Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten ymmärrystä kunniaan liittyvästä kontrollista tulee lisätä

Kunniaan liittyvä väkivallassa on kyse monisyisestä yhteisöllisestä kontrollista, joka voi saada hyvin erilaisia muotoja. Miedoimmillaan kyse on hienovaraisesta tekemisen, menemisen tai pukeutumisen kontrolloimisesta, joka jatkuu aina digitaaliseen kontrollointiin ja taloudelliseen, henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan, ja voi lopulta johtaa jopa kunniamurhiin. Tavoitteena kunniaan liittyvässä kontrollissa ja väkivallassa on suojella yleensä perheen ja suvun kunniaa suhteessa yhteisöön. Kunnian suojeleminen liittyy vahvasti myös sukupuolirooleihin ja etenkin tyttöjen ja naisten siveyden suojeluun, joka patriarkaalisesti nähdään etenkin perheen miesten velvollisuutena. (Hansen ym, 2016.)

Kunnianmenetys voidaan palauttaa rankaisemalla kunniattomasti toiminutta esimerkiksi eristämällä tai väkivaltaisesti rankaisemalla, jopa murhaamalla. Kunniamurhia tapahtuu vuosittain myös Suomessa. Niin kauan kuin esimerkiksi naisen paljastava pukeutuminen on häpeällisempää kuin naisen tappaminen, olemme kaukana tasa-arvosta. Kunnia liittyy aina myös häpeään. Häpeä on kunnian vastapari. Häpeä ja sen pelko ajaa kunniaan liittyvään kontrolliin ja väkivaltaan. (Ks. esim. THL, i.a.; Pennola, 2019.)

Puutteita lainsäädännössä

Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia velvoittaa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslain periaatteet, lapsen oikeudet ja muut ihmisoikeussopimukset. Kunniaan liittyvä kontrolli ja väkivalta ovat vakavia ihmisoikeusloukkauksia, joita tapahtuu Suomessa eri vähemmistöyhteisöissä. Tasa-arvon mallimaana tunnettu Suomi ei ole pystynyt turvaamaan heikommassa asemassa olevien tyttöjen ja naisten tasa-arvoa.

Lainsäädäntöön on vihdoin syksyllä 2024 tullut muutoksia esimerkiksi pakkoavioliiton ja tyttöjen sukuelinten silpomisesta, mutta paljon jää vielä turvaamatta. Esimerkiksi pakottava kontrolli ei rikosnimikkeenä ole vielä tullut lakiin. Nykylainsäädäntö puutteineenkin mahdollistaa puuttumisen kunniaan liittyvään kontrolliin, mutta se edellyttää, että ammattilaiset niin päiväkodeissa, kouluissa kuin sosiaali- ja terveyspalveluissakin osaavat tunnistaa ilmiön sitä kohdatessaan.

Ammattilaisilla ei ole tarpeeksi tietoa ja ymmärrystä kunniaan liittyvän väkivallan ilmenemismuodoista, minkä lisäksi myös eri palveluiden väliset toimintamallit ovat vielä hatarat (Hagman, 2024).

Ammattilaisille tarvitaan tietoa

Naisasialiitto Unioni järjesti kunniaan liittyvää väkivaltaa käsitelleen seminaarin 13.11.2024. Tilaisuudessa puhuttiin kunniaan liittyvän väkivallan tunnistamisesta ja estämisestä monialaisesti, kuullen yhteiskunnan toimijoita eri kentiltä opettajista turvakotien ammattilaisiin ja opetushallituksen virkahenkilöihin. Opettaja Zahraa Al Take (2024) on kertonut kohdanneensa lukuisia kunniaan liittyvän väkivallan tapauksia opettajanurallaan. Oman vähemmistötaustansa vuoksi hän kokee tunnistavansa kunniaan liittyvän väkivallan merkit usein oppilaista jo silloin, kun valtaosa koulun henkilöstöstä ei näe vielä mitään. Al Take kuvaa kunniaan liittyvän kontrollin olevan kuin näkymättömät kahleet. Lapsi on iloton, ahdistunut, levoton, masentunut. Suomalaiset ammattilaiset tunnistavat nämä oireet ja käsittelevät lasta esimerkiksi ahdistuneena, mutta eivät näe näkymättömiä kahleita, eli niitä syitä, jotka vievät ilon lapsen elämästä. (Al Take, 2024.)

Ilman tietoa ei ole käsitteitä eikä ymmärrystä. Siksi ammattilaiset tarvitsevat koulutusta aiheesta. Ammattilaisten lisäksi tietoa kunniaan liittyvän kontrollin ilmenemismuodoista sekä lapsen oikeuksista tarvitsevat myös haavoittuvassa asemassa olevat lapset itse.

Ihmisoikeusaktivisti, itse pakkoavioliiton kokenut Sara Al Husaini on kertonut (2024), miten hänellä ei ollut sanoja omalle, epämääräisen pahan olon aiheuttaneelle kokemukselleen sukupuoleen liittyvästä kontrollista. Hän ja moni muu maahanmuuttajataustainen kunniaväkivaltaa kokenut nainen on kertonut, miten he eivät edes osanneet ajatella, että valtaväestöön kuuluvien tyttöjen oikeudet olisivat kuuluneet heille (ks. esim. Ahmed, 2022).

Tiedon puutteen lisäksi yksi este puuttumattomuudelle on varovaisuus.

Varovaisuus vaientaa

Tiedon puutteen lisäksi yksi este puuttumattomuudelle on varovaisuus. Ammattilaiset eivät tohdi helposti ottaa puheeksi asioita, jotka tuntuvat vierailta. Ihmisoikeusaktivistin ja sairaanhoitajan Rojin Birzoin (2024) mukaan maahanmuuttajan leima voi estää näkemästä maahanmuuttajataustaisia naisia naisina ja lapsia lapsina. Ammattilainen ei välttämättä vaadi heille samoja oikeuksia kuin valtaväestöön kuuluville. Tämä ei myöskään ole vain ammattilaisten ongelma, vaan koko yhteiskunnan.

Kunniamurhat saavat uutisissa usein vähemmän palstatilaa kuin esimerkiksi valtaväestön tekemät perhesurmat. Suomea pidetään tasa-arvon mallimaana, mutta kunniakulttuuri voi asettaa osan lapsista epätasa-arvoiseen asemaan. Kunniakulttuuriin suhtautumiseen liittyy myös hiljaista hyväksyntää. Kunniaan liittyvissä kysymyksissä saatetaan haluta edetä varovasti, yhteisön kanssa sopusoinnussa, ilman konflikteja. Kunniakontrollista puhuvat maahanmuuttajataustaiset aktivistit taas saattavat saada syytöksiä rasismista. Heitä siis vastuutetaan siitä, että he pyrkivät ajamaan omia ihmisoikeuksiaan.

Yhteistyötä tarvitaan

Kunniaan liittyvä väkivalta vaikuttaa suoraan ensisijaisesti tyttöjen ja naisten, mutta myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen elämään. On tärkeää, että väkivaltaa kokeneet voivat kertoa kokemuksistaan, ja että ammattilaiset oppivat aiheesta lisää ja puhuvat siitä avoimesti. On tärkeää, että väkivaltatapauksissa ammattilainen ottaa yhteyttä lastensuojeluun ja poliisiin myös silloin, kun kokijana on maahanmuuttajataustainen ihminen.

Samalla kun teemme töitä tyttöjen ja naisten oikeuksien eteen ja pyrimme rakentamaan toimivia ja turvallisia palvelupolkuja kunniakulttuurin alta vapautumiseen, on myös tärkeää työstää kunniakulttuurin juurisyitä siinä mukana olevien yhteisöjen ja tekijöiden kanssa. Poikalapset saatetaan joissain yhteisöissä esimerkiksi kasvattaa pienestä asti rooleihin, jotka voivat ilmentyä esimerkiksi niin, että heidän täytyy kulkea siskojensa mukana ja raportoida koulupäivän aikana tapahtuneita asioita. Toisaalta esimerkiksi naisten sukuelinten silpomiseen liittyvässä perinteessä naisilla on iso rooli. (Abbasi, 2024.)

Kunniaan liittyvän väkivaltatyön asiantuntija Majid Allahyari (2024) on tuonut esille, miten perinteisessä patriarkaalisessa yhteiskunnassa miehillä ja naisilla on usein vakiintuneet roolit, joita  uskonnollismoraaliset siveyssäännöt ja kollektiivinen kasvatuskulttuuri ohjaavat. Uudessa maassa perhesuhteisiin voi tulla muutoksia, mikä voi horjuttaa perinteisiä sukupuolirooleja. Jos uusi rooli  on miehelle vieras ja häpeällinen, hän voi pyrkiä täyttämään auktoriteettia esimerkiksi korostuneen kontrollin keinoin. Erotilanteissa miehet jäävät asiantuntijoiden mukaan usein yksin ja vanhemmuus ohenee. Isien poisjäänti etenkin poikalasten elämästä on merkittävä identiteettikriisi teinivuosina. (Allahyari, 2024; Abbasi, 2024.) Useiden miestyön asiantuntijoiden mukaan miehet tarvitsevat myötätuntoa ja tukea löytääkseen rakentavan tavan olla isiä. Aihetta on käsitelty myös esimerkiksi Kunniaksi -oppaassa (2022).

Kunniaan liittyvän väkivallan ehkäiseminen edellyttää moninaisuusosaamista sote-alan sekä koulutuksen ammattilaisille. Diak voi osaltaan olla aktiivisesti kouluttamassa ammattilaisia tunnistamaan kunniaväkivaltaa ja rakentamassa Suomesta aidosti tasa-arvoista yhteiskuntaa kaikille.

Lähteet

Abbasi, F. (2024). Puheenvuoro. Kunniaan liittyvän väkivallan vastainen seminaari. Naisasialiitto Unioni.

Ahmed, U. (2022). Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin. WSOY.

Al Husaini, S. (13.11.2024). Puheenvuoro. Kunniaan liittyvän väkivallan vastainen seminaari. Naisasialiitto Unioni.

Al Take, Z. (13.11.2024). Puheenvuoro. Kunniaan liittyvän väkivallan vastainen seminaari. Naisasialiitto Unioni.

Allahyari, M. (14.11.2024). Puheenvuoro. Integration 2024. https://kotoutuminen.fi/documents/56901608/204620835/Integration-2024-ohjelma-kuvaukset.pdf/0695e40e-d767-9117-3490-c805171ecc85/Integration-2024-ohjelma-kuvaukset.pdf?t=1730365999931

Birzoin, R. (2024). Puheenvuoro. Kunniaan liittyvän väkivallan vastainen seminaari. Naisasialiitto Unioni.

Hagman (6.11.2024). Valtuustoaloite, koulutusta haitallisten perinteiden tunnistamiseen, puheeksiottamiseen ja estämiseen ammattilaisille. https://paatokset.hel.fi/fi/asia/hel-2024-004641/b3792adb-6db3-4b60-ae37-45e207906ac6

Hansen, S., Sams, A., Jäppinen, M., & Latvala, J. (2016). Kunniakäsitykset ja väkivalta – selvitys kunniaan liittyvästä väkivallasta ja siihen puuttumisesta Suomessa. Ihmisoikeusliitto. https://ihmisoikeusliitto.fi/wp-content/uploads/2016/06/Kunniak%C3%A4sitykset-ja-v%C3%A4kivalta_B5_netti-002.pdf

Karimi, R., Al-Shmes, D., Hintikka, S., Kankare, M., Abbas, F. (2022). Kunnian ja häpeän ristipaineessa. Opas ammattilaisille kunniaan liittyvän väkivallan tekijöiden kohtaamiseen. Didar Kunniaksi-hanke. Setlementti Tampere.

Naisasialiitto Unioni. (2024). Kunniaan liittyvän väkivallan vastainen seminaari. https://naisunioni.fi/events/kunniaan-liittyvan-vakivallan-vastainen-seminaari-13-11/ 

Pennola, T. (19.11.2019). Kunniaa vai häpeää? Enska. https://www.enskalehti.fi/kunniaa-vai-hapeaa/

THL. (i.a.). Kunniaan liittyvä väkivalta. https://thl.fi/aiheet/vakivalta/vakivallan-muodot/kunniaan-liittyva-vakivalta

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024101179963