Aina heikomman puolella

Mitä diakonialla tarkoitetaan? Suppeassa merkityksessään se kattaa seurakunnassa kirkon ammattilaisen tekemän työn ihmisten hengellisen, henkisen, aineellisen, sosiaalisen ja terveydellisen toimintakyvyn hyväksi.

Sana diakonia tulee kreikasta ja tarkoittaa palvelua. Diakoniatyön juuret palautuvat Raamattuun ja Jeesuksen opetuksiin lähimmäisenrakkaudesta.

– Perusajatuksena diakoniassa on kunnioittaa kaikkia ihmisiä sellaisina kuin he ovat ja auttaa ennen kaikkea niitä, jotka muutoin uhkaavat jäädä avun ulkopuolelle, kirkon alan yliopettaja Minna Valtonen linjaa.

– Minulle diakonia tarkoittaa lähimmäisenrakkauden käytännön toteutusta kaikkialla yhteiskunnassa.

Monissa maissa kirkko oli vuosisatoja ainoa taho, joka tarjosi sosiaali- ja terveydenhuoltoa vähäosaisille. Suomessakin lähinnä kirkko ja Diakonissalaitos huolehtivat köyhistä ja eri tavoin syrjäytyneistä ihmisistä aina vuoteen 1923 asti. Silloin maahan saatiin ensimmäinen köyhäinhoitolaki, minkä myötä myös kunnat alkoivat ottaa huoltovastuuta kuntalaisista.

Vielä vuoden 1972 kansanterveyslain voimaan tulemiseen asti seurakuntasisarilla oli selkeä rooli suomalaisessa terveydenhuollossa.

– Tämänkin jälkeen seurakuntien diakoniatyöllä on ollut tärkeä rooli yhteiskunnan turvaverkkojen paikkaamisessa esimerkiksi 1990-luvun lama-aikana, Valtonen sanoo.

Kirkon ja sote-alan pätevyys

Kun Diakonia-ammattikorkeakoulu 1990-luvulla perustettiin, se liitti diakoniatyöhön ja nuorisotyöhön johtavat koulutukset hyvin läheisesti toisiinsa ja myöhemmin myös kirkon varhaiskasvatukseen johtavan koulutuksen.

– Lisäksi kirkko edellytti, että sen diakonian ja kasvatuksen työntekijöillä on kaksoistutkinto, joka antaa kelpoisuuden myös yhteiskunnallisiin tehtäviin, Minna Valtonen kertoo.

– Kun kirkko elää ja palvelee keskellä yhteiskuntaa, sen työntekijöillä tulee olla tietoa erilaisista ilmiöistä ja ongelmista sekä kykyä etsiä ratkaisuja yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa.

Uuden ammattikorkeakoulun nimessä diakonia-sana merkitsi siis laajaa tulkintaa, jossa myös kasvatuksen tehtävät ymmärrettiin osaksi diakonaattia.

– Tämä laaja käsitys perustuu paitsi varhaisten kristillisten tekstien kuvaukseen diakoniasta ja diakonien työstä, myös siihen, miten diakonia on elänyt ja kehittynyt kirkon historian aikana. Se on pyrkinyt etsimään uudelleen ja eri näkökulmista ratkaisuja niihin tarpeisiin, jotka kulloinkin ovat olleet vallitsevia.

Hoitoa, lohtua, toivoa

Suomalaiset diakoniatyöntekijöiksi valmistuvat opiskelijat pätevöityvät kirkon diakonian viran lisäksi joko sosionomin tai sairaanhoitajan tehtäviin. Diakin terveysalan lehtori Pirkko Natri teki ennen Diakin lehtorintyötään pitkän uran sairaanhoitaja-diakonissana Oulun yliopistollisessa sairaalassa lasten syöpä- ja veritautien osastolla.

– Diakonisessa hoitotyössä ensisijainen tavoite on antaa parasta mahdollista apua sitä tarvitsevalle tämän omaa vakaumusta kunnioittaen, Natri linjaa.

Vankan näyttöön perustuvan kliinisen osaamisen lisäksi siis hyvät kohtaamisvalmiudet ovat diakonisessa hoitotyössä ja diakoniatyössä keskeistä ammattitaitoa. Natri saattoi hoitotehtävien lisäksi lukea potilaiden ja perheiden kanssa Raamattua, rukoilla yhdessä tai keskustella mistä tahansa toivotusta eksistentiaalisesta kysymyksestä tai hengellisyyteen liittyvästä asiasta.

Diakonisessa hoitotyössä ensisijainen tavoite on antaa parasta mahdollista apua sitä tarvitsevalle tämän omaa vakaumusta kunnioittaen.

– Jos eri uskontoja edustavat potilaat sitä halusivat, pyrimme hankkimaan heille keskustelukumppanin heidän omasta uskontokunnastaan.

Kohtaamisosaamiseen panostavassa Diakissa muutkin kuin diakonisen hoitotyön sairaanhoitajaopiskelijat käyvät palliatiivisen ja hengellisen hoitotyön kurssin. Tästä on tullut opiskeiljoilta paljon kiitosta, Natri kertoo.

– Opiskelijat kokevat tärkeäksi saada valmiuksia eri kulttuuri- ja uskontokunnista tulevien ja hyvin vaikeassa tilanteessa olevien potilaiden kohtaamiseen.

– Lohtua ja toivoa tuovassa kohtaamisessa voi kehittyä aivan kuten aktiivisen kuuntelemisen taidossa, jota sitäkin Diakissa harjoittelemme.

 

Kiire sairaalamaailmassa voi olla kova, mutta hyvä kohtaaminen voi onnistua lyhyessäkin ajassa. Ihmiset ovat hyviä aistimaan aitoa kiinnostusta ja palveluhenkisyyttä tai näiden puutetta, Natri tietää.

– Jo pelkällä katseella on meihin suuri vaikutus ja hiljaisuuskin voi riittää hyvään kohtaamiseen, jos läsnäolo on aitoa. Sillä on eroa, seisooko keskustelemassa potilaan sängyn vieressä, vai istuuko potilaan silmien tasolle edes muutaman minuutin ajaksi kiireisessä hoitotyössä, Natri sanoo.

Diakonisen hoitotyön eettisesti korkeatasoisen työotteen pitäisi kattaa myös työyhteisön hyvinvoinnista huolehtimisen, Natri miettii.

– Myös työtovereiden kanssa tulisi käyttäytyä  kunnioittavasti ja lähimmäisenrakkauden periaatteiden mukaisesti.

Lisää julkista osallistumista?

Raamatussa diakonialle löytyy sen tutuimman nöyrän auttamistyön lisäksi paljon muitakin merkityksiä ja sisältöjä.

– Uudessa testamentissa diakoni voi tarkoittaa myös viestinviejää, valtuutettua ja lähettilästä. Näyttää siltä, että alkukirkon seurakunnissa diakoneilla oli hyvin erilaisia tehtäviä, myös esimerkiksi hallintoon ja jumalanpalvelukseen liittyviä, Minna Valtonen kertoo.

– Myöhemminkin kirkon historiassa diakoniaa on tulkittu eri tavoin. Kirkon ja sen diakonian tulee jatkuvasti palata juurilleen ja samalla elää ajassa ja löytää uusia tapoja toteuttaa tehtäväänsä.

Juuri nyt diakonian näkökulmaa tarvitaan Suomessa julkiseen arvokeskusteluun, Valtonen katsoo.

– Nyt yhteiskunnan säästötoimet osuvat niihin ihmisiin, jotka jo ennestään ovat vaikeassa asemassa. Näiden ihmisten todellisuus on selvää diakoniatyöntekijöille, mutta ei ehkä samassa määrin yhteiskunnan päättäjille.

Oulun seurakuntayhtymän lapsi- ja perhetyön erityisdiakoniassa työskentelevä Kari Rekilä uskoo, että diakonian uusi sukupolvi on aiempaa valmiimpi ottamaan yhteiskunnallisesti kantaa.

– Nuori diakonipolvi on aktiivista ja osaa tuoda somessa asiakkaiden ääntä esille. Luotan siihen, että he uskaltavat pitää heikompien puolta aiempaa julkisemmin, Kari Rekilä sanoo.

Eivät diakonityöntekijät toki aiemminkaan ole vain hiljaa olleet. Rakenteellista vaikuttamistyötä tehdään koko ajan erilaisten järjestöjen ja julkisen sektorin yhteisverkostojen kautta. Rekilä itse on Oulussa oman työnsä ohella aktiivinen miestyön verkostossa, elämänkaariverkostossa sekä perhekeskustoiminnan ja kohtaamispaikkatoiminnan kehittämisen johtoryhmässä.

– Vuoropuhelumme ja yhteytemme kaupungin ja muiden sosiaalialan toimijoiden välillä on suoraa ja nopeaa. Koen, että saan näissä verkostoissa seurakuntayhtymän ja diakonian näkemykset kuuluviin.

Leikkausten vuoksi tilanne ei kuitenkaan ole hyvä sen enempää kunnallisessa kuin diakonian auttamistyössä. Kuntien ja hyvinvointialueen puolelta kirkolle tulee jopa suoria toiveita lisätehtävien ottamisesta.

– Me lähdemme tietenkin siitä, että julkiset tahot hoitavat lakisääteiset tehtävänsä ja velvoitteensa ja diakonia täydentää niitä sen, minkä voi.

Uudet leikkaukset tulevat joka tapauksessa näkymään diakoniassa asiakasmäärien kasvuna.

Uudet leikkaukset tulevat joka tapauksessa näkymään diakoniassa asiakasmäärien kasvuna.

– Vähentyneiden taloudellisten resurssiemme vuoksi emme voi entiseen tapaan tilapäisesti avustaa ihmisiä taloudellisesti. Tämän tilalle yritämme kehittää muita vaihtoehtoja kuten talousneuvontaa ja uusia ryhmätoimintoja.

Päivitettyä diakoniaa

Jotta diakonia on vaikuttavaa, sen menetelmiä ja käytäntöjä täytyy aika ajoin reflektoida ja uudistaa. Yksi viimeisimmistä kehityshankkeista Oulussa on seurakuntayhtymän, Diakin ja HDL:n kaksivuotinen AVOT-hanke. Hankkeen tavoitteena on kehittää ja päivittää seurakuntien työntekijöiden päihde- ja mielenterveystyön osaamista.

– Seurakuntayhtymämme, alueen järjestöt ja hyvinvointialueen työntekijät saavat hankkeesta paljon uutta tietoa, ideoita ja koulutusta siihen, miten muuttaa päihdetyötä tämän päivän vaatimuksia ja asiakaskunnan tarpeita paremmin vastaavaksi.

Hankkeen pohjalta on jo syntynyt muun muassa uusi ASKEL-ryhmä päihdeongelmaisille. Tässä viikottain seurakunnan tiloissa toimivassa matalan kynnyksen ryhmässä asiakkaat pääsevät yhdellä kertaa tapaamaan A-klinikan sairaanhoitajan ja sosionomi-diakonin.

– Yhdellä käynnillä asiakas saa diakoniatyöntekijältä ohjausta ja neuvontaa elämänsä huoliin tai vaikkapa avustushakemuksien tekoon ja sairaanhoitaja tarkastaa terveystilanteen. Tarvittaessa asiakas ohjataan jatkoavun piiriin.

Aina toimiviakaan käytäntöjä ei voida jatkaa. Hyvinvointialueelle siirtymisen myötä Oulun kaupungin ja seurakuntayhtymän uraauurtava, ennaltaehkäisevä isätyö pieneni minimiin, kun Rekilän kanssa isätyötä tehnyt kaupungin työntekijä osoitettiin takaisin perhetyöhön ja töihin laajemmalle maantieteelliselle alueelle.

– Tämä on menetys, sillä nuoret isät ovat nykyään keskustelevia ja hyvin halukkaita oppimaan läsnäoleviksi isiksi ja kumppaneiksi. Ennaltaehkäisevä isätyö jää nyt täysin diakonian harteille. Katsotaan, mitä siinä kehitetään.

”Muistuttakaa osaamisestanne”

Hyvinvointialueille siirtyminen on jättimäinen organisaatiomuutos. Siinä seurakuntien diakoniatyön ja hyvinvointialueiden yhteistyö on tällä hetkellä vasta rakentumassa.

– Selvää on, että yhteistyön tekeminen on niukkenevien resurssien keskellä yhä tarpeellisempaa, jotta kukaan ei jää avun ulkopuolelle, Minna Valtonen sanoo.

– Yhteistyön edistäminen edellyttää panostuksia myös seurakunnilta, seurakuntayhtymiltä ja hiippakunnilta. Moniammatillisessa yhteistyössä on tärkeää myös erilaisten asiantuntijuuksien tunnistaminen ja hyödyntäminen.

Esimerkiksi diakonisen hoitotyön asiantuntijuuden paremmasta hyödyntämisestä voisi nostaa sairaanhoitaja-diakonissan oman vastaanottoajan, jota kokeiltiin Oulun Kaupunginsairaalassa hyvin tuloksin, Pirkko Natri kertoo.

– Sairaanhoitaja-diakonissalla oli oma huone, johon potilaat ja omaiset saivat varata henkilökohtaisia aikoja kahdenkeskisille keskusteluille, Natri sanoo.

– Monilla omaisilla ja potilailla oli suuri tarve saada purkaa omia mietteitään jossakin turvallisesti. Näkisin mielelläni, että tällaiseen vastaanottotoimintaan resursoitaisiin työaikaa.

Diakonisen hoitotyön erityisosaaminen voisi näkyä myös palkassa, Natri miettii.

– Sairaalamaailmassa kaikesta erityisosaamisesta jaetaan henkilökohtaisia lisiä. Miksipä ei myös diakonisen hoitotyön osaaminen katsottaisi henkilökohtaisen lisän arvoiseksi?