Digitaalisten kurssialueiden käytettävyys ja yhdenmukaiset rakenteet edistävät yhdenvertaisuutta
Käytettävyys ja yhdenmukaiset rakenteet digitaalisissa oppimisympäristöissä parantavat opiskelijan kokemusta opintojen laadusta ja vauhdittavat niiden suorittamista. Samalla on kyse myös saavutettavuudesta ja yhdenvertaisuuden edistämisestä, siis yhdestä askelmerkistä Diakin uudistuneen strategian todeksi tekemisessä. Mitä Diakin 2025 käynnistyneessä mallipohjan uudistamisprosessissa on tehty, ja onko toimenpide yhdenvertaisuuden suhteen oikeansuuntainen ja aidosti vaikuttava?
Diakonia-ammattikorkeakouluissa muotoiltiin 2019 mallipohja opintojaksojen kurssialueille LMS-järjestelmävaihdoksen yhteydessä. Sytykkeenä ja suunnannäyttäjänä toimi kerätty opiskelijapalaute käytettävyyteen liittyen. Uusi mallipohja oli hyvin strukturoitu ja vastasi useimpia silloisia opintojaksoja. Koronapandemia vauhditti jo alkanutta muutosta, jonka aikana opintojaksot ja toteutusten tavat ovat moninaistuneet merkittävällä tavalla. Mallipohja toimiikin heikosti käytettävyyden ankkurina moninaisessa nykytilanteessa – ja ymmärrettävästi moni opettaja tai tiimi tahoillaan on tehnyt omia ratkaisujaan kurssialueiden käytettävyyden parantamiseksi. Yhtenäisyyden puute ja rakenteiden kirjavuus heikentävät opiskelijoiden käyttökokemusta ja opintojakson varsinaisiin teemoihin ja sisältöön syventymistä.
Uudistuvan yleisen mallipohjan ajatellaan olevan työkalu käytettävyyden parantamisessa ja rakenteen yhdenmukaistamisessa useimpien AMK-tason monimuoto- ja verkkototeutusten kurssialueilla Diakin LMS-ympäristössä. Lisäksi malli tarjoaa konkreettista tukea niukkenevien resurssien kanssa painiville opettajille: valmiiksi muotoiltu rakenne vapauttaa priorisoimaan opintojakson pedagogista kehittämistä ja punnitsemaan didaktisia valintoja. Tähän mallipohjan on suunniteltu antavan myös vapauden.
Mallipohja on samalla myös tuki opettajien, informaatikkojen ja koulutussuunnittelijoiden osaamisen varmistamiselle tai sen kehittymiselle: olennaisten toimintojen ohjeistus ja laadun tarkistuslista löytyvät itse pohjalta. Vaikka elementti on piilossa opiskelijoiden katseilta, tavoitellaan sillä vaikuttavuutta liittyen opiskelijoiden parantuneeseen käytettävyyden ja yhdenvertaisuuden lisääntymisen kokemukseen.
Vaikka uuden mallipohjan ajatellaan istuvan useimpiin AMK-tason monimuoto- ja verkkototeutuksiin LMS-ympäristössä, ei runko sovi soveltaen käytettäväksi aivan kaikenmuotoisiin verkko-opintojaksoihin. Vuonna 2022 muotoiltiin kokemuksien ja opiskelijapalautteen kautta itsenäisesti suoritettaville verkko-opintojaksoille (niin sanotuille nonstop -jaksoille) oma mallinsa. Kun nyt uudistuvan yleisen mallipohjan painotus on käytettävyydessä ja rakenteen johdonmukaisuudessa ja toisaalta pedagogisten valintojen vapaudessa, nonstop-opintojakson mallipohjassa ratkaisut painottuvat pedagogiikkaan, ja niillä pyritään synnyttämään opiskelun imua opintojaksotasolla (ks. Vara & Vesterinen, 2022).
Yhdenvertaisuus strategian ytimessä ja muita työntövoimia muutokseen
Työtä eriarvoistumiskehityksen katkaisemiseksi ovat kaikille saavutettavat, yhdenvertaisuutta lisäävät digitaaliset oppimisympäristöt kurssialueineen. Millaisia ovat muut perusteet, jotka alleviivaavat muutostyön tärkeyttä juuri nyt?
Myös 2025 mallipohjan muotoilutyössä toimii tienviittana Diakin opiskelijoilta kerätty ja saatu palaute. Tällä kertaa sitä ei ole erikseen kerätty mallipohjatyötä varten, vaan jo tehtyä työt ja kerättyä palautetta on hyödynnetty myös siinä: erityisopettajan ja viestinnän välittämiä opiskelijoiden käyttökokemuksia, yleisiä opintojaksopalautteita sekä it-tuen kokemuksia tukipyynnöistä. Osana Diakin digitiekarttatyötä 2023 selvitettiin kyselyllä opiskelijoiden kokemuksia digitaalisista välineistä ja ympäristöistä. Opiskelijavastauksissa nousivat ylitse muiden parannustoiveet ja -ehdotukset selkeyteen ja löydettävyyteen liittyen.
Digivisio 2030 -hankkeessa julkaistu selvitystyö (Auvinen & Vainio, 2022) koostaa olennaisia tekijöitä, jotka lisäävät opiskelun imua. Opiskelun imun synnyttämistä tarkastellaan myös suhteessa oppimisympäristön rakenteisiin liittyviin kriittisiin tekijöihin. Rakenteiden lisäksi pedagoginen ja sisällöllisen kehittäminen on tärkeää, ja huomioon on otettava myös on myös erilaiset käyttökontekstit ja -tilanteet (Auvinen & Vainio, 2022.) Formaali oppimisympäristö korkeakoulussa on myös usein, ja ehkä laadukkaimmillaan, yhdistelmä digitaalista ja fyysistä ympäristöä, jolloin sitä luonnehditaan sulautuvaksi oppimiseksi.
Työtä eriarvoistumiskehityksen katkaisemiseksi ovat kaikille saavutettavat, yhdenvertaisuutta lisäävät digitaaliset oppimisympäristöt kurssialueineen.
Käytettävyys on yksi kuudesta Digivision linjaamasta digipedagogiikan laatukriteeristä. Oppijan yhtenäinen kokemus oppimisalustoilla -ohjeistus (2025) pyrkii tarkentamaan käytännön esimerkein käytettävyys-kriteeriä ja auttamaan korkeakouluja yhtenäistämään ja johdonmukaistamaan elementtejä oppimisalustoillaan ja näin parantamaan oppimiskokemusta.
Saavutettavuus on myös paitsi laatukriteeri ja strateginen painotus, myös lain pykälä. Vuonna 2019 voimaan tullut asetus velvoittaa julkisia toimijoita, myös koulutusorganisaatioita, järjestämään digitaaliset ympäristönsä kaikille saavutettavaksi. Saavutettavuustyö on koettu jo Diakin arvopohjankin vuoksi tärkeäksi, ja sitä on tehty oppimisympäristökontekstissakin pitkään. Työ jatkuu nyt tarkentuen konkreettisiin toimiin, joita tehdessään opettaja voi parantaa merkittävästi kurssialustansa ja opintojaksonsa sisältöjen saavutettavuutta. Mallipohjan yksi tavoitekulma on siis varmistaa saavutettavuuden parantaminen.
Uudistunut mallipohja rakentuu kolmesta elementistä
Mallipohja on rakennettu yhteistyössä monimuotopedagogiikan asiantuntijoiden ja verkkomentoreiden kanssa. Sen muotoilun vaiheissa on osallistettu Diakin opiskelijoita, koulutuksen lehtoreita ja infomaatikkoja, it-päällikköä ja järjestelmäasiantuntijaa, LMS-palveluntarjoajia sekä koulutusjohtajaa ja koulutuksen päälliköitä. Prosessissa on kuultu myös muiden korkeakoulujen vastaavista toimista käytettävyyden ja laadun parantamiseksi LMS-ympäristöissä.
Mallipohja rakentuu kolmesta elementistä. Ensimmäinen elementti kertoo olennaiset perustiedot jaksosta ja varmistaa, että toiminnot ovat selkeästi ja vaivatta löydettävissä ja saavutettavia. Ensimmäinen elementti on niistä strukturoiduin: kun runko toistuu samankaltaisena, saa opiskelija siitä ikään kuin kognitiivisen selkänojan ja kokemuksen siitä, että on ollut täällä aiemmin. Uuden rakenteen opettelun sijaan opiskelija pystyy keskittymään varsinaisiin sisältöihin opintojaksokohtaisesti.
Toinen kolmesta elementistä antaa opettajalle vapauden suunnitella, toteuttaa ja kehittää opetustaan ja pedagogisia ratkaisujaan toteutuksen tapojen ja oppimisen ympäristöjen vaihdellessa. Mallipohja tarjoaa konkreettisia esimerkkejä siihen, miltä esimerkiksi ohjauksellisesti aikajaksoihin paloiteltu elementti voisi näyttää. Tässä kohtaa mallipohjan muotoilutyössä hyväksytään myös realiteetit: opettajien resurssit kurssialueiden sisällölliseen kehittämiseen ovat todennäköisesti niukat. Toisaalta myös opintojaksojen toteutustapojen, sisältöjen ja tavoitteiden moninaisuus ei taivu tiukan strukturoituun malliin.
Kolmas mallipohjan elementti keskittyy opettajan osaamisen kehittymiseen tai sen varmistamiseen, pedagogisen suunnittelun tukeen sekä käytettävyys- ja laatunäkökulmien varmistamiseen. Diakin pedaogisia valintoja konkretisoiva pedagogisen käsikirjoituksen pohja on käytännön työkalu opettajalle. Olennaiset ohjeet ja tarkistuslista löytyvät lean-henkisesti kehitystyön ääreltä, samalta kurssialueelta mutta opiskelijoilta piilotettuna. Opettaja voi myös hyödyntää uudistuneen brändin mukaisia visuaalisia elementtejä kuvatiedostoina ja ohjeita niiden hyödyntämiseen esimerkiksi opetuksen vaihtoehtoisten suoritustapojen korostamisessa. Formaalit digitaaliset ympäristöt ovat usein sellaisenaan abstrakteja tiloja, jonne kohtaamisen ja vuorovaikutuksen symboliikkaa voidaan luoda visuaalisten elementtien ja kuvituksen.
Kehittämisen askeleita
Tarve LMS-ympäristön rakenteiden yhdenmukaistamiseksi ja käytettävyyden parantamiseksi vaikuttaa varsin ilmeiseltä, ja tätä ajatusta tukee edellä esitettyjen näkökohtien lisäksi pian valmistuva Diakin LMS-ympäristön ulkoinen auditointi. Myös ajankohta työlle on otollinen juuri nyt, kun uuden opetussuunnitelman mukaisia toteutussuunnitelmia on ryhdytty soveltamaan oppimisen monimuotoisissa ympäristöissä.
Mutta onko mallipohjan uudistaminen tässä oikeansuuntainen tai riittävä toimenpide käytettävyyden, laadun ja yhdenmukaistamisen näkökulmasta? Osassa korkeakouluja erilaisten opintojaksototeutuksien suuntaa ohjaavat erikseen määritellyt laatukriteerit, eikä muita kehyksiä välttämättä ole. Uuden mallipohjan mukaiset ensimmäiset opintojaksot kurssialueineen näkyvät rajatusti opiskelijoilla jo syksyllä 2025, ja tarkoituksena on arvioida mallin käytettävyyttä ja vaikutuksia sekä kehittää sitä edelleen. Huomionarvioista on myös se, että on olemassa paljon järjestelmätason ratkaisuja, jotka nivoutuvat olennaisesti käytettävyyteen, mutta joihin oppimisympäristön sisällön kehittäjät eivät voi välttämättä itse vaikuttaa.
Lähteet
Auvinen, A., & Vainio, L. (2022). Opiskelukyky, opiskelutaidot ja keskeyttämisen ehkäiseminen – esiselvitys. Digivisio 2030 -hanke. https://wiki.eduuni.fi/x/nxE5E (kirjautuminen HAKA-tunnuksin)
Diakonia-ammattikorkeakoulu (i.a.). Diakin pedagogiset valinnat. Saatavilla 10.9.2021 https://www.diak.fi/opiskelu/opiskelijan-polku/opintojen-suorittaminen/periaatteita
Digivisio 2030 (2025). Oppijan yhtenäinen kokemus oppimisalustoilla. Luettu 16.3.2025. https://digivisio2030.fi/wp-content/uploads/2025/03/Oppijan_yhtenainen_kokemus_oppimisalustoilla_2024-1.pdf
Vara, M., & Vesterinen, O. (2022). Digipedagogiikan kehittäminen luo opiskeluhyvinvointia. Dialogi-media. Diakonia-ammattikorkeakoulu. https://dialogi.diak.fi/2022/04/13/digipedagogiikan-kehittaminen-luo-opiskeluhyvinvointia/
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025041125727