
Kun puhumme vammaisuudesta, edistämme yhdenvertaisuutta
Tietoa lisäämällä ja ymmärrystä kasvattamalla ennakkoluulot vähentyvät. Siksi vammaisuudesta puhuminen on yhdenvertaisuusteko. Se tekee näkyväksi erilaisia tuen tarpeita keskuudessamme ja voi sitä kautta herättää myös kipinän työskennellä alalla. Hankkeessa tuotettu uusi opas rohkaisee puhumaan vammaisuudesta tukea tarvitsevien ihmisten toiveiden mukaisesti.
Uudistuva ja moninainen vammaistyö Uudellamaalla (UVVA) -hanke tekee vammaisuutta ja vammaisalan työmahdollisuuksia tutuksi nuorille jo varhaisessa vaiheessa. Hankkeen osatoteuttajan Tukena-säätiön tekemät peruskouluvierailut ja ammattioppilaitosten työpajat ovat tähdänneet siihen, että nuoret kiinnostuisivat vammaisalan opinnoista ja töistä.
Kohtaamisten tarkoitus on ollut tarjota turvallinen tila tunnistaa, tarkastella ja mahdollisesti myös purkaa omia ennakkoluuloja. Vierailut ovat muutakin kuin tiedonvälitystä ja asennekasvatusta, sillä niistä on kerätty ideoita suoraan hankkeen viestintää varten. Kyselyt avasivatkin nuorten viestintäkäyttäytymistä: mitä sosiaalisen median kanavia he käyttävät eniten ja millaisten sisältöjen parissa parhaiten viihtyvät.
Kohderyhmälähtöisen viestinnän näkökulmasta onkin kiinnostavaa tietää, millainen viesti on vaikuttavin ja mitä tarpeita sen tulisi täyttää.
Vammaisuudesta avoimesti ja arkipäiväistäen
Hankkeessa on kohdattu yli 1000 opiskelijaa kouluvierailuilla ja työpajoissa – 600 alakoululaista, 200 yläkoululaista, 170 lähihoitajaopiskelijaa ja 70 AMK-opiskelijaa.
Tapaamisissa peruskoululaisten kanssa on käytetty keskustelun herättämiseksi erilaisia menetelmiä, kuten väittämätehtäviä ja videoita, jotka kuvaavat vammaisten nuorten arkea. Videoiden kautta nuoret ovat nähneet, kuinka paljon yhtäläisyyksiä heidän ja vammaisten ihmisten elämässä on – lopulta arki on täynnä samanlaisia, tavallisia hetkiä. Nuoret esittivät kysymyksiä esimerkiksi vammaisten ihmisten koulunkäynnistä ja harrastuksista. Tällaisissa keskusteluissa syntyy suuria oivalluksia: tuen tarpeita on meillä kaikilla.
Vammaisuuteen liittyy edelleen ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä. Siksi on tärkeää tuoda esiin konkreettisia esimerkkejä ja arjen tilanteita, joiden kautta voi päästä keskustelemaan juuri niistä. Kun käsiteltävät asiat liittyvät myös nuorten omaan elämään, ne tuntuvat merkityksellisiltä. Turvallinen ilmapiiri ja lupa kysyä rohkaisevat nuoria osallistumaan keskusteluun.
Hankkeen tilaisuuksissa on käytössä turvallisemman tilan periaatteet: aihe saa herättää tunteita, kaikki otetaan mukaan, osallistujien yksilöllisyyttä kunnioitetaan ja jokaisella on oikeus rajata, kuinka haluaa osallistua ja mitä haluaa toisille jakaa.
”Ei mitään meistä ilman meitä”
Kouluvierailujen yhteydessä havaittiin, että niin oppilaat kuin aihepiiriä vähemmän tuntevat opettajat arastelivat vammaisuudesta ja tuen tarpeista puhumista. Oli epävarmuutta siitä, mitä ja miten voi sanoa. Kohtaamisten sivuvirtana syntyi idea luoda selkeä ja helposti lähestyttävä materiaali vammaisuuden käsittelyyn.
Vammaisliikkeen maailmanlaajuisen “Ei mitään meistä ilman meitä” -periaatteen mukaisesti materiaali rakennettiin yhdessä tukea tarvitsevien ihmisten kanssa. Työskentely aloitettiin yhteiskehittämisen työpajoilla, joissa osallistujat nostivat esiin keskeisiä teemoja. Materiaali päätettiin koota oppaaksi. Osallistujat suunnittelivat sisällön, keksivät nimen ”Erityisen hyvä -opas” ja ideoivat kuvitusta.
Kouluvierailujen yhteydessä havaittiin, että niin oppilaat kuin aihepiiriä vähemmän tuntevat opettajat arastelivat vammaisuudesta ja tuen tarpeista puhumista.
Opasta kehitettiin yhdessä noin 50 tukea tarvitsevan ihmisen kanssa, ja sen arvioinnissa hyödynnettiin lisäksi 15 tukea tarvitsevan osallistujan näkemyksiä. Raakavedos testattiin sekä heillä että potentiaalisilla käyttäjillä, kuten vammaistyöhön perehtymättömillä työntekijöillä.
Opas sopii työkaluksi opettajille ja nuorten kanssa työskenteleville. Se tuo esiin tukea tarvitsevien ihmisten omia näkemyksiä siitä, kuinka vammaisuudesta ja tuen tarpeesta tulisi puhua. Opas lisää tietoa, mutta myös rohkaisee puhumaan niin yhdenvertaisuudesta kuin ennakkoluuloistakin.
Opasta voivat hyödyntää peruskoulujen ja ammattioppilaitosten opettajat, työpaikat, joissa työskentelee tukea tarvitsevia ihmisiä, sekä kaikki, jotka haluavat edistää yhdenvertaisuutta. Sisältö on suunnattu erityisesti nuorille ja aikuisille, mutta sitä voi hyödyntää tukena keskusteluissa myös nuorempien lasten kanssa.
TikTok-videot mukaan tiedonvälitykseen
Koulujen kautta tavoitetaan hyvin nuoria, mutta onnistunut viestintä ei tapahdu pelkästään aikuisten johdolla. Nuoret haluavat kuulla toisten nuorten ajatuksia ja kokemuksia. Hankkeen tiedonkeruun perusteella nuorten suosimia somekanavia ovat TikTok, Snapchat, Instagram ja Youtube. Mieluisin sisältömuoto on video, mitä lyhyempi sitä parempi, mikä puoltaa formaateista juuri TikTokia.
Vammaiselta nuorelta toiselle nuorelle kerrottu kokemus voi olla kaikkein vaikuttavin. Kyselyjen perusteella aitous ja tavallinen arki kiinnostavat. Huumori viehättää, toisaalta tietovideoitakin toivottiin. Sisällöiksi ehdotettiin mm. nuorten suosimia ostosesittelyjä ja Get ready with me -videoita, joissa laittaudutaan ja meikataan. Nuoret seuraavat laajalla kirjolla erilaisia somevaikuttajia, joiden kanssa tehdyt kaupalliset yhteistyöt ovat yksi toimiva tapa välittää tietoa heille.
Erityisen hyvä -opas on yksi osa UVVA-hankkeen toukokuussa 2025 käynnistyvää viestintä- ja vaikuttamiskampanjaa, jonka sisällöt vastaavat nuorten esittämiin ideoihin ja toiveisiin. Kampanjan tekemiseen osallistuu joukko tukea tarvitsevia ihmisiä, vammaisalan työntekijöitä sekä somevaikuttajia.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025041125735
Lisätietoa
- Lataa Erityisen hyvä -opas hankkeen verkkosivulta.
- Nuorten viestintäkampanja on käynnissä 19.-28.5.2025.