Digitaalinen yhteisöllisyys – uhka vai mahdollisuus?
Teknologia ja digitalisaatio ovat mullistaneet tapamme olla yhteydessä toisiimme. Tämä kehitys on tuonut mukanaan sekä uusia mahdollisuuksia että haasteita yhteisöllisyyden kannalta. Miten digitalisaatio vaikuttaa yhteisöllisyyteen, ja miten voimme hyödyntää sen potentiaalia kestävällä tavalla?
Nuorille digitaalinen maailma ei ole erillinen ”digielämä”, vaan luonnollinen osa arkea. Teknologia mahdollistaa esimerkiksi kansainvälisten opiskelijoiden yhteydenpidon kotimaahansa samalla, kun he rakentavat uutta elämää Suomessa. Diakin ja Humakin tekemän selvityksen mukaan digitaalisuus tarjoaa uusia tapoja rakentaa yhteisöllisyyttä, mutta samalla somen algoritmit ja ansaintalogiikka lisäävät jännitteitä ryhmien välillä.
Algoritmit ruokkivat negatiivisuutta
Ihmisten ajankäytössä on viime vuosikymmeninä tapahtunut radikaali muutos, kun kasvokkain tapahtuva vuorovaikutus on merkittävästi vähentynyt ja kohtaaminen on siirtynyt digitaalisille alustoille. Teknologiavälitteisessä viestinnässä nonverbaalinen ulottuvuus on ohut tai puuttuu kokonaan. Viestintä yhteisöjen sisällä ja yhteisöjen välillä tiivistyy lyhyesti ilmaistuihin kannanottoihin, jolloin syvällisempi ja eri näkökulmat huomioon ottava pohdinta kärsii.
”Tällä hetkellä isojen kv-korporaatioiden valta teknologian käyttöömme johtaa ennemminkin yhteisöjen haurastumiseen tai jopa jonkinlaiseen polarisaatioon,” arvioi yksi selvitykseen vastanneista asiantuntijoista. Negatiivisia tunteita ruokkivat somen algoritmit ohjaavat ”heimoidentiteettiin” ja rakentavat kuvaa yhteiskuntaa repivästä vastakkainasettelusta. Pahimmillaan sosiaalisen median yhteisöt lisäävät ääriajattelua. Pelko konflikteista, riidoista ja häirinnästä heikentää jo yhteiskunnallista osallistumista – erityisesti vähemmistöjen ja naisten kohdalla.
Pahimmillaan sosiaalisen median yhteisöt lisäävät ääriajattelua.
Digitaalisuuden mahdollisuudet
Samaan aikaan digitaalisuus ja teknologinen kehitys kuitenkin myös vahvistavat yhteisöllisyyttä, kun ihmiset löytävät vertaistukea ja viiteryhmiä helpommin. Teknologia mahdollistaa erityisesti pienille vähemmistöryhmille oman yhteisön löytämisen tai rakentamisen, myös maantieteellisten etäisyyksien yli. Esimerkiksi maaseudulla asuva liikuntarajoitteinen henkilö tai yhteisössään ulkopuoliseksi jäävä voi löytää verkosta tärkeän harrasteryhmän tai ihmisjoukon.
”Yhteiskunnassamme keskustellaan paljon ja kaikenlaisille äänenpainoille löytyy kanava, joskin raflaavimmat kommentit saavat eniten näkyvyyttä,” toteaa yksi Diakin ja Humakin selvitykseen vastanneista asiantuntijoista. Sosiaalinen media ja muut digitaaliset tilat tarjoavat myös uudenlaisia vaikutusmahdollisuuksia ryhmille, joilla ei ole ollut pääsyä perinteisille politiikan areenoille.
Yhteisöllisyyden kannalta keskeistä on oppia hyödyntämään teknologiaa siten, että se tukee ja vahvistaa ihmisten välisiä yhteyksiä sulkematta ketään ulkopuolelle. Digitaalisen osallisuuden varmistaminen kaikille ikäryhmille, verkkoyhteisöjen positiivisten puolien vahvistaminen ja kriittisen medialukutaidon kehittäminen ovat tässä avainasemassa.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025041125742
Kuplat, kriisit ja kohtaamisen kaipuu -blogisarja
Kuplat, kriisit ja kohtaamisen kaipuu -blogisarjan kirjoitukset perustuvat Diakonia-ammattikorkeakoulun (Diak) ja Humanistisen ammattikorkeakoulun (Humak) yhteistyönä toteuttamaan selvitykseen, jossa kartoitettiin yhteisöllisyyden nykytilaa ja tulevaisuuden näkymiä Suomessa.
Selvitys perustuu asiantuntijoille suunnattuun laadulliseen kyselyyn, joka toteutettiin marras-joulukuussa 2024. Kyselyn vastaajilta pyydettiin näkemyksiä yhteisöllisyyden nykytilasta Suomessa sekä yhteisöllisyyttä lisäävistä ja heikentävistä tekijöistä. Lisäksi kartoitettiin ratkaisuehdotuksia yhteisöllisyyden vahvistamiseksi.
Kyselyyn vastasi 26 asiantuntijaa, jotka edustavat muun muassa yhteiskunta- ja humanistisia tieteitä, sosiaalialan järjestöjä, paikallisdemokratiaa edistäviä toimijoita, tulevaisuudentutkimusta ja kulttuurialaa. Asiantuntijoiden joukossa oli myös lasten ja nuorten, perheiden, vammaisten, ikääntyneiden sekä muiden haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien oikeuksia ajavia tahoja.
Selvityksen tuloksia jatkotyöstettiin Diakin ja Humakin hallitusten ja johtoryhmien yhteisessä työpajassa helmikuussa 2025. Tapaamisessa pohdittiin, millaista yhteisöllisyyttä tarvitaan tulevaisuudessa ja miten korkeakoulut voivat osaltaan edistää yhteisöllisyyden rakentumista.
Blogisarjaan kuuluvat seuraavat kirjoitukset:
- Yhteisöllisyys murroksessa
- Yhteisöt kriisien ajassa
- Digitaalinen yhteisöllisyys – uhka vai mahdollisuus?
- Yhteisöllisyyden avaimet
- Ammattikorkeakoulut sillanrakentajina
Blogit julkaistaan Diakin Dialogi- ja Humakin Harticlet-julkaisusarjoissa.