Ihmisoikeudet – osa 4

Ihmisoikeuksista voitiin puhua entistä vapaammin ikään kuin itsestäänselvyyksinä eettisessä mielessä, kun niihin liittyneet kiusalliset painotuserot poliittisen idän ja poliittisen lännen välillä olivat loppuneet. Merkittävä muutos oli myös monien Latinalaisen Amerikan ja Euroopan valtioiden demokratisoitumisprosessi 1980-luvulta alkaen. Yksi käännekohta oli YK:n yleiskokouksen vuonna 1986 antama julistus kansojen oikeudesta kehitykseen.

Kylmän sodan loppuminen paransi ihmisoikeustilannetta entisissä kommunistimaissa. Toisaalta asiat mutkistuivat, kun YK:ssa sekä yleiskokous että ihmisoikeuskomissio aktivoituivat. Etelän köyhien valtioiden kritiikki ihmisoikeuksien länsimaisuudesta heikkeni.

Kulttuurinen relativismi

Aiempaa kokonaisvaltaisempi ihmisoikeuskäsitys vahvistettiin 1993 Wienissä pidetyssä YK:n kansainvälisessä ihmisoikeuskonferenssissa. Wienin konferenssi muodostaa yhdessä Rio de Janeiron ympäristökokouksen (1992), Kairon väestökokouksen (1994) sekä vuoden 1995 Kööpenhaminan sosiaalisen kehityksen kokouksen ja Pekingin naisten asemaa käsitelleen kokouksen ohella YK:n niin sanotun globaaliagendan tukijalkoina olleet suurkokoukset.

Wienissä 171 valtiota antoi yksimielisen julistuksen, jossa ensimmäistä kertaa todettiin kaikkien, niin poliittisten, sosiaalisten kuin kollektiivisten ihmisoikeuksien olevan universaaleja, jakamattomia ja toisistaan riippumattomia. Kokous oli voitto nimenomaan kolmannen maailman maiden ihmisoikeusajattelulle, koska valtiot tunnustivat taloudellisen kasvun ja kehityksen välisen yhteyden ja julistivat, että kaikilla kansoilla on oikeus kehitykseen.

Kansainvälinen yhteisö tunnusti Wienin maailmankonferenssissa ensimmäistä kertaa oikeuden kehitykseen yksimielisesti luovuttamattomaksi ihmisoikeudeksi.

Wienin kokousta on pidetty ensimmäisenä isona askelena myös keskustelussa, jossa kulttuurisen relativismin teema alkoi kohota 1980-luvulta lähtien yhä tärkeämmäksi.

Jo vuonna 1984 nimittäin Iranin islamilainen tasavalta ilmoitti, että se ei hyväksyisi yhdenkään kansainvälisen periaatteen pätevyyttä, jos sellainen olisi islamin vastainen. Wienin kokouksen valmisteluissa puhuttiin paljon konfliktista ”aasialaisten oikeuksien” ja ihmisoikeuksien välillä. Päätösasiakirjassa todettiin, että ihmisoikeudet tuli ymmärtää kehittyvän kansainvälisen normimäärittelyn kontekstissa pitäen mielessä kansallisten ja alueellisten erityispiirteiden sekä monenlaisten historiallisten kulttuuriin liittyvien ja uskonnollisten taustojen merkitys.

Wienin konferenssi avasi myös oven YK:n ihmisoikeusvaltuutetun viran ja hänen virastonsa perustamiselle, joka toteutui YK:n täysistunnossa joulukuussa 1993.

Väkivallan aika

Sama aika, joka liberalisoi entiset kommunistimaat itäisessä Euroopassa, nosti esiin väkivaltaisia etnisiä ja nationalistisia konflikteja monissa muissa maissa. Vuosituhannen loppuun mennessä ihmisoikeusajattelua syytettiin jo ”hegemoniseksi ideologiaksi”.

YK:n organisaatiota on tarvittu suojelemaan ihmishenkiä monissa maissa, kuten El Salvadorissa, Haitissa, Nicaraguassa, Angolassa, Liberiassa, Namibiassa ja Kambodzhassa. Kun Irak miehitti Kuwaitin 1990, YK puuttui tilanteeseen, samoin se pyrki rakentamaan pohjoiseen Irakiin turvavyöhykettä vainotuille kurdeille. Seuraavana vuonna YK päätti interventiosta Somalian sisällissotaan, mutta väliintulo ei ollut kovin menestyksekäs.

Vain kuusi vuotta ennen vuosituhannen vaihtumista Ruandan hallitus murhasi yli puoli miljoonaa ruandalaista valtion tukemassa kansanmurhassa. Jugoslavian tilanne oli myös erityisen vaikea. Sen hajoamisen jälkeen Kroatiaan jäi serbivähemmistö, Bosnia-Herzegovinaan serbien, kroaattien ja muslimien vähemmistöt ja Kosovoon vainottu albanialainen vähemmistö. Serbia julisti sodan Kroatialle ja tunkeutui myös Bosniaan, jossa tilanne kiihtyi etniseksi puhdistukseksi. YK ja suurvallat olivat haluttomia puuttumaan tilanteeseen ennen vuotta 1999, jolloin NATO saapui Serbiaan. Tilanne jäi pitkään epäselväksi. Kosovo julistautui itsenäiseksi 2008.

Syyskuussa 2001 militantti islamistinen ryhmä nimeltä Al-Qaeda toteutti hyökkäyksen, joka kohdistui samaan aikaan New Yorkin World Trade Centeriin ja Washington DC:ssä sijaitsevaan Pentagoniin. Noin 3000 henkeä kuoli. Hyökkäyksen pääviesti oli Al-Qaida-verkoston johtajan Osama bin Ladenin (1957–2011) halu varoittaa länttä ja vaatia sitä poistumaan muslimien alueilta.

Hyökkäystä seurasivat Yhdysvaltojen johtaman liittokunnan iskut ensin Afganistaniin ja sitten vuonna 2003 Irakiin. Ihmisoikeustilanne näissä maissa tuskin muuttui, mutta viattomia kuoli paljon ja näiden maiden asukkaat jätettiin katsomaan kohti tulevaisuutta hyvin epävarmoina. Yhdysvaltain julistama ”sota terrorismia vastaan” tuotti runsaasti ihmisoikeusloukkauksia, joiden näkyväksi symboliksi kohosi terroristeiksi epäiltyjen tutkintavankien vankila Guantánamo Kuubassa.

Näiden tapahtumien jälkeen syviä ihmisoikeusrikkomuksia on tapahtunut esimerkiksi Sudanissa, josta Etelä-Sudan itsenäistyi vuonna 2011. Tilanne siellä on säilynyt epävakaana. On puhuttu sekä kansanmurhasta että nälänhädästä. Kansainvälinen apu alueelle on ollut riittämätöntä.

Myanmarin läntisessä Rakhinen osavaltiossa elävät sunnimuslimeihin lukeutuvat rohingyat joutuivat vuonna 2016 uuden vainon kohteiksi. Myanmarin hallitus pitää heitä Bangladeshista lähteneinä laittomina siirtolaisina, joille eivät kuulu kansalaisoikeudet eivätkä siten muutkaan perusoikeudet. Vainoja ovat lietsoneet usein buddhalaiset munkit. Myanmarin armeijaa on syytetty etnisestä puhdistuksesta. Sadat tuhannet rohingyat ovat paenneet Bangladeshiin, joka on ottanut heitä vastaan hyvin vastahakoisesti. YK on luokitellut rohingyat maailman vainotuimmiksi ihmisiksi.

YK:n ihmisoikeusneuvosto

Vuonna 2006 YK:n yleiskokous päätti lakkauttaa ihmisoikeuskomissionsa ja korvata sen YK:n ihmisoikeusneuvostolla. Käytännössä ihmisoikeuskomissio oli menettänyt uskottavuuttaan ihmisoikeusinstituutiona. Se oli politisoitunut ja sen jäsenet edustivat maita, joita rasittivat monenlaiset ihmisoikeusrikkomukset.

Uusi ihmisoikeusneuvosto raportoi suoraan YK:n yleiskokoukselle eikä enää sen talous- ja sosiaalineuvostolle (ECOSOC) niin kuin komissio oli tehnyt. Ihmisoikeusneuvoston tehtäväalueeksi tuli tarkastella ihmisoikeuksien toteutumista kaikissa YK:n jäsenmaissa. Ihmisoikeusneuvostossa on kerrallaan edustettuna 47 valtiota, pysyviä jäseniä ei ole. Sitä on kritisoitu liiasta keskittymisestä Israeliin.

Nykyisin ihmisoikeudet ja kansalaisten perusoikeudet käsitetään Suomessakin kristinuskoa yleisemmäksi eettiseksi perustaksi.

Ihmisoikeudet lainsäädännössä

Poliittisten tapahtumien ja YK:n organisaation uudistusten takana on toteutunut vääjäämätön muutos, jossa ihmisoikeuksien merkitys on muuttunut voimakkaasti. Yleismaailmallinen kehitys teki ihmisoikeuksista modernin luonnonoikeudellisen ajattelun perustan. Nykyisin ihmisoikeudet ja kansalaisten perusoikeudet käsitetään Suomessakin kristinuskoa yleisemmäksi eettiseksi perustaksi. Niitä ei voi väistää eikä ohittaa.

Ihmisoikeuksiin liittyy kuitenkin useita ongelmia. Ne hyväksyttiin varsin nopeasti yleiseksi ja universaaliksi eettiseksi perustaksi, mutta käytäntö on osoittanut, että kaikki eivät niitä tai niiden yleistä tulkintaa hyväksy. Ongelmien lähtökohtana näyttävät olleen ainakin sekä toteutuneiden uudistusten vauhti että itse oikeudet ja niiden takana olevat arvot.

Toinen ongelma on, että ihmisoikeudet eivät muodosta vain eettistä pohjaa ja arvoperustaa, vaan ne on sisällytetty Suomen perustuslakiin.

Ihmisoikeusyleissopimukset ovat osa kansainvälistä oikeutta. Ne sopimukset, joihin Suomi on kansainvälisoikeudellisesti sitoutunut ratifioimalla yleissopimuksen, velvoittavat Suomea. Koska Suomi noudattaa dualistiseksi kutsuttua järjestelmää, ihmisoikeussopimusten säädökset on saatettava voimaan kansallisella lainsäädännöllä, jotta ne sitoisivat valtion lisäksi myös tuomioistuimia ja viranomaisia. Ihmisoikeusyleissopimukset ovat oikeusnormien hierarkiassa kansallisen oikeusjärjestyksen yläpuolella, mutta ne voimaan saattavat lait ovat perustuslakien ja perusoikeussäännösten alapuolella.

Jo vuonna 1995, samana vuonna, jolloin Suomesta tuli Euroopan Unionin jäsenvaltio, Suomessa hyväksyttiin laaja perusoikeusuudistus, jossa nojauduttiin kansainväliseen ihmisoikeussäännöstöön.

Perusoikeuksiksi kutsutaan valtion perustuslaissaan takaamia oikeuksia kansalaisilleen ja muille henkilöille, jotka ovat valtion oikeudenkäytön piirissä. Perusoikeudet säädetään kansallisesti, mutta ihmisoikeudet perustuvat kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. YK:n Wienissä 1993 järjestetyn ihmisoikeuskonferenssin mukaan perusoikeudet ovat keskenään samanarvoisia eikä mikään niistä ole toista arvokkaampi.

Perusoikeuksien asema ja merkitys EU:ssa alkoi kasvaa 1990-luvun alussa ja on siitä lähtien kasvanut. Esimerkiksi EU-tuomioistuimessa perusoikeuksiin liittyvät oikeusjutut olivat harvinaisia vielä 1980- ja 1990-luvulla, sen jälkeen ne ovat nousseet eniten huomiota saaneiden oikeusjuttujen joukkoon. Perusoikeudet vaikuttavat yhä enemmän myös Euroopan Unionin lainsäädäntötyöhön, jossa otetaan nykyään huomioon jo valmisteluvaiheessa arvio ehdotuksesta perusoikeuksien kannalta.

Vuonna 2000 Suomen uusi perustuslaki astui voimaan. Viisi vuotta aikaisemmin hyväksytyt perusoikeudet otettiin sellaisinaan perustuslakiin, jonka 21 ensimmäistä pykälää ne muodostavat. Perustuslain kuudes pykälä sisältää yhdenvertaisuuden lain edessä sekä yleisen syrjintäkiellon: ”Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella”.

Vielä Euroopan Unioniakin tiukempi ihmisoikeussäännöstö on Euroopan neuvostolla, joka on maanosan johtava ihmisoikeusjärjestö. Suomi on ollut sen jäsenvaltio vuodesta 1989. Kaikki Euroopan neuvoston jäsenvaltiot ovat ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion suojaamiseksi tehdyn Euroopan ihmisoikeussopimuksen allekirjoittajamaita. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin kuuluu Euroopan neuvoston organisaatioon.

Ongelmat ihmisoikeuksien hyväksymisessä

Viimeaikaisessa tutkimuksessa on huomattu, että suomalaiset perus- ja ihmisoikeusongelmat johtuvat ennen muuta kanssaihmisiä kohtaan tunnetun solidaarisuuden ja empatian puutteesta. Suomalaisen ihmisoikeuspolitiikan koetinkivi näyttäisi olevan siinä, kuinka hyvin kykenemme hillitsemään ihmisten välisten sosiaalisten etäisyyksien kasvua. Siksi ihmisoikeuspolitiikan ytimeen pitäisi nostaa solidaarisuuden ja empatian vajeesta johtuvan eriarvoistumiskehityksen kitkeminen.

Erityisen näkyvästi ihmisoikeusrikkomukset tai vähintään syvät ihmisoikeusongelmat liittyvät maahanmuuttajia ja muita etnisiä vähemmistöjä kohtaan osoitettuun rasismiin sekä käyttäytymiseen sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Myös sukupuolten tasa-arvoon liittyvissä asioissa on ongelmia, joita voi pitää ihmisoikeuksia loukkaavina. Valitettavasti usein uskonto on ollut yhtenä tärkeänä taustasyynä tai motiivina tällaisiin ongelmiin.

Ihmisoikeuksia vastustavat pitävät siis niitä tai niiden nykyistä tulkintaa liian liberaaleina. Sellaisina niitä näyttävät pitävän nekin, jotka pitävät niitä liian länsimaisina. Liberaalin lännen tunnusmerkkinä ovat liian suuret yksilöiden oikeudet. Väite ihmisoikeuksien universaalisuudesta ei nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa pidä paikkaansa.

Ongelmia on myös siinä, että liberaalissa lännessä, kuten esimerkiksi Suomessa, kriisiaika on tuottanut uusia ajatuksia. Ihmisoikeuksista ollaan valmiita lipsumaan poikkeusolosuhteiden ja turvallisuuspolitiikan varjolla. Ihmisoikeudet on ajateltu moraalin yhteiseksi perustaksi ja ne on kirjattu Suomen perustuslain johdannoksi, mutta ne voivatkin olla kevyempiä kuin monet luulivat.

Samalla iskevät haukat, ne samat, jotka ovat pitäneet ihmisoikeuksia liian liberaaleina ja ehkä myös liian länsimaisina. He luonnehtivat ihmisoikeuksia auttamattomasti vanhentuneina, idealistien haihatteluna tai esteenä turvallisuuspolitiikalle. Poikkeusoloissa yleispätevät normit voivat purkautua. Kun ihmisoikeuksilla ei ole oikein muuta pohjaa kuin valtioiden tekemät päätökset, ne voidaan myös kumota.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061753359