Vaikuttavuuden konkretisointi: Lapset ja nuoret SIB -hanke Hämeenlinnassa

Vaikuttavuus määritellään pidemmän aikavälin myönteiseksi muutokseksi yksilön hyvinvoinnissa, toimintakyvyssä tai terveydentilassa. Tämä erotetaan lyhyen aikavälin ”vaikutuksista”, jotka seuraavat yksittäisistä toimenpiteistä. Vaikuttavuuden mittaaminen edellyttää siis pitkäjänteisyyttä ja suunnitelmallista tavoitteenasettelua.

Kohderyhmän valinta – tutkimustiedon avulla oikeaan osuvaa tukea

Hämeenlinnan SIB-hankkeessa lähtökohta oli tarve ehkäistä nuorten poikien syrjäytymistä. Syrjäytymisriskin arviointiin hyödynnettiin tutkimuskirjallisuutta ja rekisteritutkimuksia, joiden perusteella tunnistettiin neljä keskeistä lasten vanhempiin liittyvää riskitekijää:

1. Matala koulutustaso
2. Perhemuoto (esim. yksinhuoltajuus)
3. Mielenterveys- ja päihdeongelmat
4. Köyhyys.

Näiden perusteella muodostettiin kohderyhmä: esikouluikäiset pojat, joilla oli vähintään yksi edellä mainituista riskitekijöistä. Kohderyhmä valittiin yhteistyössä varhaiskasvatuksen opettajien ja varhaisen puuttumisen toimintamallin, Icehearts-joukkueen, kasvattajan kanssa – lasten arjen tuntevat asiantuntijat olivat siis mukana soveltuvien lasten valinnassa ryhmään.

Vaikuttavuustavoitteet – mitä haluttiin saavuttaa?

Hankkeessa asetettiin kolme keskeistä vaikuttavuustavoitetta:

1. Lastensuojelumenojen pienentäminen
2. NEET-statuksen (Not in Education, Employment or Training) ehkäisy
3. Psykososiaalisen hyvinvoinnin parantaminen

Näiden tavoitteiden toteutumista seurataan monipuolisesti – sekä palveluiden käyttöön perustuvilla rekisteritiedoilla että vuosittaisilla hyvinvointikyselyillä. Esimerkiksi psykiatrisen hoidon ja lastensuojelun palvelujen käyttöä seurataan koko intervention, 12 vuoden ajan.

Yksi hankkeen tärkeimmistä opetuksista on, että vaikuttavuustyössä tutkimustiedon aktiivinen hyödyntäminen ei ole lisäarvo – se on edellytys onnistumiselle.

Kohderyhmä ei ole homogeeninen – tuki räätälöidään

Poikien riskiprofiilit vaihtelevat: osalla on yksi, toisilla jopa kaikki neljä riskitekijää. Tämä tarkoittaa, että tarvittavat tukitoimenpiteet vaihtelevat yksilöllisesti. Icehearts-kasvattaja toimii eri tilanteissa joustavasti – koulun arjessa, vapaa-ajalla, perheiden kanssa. Näin tuki saadaan aidosti kohdennettua tarvelähtöisesti.

Kuvio 1. Riskitekijöitä ja vaikuttavuustavoitteita Lapset ja nuoret SIB-hankkeessa.

Mitä opimme?

Vaikuttavuuden aikaansaaminen edellyttää kolmea keskeistä tekijää:

1. Konkreettisesti määritellyt vaikuttavuustavoitteet
2. Tutkimustietoon perustuva ja tarkasti rajattu kohderyhmä
3. Arjen toimintaa muokkaava, joustava ja tarvelähtöinen interventio.

Yksi hankkeen tärkeimmistä opetuksista on, että vaikuttavuustyössä tutkimustiedon aktiivinen hyödyntäminen ei ole lisäarvo – se on edellytys onnistumiselle. Tutkimusta ei tule vain katsoa, vaan sitä pitää käyttää päätöksenteon tukena. Ja juuri tässä on suomalaisen vaikuttavuustyön kehittämishaaste: tiedon hyödyntäminen arjessa.

Konkretia tekee vaikuttavuudesta totta

Hämeenlinnan SIB-hanke osoittaa, että vaikuttavuus ei ole abstrakti tavoite – se on mahdollista tehdä näkyväksi konkreettisten toimenpiteiden, selkeän kohderyhmän ja tutkimukseen perustuvan suunnittelun kautta. Kun vaikuttavuus rakennetaan alusta asti osaksi toimintaa, voidaan saavuttaa sekä yksilön hyvinvointia että yhteiskunnan kestävyyttä tukevia tuloksia.

Kirjoitus pohjautuu Timo Ståhlin esitykseen Suomessa on varaa tehdä asioita vaikuttavammin. Miten lisätä hyvinvointia ja terveyttä – ja säästää samalla? -webinaarissa. Tekstin jäsennyksessä on hyödynnetty tekoälyä (ChatGPT4o).

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501092058