Katsomustietoisuus on osa ammattitaitoa
Erilaiset vakaumukset – sekä uskonnolliset että uskonnottomat – ovat läsnä lapsiryhmissä ja nuorten parissa vaihtelevasti. Näiden kohtaaminen edellyttää ammattilaisilta katsomustietoista lähestymistapaa. Diakin keväällä 2024 toteuttama koulutus tarjosi kasvatuksen ja ohjauksen ammattilaiselle tietoa ja välineitä sekä oman että koko työyhteisön katsomustietoisuuden vahvistamiseen.
Uskonnollisuuden väheneminen ja uskonnottomuuden yleistyminen näyttää muiden länsimaiden tapaan olevan Suomessa yleinen kehitystrendi. Tämä ei merkitse sitä, että kehitys kulkisi kohti katsomuksellista yhdenmukaisuutta ja ”neutraalia uskonnottomuutta”. Tilanne näyttää useiden tutkimusten valossa pikemminkin päinvastaiselta: ne osoittavat, että katsomuksellisesta moninaisuudesta on tullut arkipäivää ja katsomuksellinen kenttä muuttuu kirjavammaksi. (Salomäki & Ketola, 2024, s. 102–107; ks. myös Lipiäinen, 2023, s. 178.) Uskontoihin ja katsomuksiin liittyvät kysymykset ovat yhä useammin ja monimuotoisemmin läsnä yhteiskunnan eri alueilla (Linjakumpu ym., 2023).
Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen lapsiryhmissä uskontojen ja katsomusten kirjo voi olla hämmentävän laaja. Erilaiset ajattelutavat ja kokemusmaailmat, jotka monesti aikuisten maailmassa luovat jännitteitä ja jopa kärjistyneitä asenteita, ovat arkea päiväkotien lapsiryhmissä ja kouluissa. Parhaimmillaan tämä moninaisuus voi lasten ja nuorten ryhmissä rakentaa suvaitsevaisuutta, keskinäistä kunnioitusta ja kykyä rakentavaan vuorovaikutukseen eri tavoin ajattelevien ja uskovien välillä.
Keväällä 2024 julkaistu Nuorisobarometri osoittaa, että nuorten suhtautuminen erilaisia katsomuksia kohtaan on avaraa ja suvaitsevaista. He esimerkiksi suhtautuvat myönteisesti erilaisten uskontojen ja katsomusten näkymiseen koulussa. Kaksi kolmannesta barometrikyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että oppilaiden tulisi saada tukea oman – uskonnollisen tai uskonnottoman – katsomuksensa muodostamiseen. (Kiilakoski & Happonen, 2024, s. 45–49.) Näyttää myös siltä, että nuoremmille sukupolville on aiempia sukupolvia luontevampaa keskustella uskosta ja uskonnosta ja he ovat joko tietoisesti tai tiedostamattaan murtamassa puhumattomuuden kulttuuria (Spännäri, Kallatsa, & Tervo-Niemelä, 2022, s. 23–27).
Keväällä 2024 julkaistu Nuorisobarometri osoittaa, että nuorten suhtautuminen erilaisia katsomuksia kohtaan on avaraa ja suvaitsevaista.
Lasten ja nuorten kanssa työskenteleviltä ammattilaisilta moninaisuuden kohtaaminen edellyttää herkkyyttä ja rohkeutta tunnistaa ja hyväksyä moninaisuutta ja katsomusten merkitystä identiteetin rakentumisessa. Opettajana ja kasvattajana toimiva on usein itsekin oppijan paikalla. Kun ammatillisuuden lähtökohtana on pidetty jonkinlaista neutraalia uskonnottomuutta, katsomusten näkeminen voimavarana yhteisen tarkastelun kohteena voi aluksi olla vaikeaa. Se edellyttää omien uskomusten ja arvojen tunnistamista ja pohdintaa niiden vaikutuksesta omaan työhön. (Lipiäinen & Poulter, 2021.) Uskontoihin ja katsomuksiin liittyvää osaamista ja kysymyksiä ei välttämättä mielletä osaksi ammatillisuutta.
Diakissa toteutettiin keväällä 2024 Opetushallituksen rahoittama koulutus, jonka aiheena oli katsomustietoisuuden kehittäminen omassa työssä. Koulutus oli suunnattu varhaiskasvatuksen sekä ala- ja yläkoulujen henkilöstölle, mutta koulutukseen osallistui myös lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa työskenteleviä. Sen aikana opiskelijat pohtivat omia arvojaan ja vakaumustaan, tutustuivat uskontolukutaidon ja katsomustietoisuuden käsitteisiin sekä erilaisiin menetelmiin, joiden avulla on mahdollista rakentaa katsomustietoisia oppimisympäristöjä.
Katsomustietoisuutta voi oppia
Katsomustietoisuuden kehittäminen omassa työssä -koulutuksen tarkoituksena oli tarjota opiskelijoille sellaisia verkkotapaamisia, ryhmätyöskentelyjä ja tiedollista ainesta, jotka perehdyttävät katsomustietoisuuteen vaihe vaiheelta.
Koulutuksen ensimmäisen moduulin aiheena oli oman katsomuksen ja katsomusajattelun reflektointi, sillä tietoisuus omiin arvoihin, uskomuksiin, tietoon ja valtaan liittyvistä oletuksista on katsomustietoisen ammatillisuuden lähtökohta (ks. esim. Kimanen & Innanen, 2019). Työskentely käynnistyi omaan elämäntarinaan tutustumisella ja jatkui koko koulutuksen ajan kestävällä reflektiolla, jota opiskelijat kuvasivat oppimispäiväkirjoissaan.
”Tämä kurssi on havahduttanut minut miettimään omaa taustaani ja sitä, miten monenlaisista kulttuurisista ja katsomuksellisista taustoista tulevista ihmisistä meidän koulu nykyään koostuu…”
”Oma käsitykseni työyhteisöni katsomuksellisista arvoista ja piilossa vaikuttavista näkemyksistä on laajentunut. Tämä on ollut äärimmäisen mielenkiintoista ja kasvattanut nälkää jatkaa keskustelukulttuurin kehittämistä…”
”Tärkeintä kaikessa katsomuskasvatuksessa on oma innostus, kiinnostus, ilo ja ihmettely.”
Koulutuksen toinen moduuli tarjosi opiskelijoille tietoa ja näkökulmia katsomusosaamiseen. Katsomustietoisuuteen liittyviä käsitteitä lähdettiin tarkastelemaan uskonnonvapauden periaatteista käsin. Millä tavoin opettajat ja kasvattajat voisivat tukea lasten ja nuorten positiivisen uskonnonvapauden toteutumista?
”Pidän jatkossa entistäkin merkityksellisempänä keskusteluttaa vanhempia sekä oppilaita lapsen uskonnonvapauden lähtökohdista lapsen oikeuksien sopimuksessa.
Tässä moduulissa opiskelijat perehtyivät myös katsomuksellisten toimijoiden kanssa tehtävään yhteistyöhön ja sitä linjaaviin asiakirjoihin, muun muassa turvallisemman keskustelun ohjeisiin sekä kuntien sivistystoimen ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien väliseen yhteistyöhön kehitettyyn Kumppanuuden korit -toimintamalliin. Malli perustuu Opetushallituksen ohjeisiin.
Dialogisen työotteen kehittäminen on keskeinen osa katsomustietoista ammatillisuutta. Erätauko-menetelmään tutustuminen ja sen kokeileminen oli siksi osa toisen moduulin sisältöä. Verkkoalustalla opiskelijat myös jakoivat kokemuksiaan lasten ja nuorten ja heidän perheidensä dialogisesta kohtaamisesta sekä ideoita hyvistä käytännöistä.
”Löysin materiaalipankista Rauhankasvatusinstituutin Outside in -oppaan, joka opastaa nuorisotyöntekijöitä vihapuheen huomaamiseen ja tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen. Kouluyhteisössä rumaa puhetta ja nimittelyä kuulee päivittäin ja siihen puuttuminen on jatkuva osa työtä.”
”Globaalien pihaleikkien ideapakasta löytyy monenlaisia leikkejä eri puolilta maailmaa. Ideapakka avaa uusia näkökulmia muihin maihin ja kulttuureihin hauskan tekemisen kautta.”
Katsomustietoisuuden kehittäminen omassa työyhteisössä
Kohti katsomustietoisia oppimisympäristöjä -moduulissa opiskelijat tekivät kehittämistehtävän, jonka tavoitteena oli soveltaa kurssin aikana opittua ja oivallettua omassa työssä ja työyhteisössä. Kehittämistehtävät tehtiin joko yksilö- tai paritöinä. Lopputuloksena syntyi erilaisia aineistoja ja toimintamalleja, jotka tarjoavat tietoa ja välineitä katsomuskasvatukseen ja siitä keskustelemiseen. Samalla tehtävissä myös haastetaan kasvatuksen ja ohjauksen ammattilaisia reflektoimaan omia ennakkokäsityksiään, tulkintojaan ja yhteistyötaitojaan: Miten työyhteisöissä tunnistetaan ja otetaan puheeksi erilaiset katsomukset? Miten ammattilaiset kuuntelevat toisiaan sekä lapsia ja nuoria ja heidän perheitään? Miten voidaan rakentaa kunnioittavaa ja turvallista tilaa, jossa erilaiset katsomukset voivat elää rinnakkain? Entä miten varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa tulisi rakentaa yhteistyötä katsomusyhteisöjen kanssa?
Tulevaisuusverstaana toteutetussa työskentelyssä kehittämistehtävien anti kiteytettiin huoneentauluksi. Sen viestinä on, että muutos kohti katsomustietoista ja -sensitiivistä yhteisöä lähtee omasta asenteesta. Katsomukset saavat näkyä yhteisön päivittäisessä arjessa. Tärkeää on kunnioittava asenne, kuunteleminen ja keskusteleminen.
Omissa työyhteisöissä käynnistetyt keskustelut ja pienimuotoiset projektit voivat luoda lähtökohtia laajemmalle positiiviselle muutokselle. Eräs opiskelija totesi koulutuksen vaikutuksesta seuraavasti:
”Kunnassa olemme koulutukseni myötä alkaneet tarkastella katsomuskasvatusta laajemmalta näkökulmalta. Olemme avaamassa keskustelua tulevaisuuden näkymille ja mahdollisille kuntaan muuttaville muita uskontokuntia edustavien perheiden kohtaamiselle.”
Lähteet
Kiilakoski, T. & Happonen, K. (2024). Tilasto-osio. Teoksessa T. Kiilakoski (toim.) Katsomusaiheita. Nuorisobarometri 2023. (s. 9–98.) Valtion nuorisoneuvosto. Nuorisotutkimusseura. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Saatavilla https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2024/05/Nuorisobarometri-2023-Katsomusaiheita-2.pdf
Kimanen, A., & Innanen, T. (2019). Kohti kulttuuri- ja katsomusreflektiivistä opetusta ja ohjausta: Tapauskeskustelun ohjaajan opas ja lisämateriaali. http://hdl.handle.net/10138/308971
Linjakumpu, A., Sakaranaho, T., Konttori, J., Rissanen, I., Illman, R., Ubani, M., & Tiilikainen, M. (2023). Uskontolukutaito suomalaisessa yhteiskunnassa. Gaudeamus.
Lipiäinen, T. (2023) Suomalaisen katsomuksellisen kentän murros koulumaailmassa ja katsomusaineiden opetuksessa – uskonnon ja vakaumuksen vapaus oppilaan näkökulmasta. Teoksessa I. Peltomäki & V-M. Salminen (toim.) Kirkko yhteiskunnassa: suhteet ja rajapinnat. Uskonnonvapaus 100 vuotta. (s. 165–193) Suomen ev.lut. kirkon tutkimusjulkaisuja 143. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 303.
Lipiäinen, T., & Poulter, S. (2021). Finnish teachers’ approaches to personal worldview expressions: A question of professional autonomy and ethics. British journal of religious education, 44(3), 293–303. https://doi.org/10.1080/01416200.2021.1973372
Salomäki, H. & Ketola, K. (2024). Uskonnollisia, uskonnottomia, vai vähän molempia? Nuorten suhde uskontoon maallistuvassa yhteiskunnassa. Teoksessa T. Kiilakoski (toim.) Katsomusaiheita. Nuorisobarometri 2023. (s. 101–124.) Valtion nuorisoneuvosto. Nuorisotutkimusseura. Opetus- ja kulttuuriministeriö.
Spännäri, J., Kallatsa, L., & Tervo-Niemelä, K. (2022). ”Ei oo puhuttu” Uskonnosta puhuminen ja puhumattomuus suomalaisissa perheissä. Uskonto, katsomus ja kasvatus 1/2022, s. 11–33. Saatavilla https://journal.fi/ukk/issue/view/8127
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061753376
YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen sitoutuneet valtiot kunnioittavat muun muassa lapsen oikeutta ajatuksen-, omantunnon ja uskonnonvapauteen. Ne tunnustava myös jokaisen lapsen oikeuden hänen ruumiillisen, henkisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksen kannalta riittävään elintasoon. Tutustu YK:n lapsen oikeuksien julistukseen: Lapsen oikeuksien sopimus – Lapsenoikeudet.fi
Positiivinen uskonnonvapaus tarkoittaa jokaisen oikeutta harjoittaa uskontoa ja kuulua haluamaansa uskonnolliseen yhteisöön. Negatiivinen uskonnonvapaus tarkoittaa oikeutta olla uskomatta ja kuulumatta mihinkään uskonnolliseen yhteisöön ja harjoittamatta uskontoa. Tutustu uskonnonvapauslakiin: Uskonnonvapauslaki 453/2003 – Ajantasainen lainsäädäntö – FINLEX ®
Kumppanuuden korit -mallin esittely löytyy Koulu & Kirkko –sivustolta.