Pätevöitymiskoulutuksella sairaanhoitajan töihin

Sairaanhoitaja Anne Naciye Temiz ehti toimia Turkissa sairaanhoitajana ja sairaanhoidon opettajana yhteensä seitsemän vuotta ennen kuin hän vuonna 2018 muutti Suomeen.

Alkuvuodet Suomessa kuluivat kieltä opiskellessa ja Suomessa syntynyttä kolmatta lasta hoitaessa. Koko ajan hänen haaveenaan oli päästä aloittamaan sairaanhoitajan työ. Mutta miten?

Vastaukseksi löytyi EU/ETA-maiden ulkopuolella valmistuneille sairaanhoitajille suunnattu Diakin pätevöitymiskoulutus, josta Temiz kuuli Monikulttuuriset lapset ja nuoret ry:n tilaisuudessa. Koulutuksen hän pääsi aloittamaan vuoden 2022 joulukuussa.

Sairaanhoitajien pätevöitymiskoulutus -hankkeen projektipäällikkö ja terveysalan lehtori Paula Ropponen kertoo, että Diakilla on pitkä historia erilaisista hankerahoituksella toteutettavista pätevöitymiseen johtavista koulutuksista.

– Suomessahan on kova sairaanhoitajapula. Sitä faktaa ei muuta edes se, että juuri tällä hetkellä sairaanhoitajia on jopa irtisanottu hyvinvointialueiden säästöjen takia. Alkuvuodesta uutisoitiin laajasti työttömyyden kasvaneen erityisesti sote-alalla. Työllisyydessä on silti merkittäviä alueellisia eroja ja kohtaanto-ongelmaa. Lähivuosina isojen ikäluokkien ikääntyminen ja sote-alan henkilöstön eläköitymiset vaikeuttavat tilannetta entisestään.

Valtioneuvoston teettämän vuoden 2024 arvion mukaan esimerkiksi sairaanhoitajia tarvitaan vuoteen 2040 mennessä arviolta vajaa 14 000 lisää. Työ- ja elinkeinoministeriö on aiemmin arvioinut, että sote-alalle tarvitaan vuoteen 2030 mennessä kaikkiaan jopa 200 000 uutta työntekijää.

Koulutus Suomessa asuville

Diakin täydennyskoulutus oli suunnattu jo valmiiksi Suomessa asuville henkilöille, opiskelijoita ei siis rekrytoitu ulkomailta.

– Hakijat tulevat useimmiten Aasian maista, kuten Filippiineiltä, Kiinasta ja Nepalista sekä Lähi-idästä ja Turkista. Afrikan maistakin on nykyisin paljon hakijoita, sillä tietoisuus koulutuksista on kasvanut, Ropponen kertoo.

”Kaikki eivät ehkä tiedä, että he voivat suoraan hakeutua laillistumaan sairaanhoitajiksi. Diak on halunnut toimia eettisesti eikä polkea ammattitaitoa. Ei ole reilua, että sairaanhoitajakoulutuksen saaneita johdatellaan toimimaan hoiva-avustajina.”

Koulutuksen aloitti 28 opiskelijaa kahdessa ryhmässä. Nyt lähes kaikki ovat valmistuneet.

Kaikki osallistujat ovat aikuisia, jotka ovat suorittaneet bachelor-tasoisen sairaanhoitajatutkinnon lähtömaassaan. Moni oli työskennellyt Suomessa aiemmin hoiva-avustajina tai ollut lähihoitajakoulutuksessa.

– Kaikki eivät ehkä tiedä, että he voivat suoraan hakeutua laillistumaan sairaanhoitajiksi. Diak on halunnut toimia eettisesti eikä polkea ammattitaitoa. Ei ole reilua, että sairaanhoitajakoulutuksen saaneita johdatellaan toimimaan hoiva-avustajina, Ropponen sanoo.

Laaja koulutus

Paula Ropposen mukaan koulutus oli varsin laaja, kaikkiaan 60–70 opintopistettä, mikä on enemmän kuin monella muulla vastaavan koulutuksen tarjoavalla ammattikorkeakoululla.

– Koulutus tarjoaa hyvät kliiniset valmiudet, sillä siinä käytiin läpi myös esimerkiksi mielenterveys- ja päihdeasioita sekä lasten sairaanhoitoa. Vaikka koulutuksen sisällöt olivat valmiiksi tuttuja monelle opiskelijalle, niin kielen lisäksi heillä oli opittavaa esimerkiksi työskentelymenetelmien, hoitolaitteiden ja -tarvikkeiden osalta, Ropponen sanoo.

Anne Naciye Temiz kiittelee vuolaasti täydennyskoulutusta.

– Se on motivoiva, hyödyllinen ja tarpeellinen. Opettajat olivat aivan ihania. He jaksoivat olla rauhallisia ja hymyileviä ja selittää vaikean asian niin monta kertaa kuin oli tarpeen.

Temiz piti erityisen hyödyllisenä opetussimulaatioita ja taitopajoja. Hän kiittelee myös runsasta lähiopetusta.

– Se oli vaikeaa, mutta hyödyllistä sitäkin kautta, että opiskelijat tapasivat ja saattoivat jutella myös keskenään suomeksi. Uskon, että pelkkä verkko-opetus voi alentaa motivaatiota jatkaa koulutusta, hän kertoo.

Monesta eri taustasta tuleviin kanssaopiskelijoihin oli hyödyllistä tutustua myös siltä kannalta, että oli mielenkiintoista kuulla sairaanhoitajan työstä vaikkapa Kiinassa tai Thaimaassa.

Kielitaito kaiken avain

Paula Ropposen mukaan monet asiat kulminoituvat kieleen.

– Vaikka opiskelijan suomen kielen taito olisi aluksi huono, kielitaito kehittyi nopeasti kahdessa vuodessa, jos motivaatio on hyvä. Kielen oppiminen etenee kuitenkin jokaisella hieman eri tahtiin, Ropponen sanoo.

Temizille koulu oli sinänsä helppoa, sillä hän on kokenut sairaanhoitaja ja myös erittäin motivoitunut. Avain on oppia suomea tarpeeksi hyvin.

– Opetuksessa olisi ehkä voitu käyttää enemmän selkokieltä. Usein kieli oli hyvin akateemista. Vaikka tekstin olisi kääntänyt äidinkielellekin, niin se saattoi olla siltikin vaikeaa, Temiz pohtii.

Hänestä koulutuksessa voisi vieläkin enemmän painottaa ammatillista kielitaitoa.

Toinen kehittämiskohde koulutuksessa olisi Temizin mielestä nykyistä perusteellisempi tutustuminen suomalaiseen terveydenhuoltojärjestelmään.

– Se helpottaisi myös työllistymistä. Tuntuu, että meitä ulkomailta tulevia sairaanhoitajia ohjataan usein ikäihmisten hoivaan. Meille voisi olla sijaa muussakin terveydenhuollossa, joten olisi hyödyllistä tutustua paremmin suomalaiseen järjestelmään. Toki opimme siitäkin, ja esimerkiksi työnantajien sekä Tehyn ja Sairaanhoitajaliiton edustajien vierailut olivat mielenkiintoisia, Temiz miettii.

Tärkeä harjoittelu

Harjoittelu olikin keskeinen osa koulutusta.

– Harjoittelupaikka ja sen kautta aukeavat työkontaktit ovat oleellisen tärkeitä. Harjoittelussa opiskelija saa tilaisuuden näyttää oman osaamisensa ja motivaationsa. Ne eivät välttämättä tule esille jännittävässä työhaastattelutilanteessa, Paula Ropponen toteaa.

Ropponen toivoo, ettei harjoitteluun tulevilta vaadittaisi vielä hyvää kielitaitoa ja että työpaikoilla muutenkin ymmärrettäisiin, että hoitotyön kieli opitaan työssä.

– Työpaikoille on järjestetty ohjaajakoulutuksia, ja pääkaupunkiseudulla on totuttu tähän kohderyhmään. Ilmapiirin on kuitenkin oltava vastaanottavainen, sillä opiskelijat eivät halua jäädä paikkoihin, joissa työilmapiiri on huono, hän sanoo.

Temiz ajattelee, että opiskelua voisi rakentaa enemmänkin harjoittelun ympärille.

”Harjoittelun kautta oppii parhaiten ammatillista kielitaitoa, samoin suomalaisesta terveydenhuoltojärjestelmästä.”

– Harjoittelun kautta oppii parhaiten ammatillista kielitaitoa, samoin suomalaisesta terveydenhuoltojärjestelmästä.

Temizin harjoittelut kuluivat hoivakodissa, kotihoidossa sekä Espoon sairaalassa.

Laillistaminen monimutkaista

Koulutuksesta valmistuminen ei suoraan tarkoita laillistamista, Paula Ropponen kertoo.

– Laillistaminen etenee niin, että Valvira vaatii ensin meiltä todistuksen siitä, että opinnot on täydennetty ja että ne vastaavat suomalaisia ja EU-vaatimuksia. Koulutuksen jälkeen täytyy lähes aina suorittaa myös YKI3-tasoinen kielikoe, hän kuvaa.

– Virallista kielikoetta ei tarvitse suorittaa, jos tutkinto on saatu suomalaisesta koulutuksesta – riippumatta kielitaidosta. Toisin sanoen, jos esimerkiksi lähihoitajan tutkinto on suoritettu Suomessa, välttää hankalan ja vaikean kielikokeen. Viime kädessä työnantaja määrittää, mikä on riittävä kielitaito. Kielitaitovaatimukset kasvavat mitä akuutimpiin hoitoympäristöihin mennään.

Vaikka koulutuksesta valmistunut ei saisikaan kielikoetta heti läpi, ei hän ole tyhjän päällä.

– Tärkeintä on, että on mielekäs polku työelämään. Helsingin kaupungilla harjoittelun suorittanut on usein voinut jäädä laillistuksen puuttumisen huomioivaan palkalliseen työsuhteeseen siksi ajaksi, kunnes laillistuu ja voi toimia sairaanhoitajana. Tai sitten voi työskennellä lähihoitajana, kunnes saa kielikokeen suoritettua, Ropponen kertoo.

Ropposen mukaan useimmat valmistuneet ja laillistamisen saaneet ovat saaneet sairaanhoitajan työtä, esimerkiksi hoivakodeissa vastaaviksi sairaanhoitajiksi.

Haaveena hoitoalan opettajan ura

Anne Naciye Temiz valmistui täydennyskoulutuksesta vuoden 2024 elokuussa. Sen jälkeen oli edessä laillistamisen hakeminen Valviralta.

Temiz pääsi tavoitteeseensa ja on nyt EU:n ammattipätevyyskriteerit täyttävä sairaanhoitaja. Tällä hetkellä hänellä on vakituinen työpaikka Espoon sairaalassa.

Temizin mielestä sairaanhoitajan työ Suomessa on melko samanlaista kuin Turkissa.

– Pidän siitä, että täällä sairaanhoitajalla on paljon vastuuta. Välillä tuntuu myös helpommalta, että omaiset osallistuvat potilaan hoitoon vähemmän kuin Turkissa. Asiassa on toki puolensa! Yleensä en koe työtä raskaaksi, esimerkiksi teho-osaston laitesovellukset ovat helppoja. Suomessa myös kirjaamiskäytännöt ja raportointi toimivat paremmin, Temiz sanoo.

Temiz näkee sairaanhoitajien pätevöitymiskoulutukset erittäin hyödyllisinä ja tarpeellisina.

– Suomi tarvitsee työvoimaa ja nuorempia ihmisiä ja moni tulee tänne mielellään korkean elintason, ihmisoikeuksien toteutumisen ja varsinkin laadukkaan koulutusjärjestelmän vuoksi.

Anne Naciye Temizin seuraava tavoite on edetä hoitoalan opettajaksi, kunhan suomen kielen taito vielä entisestään kehittyy.