Moninaisuutta on jokaisessa

Jokainen meistä on ainutkertainen yksilö. Saman kulttuuripiirin kasvateista ja jo yhden perheen jäsenistä löytyy lukematon määrä erilaisia tapoja, lahjakkuuksia, ennakkoluuloja, ominaisuuksia, verkostoja ja tarpeita.

Siksi me kaikki – myös valtavirran edustajat – olemme moninaisia.

– Yksilöä ei pidä nähdä vain hänen ilmeisimpien moninaisuuden muotojensa kautta, Diakin lehtori ja moninaisuuden asiantuntija Tiina Ikonen summaa.

– Muutoin helposti olettaa ihmisten omaavan esimerkiksi ihonvärinsä, vammaisuutensa tai ikänsä myötä tietynlaisia ominaisuuksia tai tarpeita.

Moninaisuusosaaminen alkaa kaikkien kunnioittavasta kohtaamisesta yksilöinä. Ulkomaalaisen näköinen voikin puhua suomea ja vanhus olla päästään terävä.

Samalla toki kielitaidon tai esimerkiksi oppimiskyvyn tuomat haasteet täytyy ottaa työpaikalla ja koulutuksessa huomioon, jotta ihminen ei joudu epätasa-arvoiseen asemaan niistä johtuen.

Tukea tarpeen mukaan

Ammattikorkeakouluna Diak huomioi opiskelijoidensa moninaisuutta eri tavoin. Heti opintojen alussa huomiota kiinnitetään erityisesti ryhmäytymiseen ja mahdollisten tuen tarpeiden kartoittamiseen, kertoo Diakin Oulun-kampuksen opinto-ohjaaja, erityisopettaja Maija-Liisa Blomster.

– Ensimmäinen lukukausi on hyvin merkityksellinen. Sen aikana saamme tuntuman siihen, kuka tarvitsee mitäkin ja minkälaisia oppijoita mukana on, Maija-Liisa Blomster sanoo.

– Akuuttina haasteena meillä ovat nyt koronan jälkivaikutukset. Ihmisillä on eristäytymisen myötä aiempaa enemmän sosiaalisia pelkoja, ja se täytyy lähiopetuksessa ottaa huomioon.

Blomster on 24 Diak-vuotensa aikana nähnyt moninaisuuden ripeän kasvun opiskelija-aineksessa. Vaihtelua riittää iässä, lähtökoulutusten tasossa ja kielitaidossa. Samassa luokassa voi olla viisikymppisiä ammatinvaihtajia, tuoreita ylioppilaita ja toisen asteen ammattikoulutuksesta tai muualta maailmasta tulleita opiskelijoita.

– Opiskeluvalmiuksien tasokin vaihtelee nykyään aiempaa enemmän jo saman lähtötason kantasuomalaisilla opiskelijoilla esimerkiksi luetun ymmärtämisen kaltaisissa taidoissa.

Vaihtelua riittää iässä, lähtökoulutusten tasossa ja kielitaidossa.

Ammattikorkeakouluissa opiskelijoiden tukitoimet eivät ole lakisääteisiä, kuten toisella asteella, eikä niihin saada erillistä rahoitusta. Siksi erilaisia tukitoimia lisätään etenkin erillisrahoitteisten hankkeiden avulla.

Kun esimerkiksi huomattiin, että ammattikorkeakouluista valmistuu aliedustetusti maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita, eräässä Diakin hankkeessa heille luotiin tukimalli suomen kielen täsmäopetukseen.

– Mallissa kielenopetus upotettiin suoraan opintoihin, monimuoto-opiskelijoiden lähiviikon lukujärjestykseen, Blomster kertoo.

– Esimerkiksi päivänä, jolloin sairaanhoitajaopiskelijoilla oli lääkehoitoa ja lääkelaskuja, maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden kanssa opiskeltiin kaksi lisätuntia lääkehoidon suomenkielistä sanastoa.

Oppimisvaikeuksia selättämässä

Diakissa sosionomiksi opiskellut Ramona Schwartz tiesi haluavansa töihin lastensuojeluun. Hän uskoi pärjäävänsä alalla, mutta välissä olivat haasteelliset korkeakouluopinnot. Schwartzilla oli todettu peruskoulussa oppimisvaikeuksia ja Diakin sosionomiopintojensa aikana hänellä alkoivat myös ADHD-tutkimukset.

– Työ lastensuojelussa oli kuitenkin koko ajan kirkkaana porkkanana edessäni. Halusin selättää opiskeluvaikeuteni, jotta pääsisin unelmatyöhöni, Ramona Schwartz kertoo.

Ikäväkseen Schwartz joutui opiskelemaan korona-aikana. Puolentoista kuukauden lähistartin jälkeen opiskelut tehtiin lähes täysin etänä. Monta kertaa teki mieli luovuttaa.

– Tuntui raskaalta. Olin hakenut päiväopintoihin, mutta jouduin istumaan kaiket päivät yksin tietokoneella.

Tärkeintä vertaistukea Schwartz sai romanitaustaiselta ystävältään, joka oli jo edennyt pidemmälle opinnoissaan Diakissa. Häneltä Schwartz uskalsi pyytää apua.

– Ystäväni tiesi Diakin käytännöt ja kurssien sisällöt. Hän osasi arkikielisesti ”suomentaa” minulle niitä käsitteitä, joita en heti ymmärtänyt, Schwartz kertoo.

– Joskus niin yksinkertainen teko, että selitetään arkikielellä asioita auki, vie hämmennyksen ja pelon oppimisesta pois.

Mentoroinnista tuli Schwartzille sydämen asia. Viimeisen työharjoittelunsa hän suoritti Diakin Romako-hankkeessa ja auttoi siellä itse vuorostaan muita romanitaustaisia opiskelijoita eteenpäin korkeakouluopinnoissa.

– Heitä selvästi huojensi tieto siitä, että minä olin käynyt paljon läpi samoja vaikeuksia mitä heillä oli ja selvinnyt niistä.

Jo reilun kuukauden päästä valmistumisestaan Schwartz sai vakinaisen työn unelma-alaltaan lastensuojelusta.

– On tärkeää, että erilaisten polkujen kautta voi päästä elämässä eteenpäin. Opiskelu voi olla todella vaikeaa, mutta ahkeruus ja kova työ palkitsee. Kaikesta voi selvitä! Se on viestini ihmisille.

Rohkeasti asiat keskusteluun

Diakin koulutusaloilla moninaisuutta kohdataan työelämässä paljon. Siksi opiskelijoiden moninaisuusosaamista vahvistetaan tietoisesti jo opintojen aikana esimerkiksi simulaatioharjoitteluiden avulla. Näissä voidaan rakentaa ja harjoitella tilanteita, joissa on mukana vaikkapa arabiankielinen asiakas ja hänen asioimistulkkinsa, sosionomi ja sairaanhoitajaopiskelija.

– Diakissa pyrimme siihen, että jokainen meiltä valmistuva opiskelija osaa tunnistaa työelämässä kohtia, joissa yhdenvertaisuus on uhattuna ja osaa myös vaikuttaa tilanteen parantamiseen nostamalla asian keskusteluun, Tiina Ikonen sanoo.

Keskeinen taito on rakentaa keskusteluilmapiiriä, jossa kaikki osapuolet pystyvät puhumaan vaikeistakin asioista turvallisesti. Tällaisen ilmapiirin aikaansaaminen ei aina ole helppoa. Diakin edustamilla aloilla voi työelämässä tulla eteen hyvin vaikeita moninaisuudesta kumpuavia kysymyksiä, joissa joudutaan palaamaan ihmisoikeuksien tai uskonnonvapauden kaltaisiin asioihin.

Keskeinen taito on rakentaa keskusteluilmapiiriä, jossa kaikki osapuolet pystyvät puhumaan vaikeistakin asioista turvallisesti.

Asiakkaiden tilanteesta saattaa herätä epäilyksiä esimerkiksi kunniaväkivallasta tai muusta ihmisoikeuksien vastaisten kulttuuristen tapojen pyrkimyksistä.

Miten asiassa pitäisi tällöin edetä? Tällöin olisi Ikosen mukaan useissa tapauksissa tärkeää saada keskusteluun mukaan myös vähemmistön sisältä oma vaikuttajataho. Vertaisuuden avulla voi olla paremmat mahdollisuudet viedä läpi tietoja esimerkiksi yleisten ihmisoikeussopimusten tai yhteiskunnan vaatimuksista.

Maltti ja aito pyrkimys ymmärtää keskustelukumppaniaan on kaikessa hyvässä keskustelussa lähtökohta, Ikonen linjaa.

– Malttia tarvitaan siihenkin, että sallii erehdyksiä sekä itselleen että muille ja näkee muutokseen mahdollisuuksia, Ikonen miettii.

– Samalla kun asioihin rohkeasti puututaan, täytyy myös hyväksyä se, ettei esimerkiksi vahvojen kulttuuristen tapojen muuttuminen tapahdu käden käänteessä vaan vaatii aikaa.

Kielitietoisuutta työympäristöön

Työelämä moninaistuu Suomessa koko ajan kielellisesti, kulttuurisesti ja katsomuksellisesti. Väärinymmärrysten välttämiseksi työyhteisöissä tarvitaan moninaisuusosaamista.

Diakilta tilataan paljon etenkin kieleen ja kulttuuriin liittyvää henkilöstökoulutusta, Diakin kouluttaja ja suomen kielen lehtori Hanna Hovila kertoo.

– Koulutuksissamme kielitietoisuus on uusi avainkäsite ja yhteiskuntataito. Sillä tarkoitetaan yksilön tai yhteisön kykyä sopeuttaa viestintänsä tilanteen mukaiseksi, Hanna Hovila kertoo.

Viestinnän sopeutusta tilanteeseen on esimerkiksi se, että käytetään tarvittaessa selkokieltä tai puhetta tukevia kommunikaatiomenetelmiä.

Kielitietoisuus on myös taitoa havaita ja muuttaa kieleen liittyviä valtarakenteita.

– Monista yhteiskunnan ohjeistuksista näkee, ettei niissä ole otettu kielellistä moninaisuutta huomioon. Suomen kieli voi olla turhan monimutkaista erilaisissa hakuohjeissa tai ihan haavanhoidon tai virtsanäytteen kotona ottamisen ohjeissa, Hovila sanoo.

Jos käytetty kieli työpaikalla on abstraktia ja vaikeaa, monikielisen taustan omaavan ihmisen on vaikea tai mahdotonta päästä kunnolla osaksi työyhteisöä.

– Moninaisuutta voidaan huomioida välttämällä hankalia rakenteita esimerkiksi kirjaamisessa tai suullisessa raportoinnissa, Hovila vinkkaa.

– Ei siis kirjatakaan sairaalaosastolla ”syömättä ja juomatta” vaan ymmärrettävämmin: ”potilas ei syö eikä juo” tai ”potilaalle ei anneta ruokaa”. Kuvallakin asia voidaan vielä vahvistaa.

Kulttuuritausta on vain yksi osa ihmistä

Moninaisuusosaaminen näkyy Hovilan mukaan työyhteisössä ennen kaikkea sen kykynä arvostaa erilaisuutta, hyödyntää sitä ja taitona tukea kaiken henkilöstön hyvinvointia ja kehitystä.

Omalla työpaikalla moninaisuuden tuottamat haasteet yleensä tunnistetaan helposti: kollegani ei taaskaan ymmärtänyt sanomaani tai jouduin taas kirjaamaan asioita hänen puolestaan. Tällaisiin tilanteisiin Diakin koulutuksissa etsitään yhdessä ratkaisuja.

– Tarkoitus on kartoittaa kaikkea sitä, minkä avulla työyhteisössä kaikki pärjäävät ja voivat mahdollisimman hyvin.

Hovilalta on usein toivottu yksinkertaisia ohjeita siihen, miten toimia eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa. Tällaisten vinkkien antaminen on kuitenkin mahdotonta juuri ihmisten ainutkertaisuuden vuoksi.

– Ei ole olemassa listaa siitä, mitä jossakin Aasian, Lähi-Idän tai Afrikan maassa kasvaneen ihmisen kanssa tulisi ottaa huomioon. Kulttuuritausta on työntekijässä vain yksi moninaisuuden muodoista.

– Katse kannattaa kääntää kaikille yhteiseen työyhteisöön: mitä vaatimuksia ja käytäntöjä meillä ei ehkä ole osattu sanoa ääneen ja tehdä kaikille selväksi?

Hovila on kuullut usein fraasin, jonka mukaan suomen kielen kyllä oppii sitten harjoittelussa tai työpaikalla. Kielen oppiminen ei kuitenkaan tapahdu itsestään, Hovila muistuttaa.

– Moni pärjää kielitaidollaan juuri ja juuri töissään. Silloin mahdollisuus kehittyä asiantuntijana ja edetä kohti haastavampia työtehtäviä ei realisoidu, vaikka kapasiteettia yksilöllä tähän olisikin.

– Suomessa useilla työvoimapulasta kärsivillä aloilla edellytetään erinomaista kielitaitoa. Kielitietoisessa työyhteisössä kunnolliselle kielen oppimiselle luodaan mahdollisuuksia ja annetaan oppimiselle riittävästi tilaa ja aikaa.