Yhdenvertaisuuteen aktiivisilla teoilla

Suomen romanit ovat yksi vanhoista kieli- ja kulttuurivähemmistöistämme. He ovat olleet osa suomalaista yhteiskuntaa jo yli 500 vuotta, ja lukumäärällisesti heitä on arviolta 10 000 henkilöä. Romanien historia Suomessa on monivivahteinen eikä suinkaan täysin positiivinen. Vielä 1900-luvun loppupuolelle asti Suomen valtio kohdisti romaneihin monenlaisia toimia, jotka vaikuttivat merkittävästi muun muassa romanien työllistymiseen, asumiseen, koulutukseen sekä kielen ja kulttuurin ylläpitämiseen. (Häkkinen ym., 2005.) Tämä osa Suomen romanihistoriasta jää usein vaietuksi, mutta selittää osaltaan yhteisön nykytilaa tänä päivänäkin.

Romanit kohtaavat edelleen ennakkoluuloja ja syrjintää

Vaikka romanien asema on edennyt positiivisempaan suuntaan, suomalaiseen yhteiskuntaan piintyneet negatiiviset asenteet ja stereotypiat ovat edelleen olemassa. Oikeusministeriön raportin mukaan 72 prosenttia suomalaisista pitää romanien syrjintää yleisenä, kun koko Euroopan unionissa vastaava osuus on 65 prosenttia (Mannila, 2024, s. 15).

Myös romanien työttömyys on edelleen selvästi korkeampaa kuin pääväestön, vaikka työllisyystilanne onkin kehittynyt parempaan suuntaan (Jauhola ym., 2019, s. 31). Vuoden 2017–2018 romanien hyvinvointitutkimus Roosan mukaan peräti kolme neljästä alle 30-vuotiaasta romanista oli työttömänä (Weiste-Paakkanen ym., 2018, s. 32). Työllisyyden esteinä korostuvat muun muassa romanien pukeutuminen ja työnantajien romaneihin liittämät ennakkoluulot (Jauhola ym., 2019).

Vaikka romanien asema on edennyt positiivisempaan suuntaan, suomalaiseen yhteiskuntaan piintyneet negatiiviset asenteet ja stereotypiat ovat edelleen olemassa.

Työttömyys ei ole ainoastaan yksilölle vahingollista vaan se ylläpitää sukupolvista köyhyyttä ja kasvattaa tuloeroja. Roosa-tutkimukseen vastanneista romanitytöistä 54 ja romanipojista 39 prosenttia oli pelännyt näkevänsä nälkää vuonna 2018. Vastaavat luvut koko väestössä olivat tytöillä 18 ja pojilla 13 prosenttia. (Weiste-Paakkanen ym., 2018.)

Samanlaisia havaintoja tehtiin vuonna 2024. Romaninuorille tehdyn kyselyn mukaan peräti 61 prosenttia kertoi olevansa huolissaan köyhyydestä. Samalla yli 90 prosenttia vastaajista tunnisti kohdanneensa syrjintää taustansa perusteella. (Ternengo butti, 2024.) Siten vaikka romanit ovat olleet osa suomalaista yhteiskuntaa jo useita satoja vuosia, yhteiskunnassa vallitsevat asenteet rajoittavat yhä merkittävästi romanitaustaisten mahdollisuuksia.

Todellinen tasa-arvo vaatii eriarvoisuuden tunnistamista ja esteiden purkamista

Suomi tunnetaan kansainvälisesti tasa-arvon ja ihmisoikeuksien edelläkävijänä (mm. Sosiaali- ja terveysministeriö, i.a.; Valtioneuvosto, 2025). Käytännössä tämä näkyy erityisesti pyrkimyksenä mahdollisuuksien tasa-arvoon, jossa yksilöille taataan yhtäläiset edellytykset tavoitella samoja asioita esimerkiksi sukupuolesta tai etnisestä taustasta riippumatta. Kyse on resurssien, hyvinvoinnin, vallan ja varallisuuden oikeudenmukaisesta ja tasaisesta jakautumisesta ihmisten kesken. (Ahola, 2016.)

On kuitenkin selvää, että kaikkia ei kohdella yhteiskunnassa samalla tavalla. Herää kysymys, riittääkö pelkkä mahdollisuuksien tasa-arvo ja voidaanko tällöin edes puhua todellisesta tasa-arvosta?

Tasa-arvoa voidaan tarkastella myös lopputulosten näkökulmasta, jolloin keskeistä on oikeuksien lisäksi se, tuottaako toiminta mahdollisimman paljon onnellisuutta kaikille. Käytännössä lopputulosten tasa-arvon toteutuminen vaatii yhteiskunnallisen eriarvoisuuden tasaamista, kuten positiivista erityiskohtelua tai eriarvoisuustekijöiden tunnistamista ja aktiivista poistamista. (Ahola, 2016.)

Vähemmistöteoreettisessa tutkimuksessa korostetaan, että tällaiset toimet ovat erityisen merkittäviä romanien kaltaisille historiallisille vähemmistöille. Ne ovat tarpeellisia, jotta yhteiskunnasta voidaan purkaa historiallisesti muotoutuneita vahingollisia stereotypioita. Historiallisten vähemmistöjen kohdalla haasteeksi muodostuu erityisesti se, että enemmistöön kuuluvat eivät välttämättä edes havaitse ongelmaa. (Kymlicka, 1995, 2007.) Ilman aktiivisia toimia tilanne voi jatkua vuosia ja aiheuttaa haittaa myös nykysukupolville.

Ennakkoluulot eivät ainoastaan rajoita vähemmistöjen mahdollisuuksia esimerkiksi saada työpaikka tai valmistua opinnoista, vaan ne vahingoittavat myös identiteettiä ja toimijuutta. Toistuvat negatiiviset narratiivit vaikuttavat yksilöiden ajatusmaailmaan omasta pystyvyydestä ja mahdollisuuksista. Pahimmillaan ne voivat estää yksilöä etenemästä elämässään. (Williams, 1998.) Vaikka haaveita olisi, niitä ei välttämättä nähdä itselle mahdollisina ja siten niitä ei uskalleta tavoitella.

Tulevaisuutta rakennetaan nyt

Diakin ja Suomen Romanifoorumin Mahdollisuus osallisuuteen -hanke keskittyy ensisijaisesti romanitaustaisten voimaannuttamiseen ja toimijuuden vahvistamiseen. Samalla se tekee vaikutustyötä yhteiskunnallisiin toimijoihin, kuten kouluihin, julkisiin palveluihin ja yrityksiin. Tarkoituksena on vaikuttaa romanien asemaan moniulotteisesti vahvistaen yksilöiden toimijuutta ja poistaen yhteiskunnassa olevia esteitä. Hankkeen tavoitteena on edistää todellista tasa-arvoa niin, ettei kulttuuritausta vaikuttaisi kenenkään mahdollisuuksiin.

Vaikka hankkeella on jo lukuisia onnistumiskokemuksia, tehtävää riittää.

Kun on kyse historiallisista vähemmistöistä, yhdenvertaisuuskysymysten ratkaiseminen vaatii vahvaa yhteiskunnallisten toimijoiden mukaantuloa. Mikään yhdenvertaisuuskysymys ei ole sellainen, johon ei löytyisi ratkaisua. Kyse on enemmänkin halusta ja motivaatiosta. Olisiko nyt oikea hetki ratkaista romanien yhdenvertaisuuskysymys kokonaan?

Lähteet

Ahola, H. (29.5.2016). Samat mahdollisuudet – sama lopputulos? https://blogs.helsinki.fi/kontakti-lehti/2016/05/29/samat-mahdollisuudet-sama-lopputulos/

Häkkinen, A., Pulma, P., & Tervonen, M. (toim.). (2005). Vieraat kulkijat – tutut talot: näkökulmia etnisyyden ja köyhyyden historiaan Suomessa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Jauhola, L., Ärling, M., Karinen, R., Luukkonen, T., & Oosi, O. (2019). Romanien työllisyys, yrittäjyys ja työmarkkinoille integroituminen. (Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2019:58). Työ- ja elinkeinoministeriö. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-469-3

Kymlicka, W. (2007). Multicultural Odysseys: Navigating the New International Politics of Diversity. Oxford University Press.

Kymlicka, W. (1995). Multicultural Citizenship: A Liberal Theory of Minority Rights. Clarendon Press.

Mannila, S. (2024). Syrjintä Suomessa 2020–2023. Tietoraportti. (Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2024:11). Oikeusministeriö. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-955-3

Sosiaali- ja terveysministeriö. (i.a.). Suomi on sukupuolten tasa-arvon edelläkävijä. Saatavilla 31.3.2025 https://stm.fi/suomi-on-sukupuolten-tasa-arvon-edellakavija?

Ternengo butti. (2024). Selvitys romaninuorten koulutus- ja työllisyyspoluista. Suomen Romaniyhdistys ry. https://romani.fi/documents/1261003/0/Koulutusdiat.pdf/68770475-23e4-becb-6e40-30b596d46763/Koulutusdiat.pdf?t=1739776390939

Valtioneuvosto. (4.2.2025). Suomi muiden silmin 2025: Suomi-kuva säilyi vakaana, mutta mielikuvat maailmalla jakautuvat. https://valtioneuvosto.fi/-/suomi-muiden-silmin-2025-suomi-kuva-sailyi-vakaana-mutta-mielikuvat-maailmalla-jakautuvat

Weiste-Paakkanen, A., Lämsä, R., & Kuusio, H. (toim.). (2018). Suomen romaniväestön osallisuus ja hyvinvointi. Romanien hyvinvointitutkimus Roosan perustulokset 2017–2018. (Raportti 15/2018). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-246-8

Williams, M. (1998). Voice, Trust, and Memory. Marginalized Groups and the Failings of Liberal Representation. Princeton University Press.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025041125736