Vahvaa ammattietiikkaa rakentamassa

Kun puhutaan hoitotyön etiikasta, huomio kiinnittyy helposti suuriin biolääketieteellisiin kysymyksiin elämän alkamisesta ja loppumisesta. Ratkaisemme kuitenkin hoitotyön arjessa eettisiä ongelmia jatkuvasti: esimerkiksi se, miten puhumme potilaalle ja miten otamme hänet mukaan keskusteluun, on eettinen päätös.

Usein eettinen ongelma ilmenee hoitoa koskevana näkemyserona. Potilaan tai hänen omaistensa näkemys hyvästä hoidosta voi poiketa ammattilaisten näkemyksestä, jolloin joudutaan punnitsemaan myös itsemääräämisoikeuteen liittyviä näkökantoja.

Potilaan itsemääräämisoikeutta joudutaan kaventamaan joissain tilanteissa.

Potilaan oikeuksia, kuten itsemääräämisoikeutta, joudutaan kaventamaan joissain tilanteissa vääjäämättä esimerkiksi tarpeellisilla hoitotoimilla ja lääkehoidolla. Oikeuksien kaventaminen ei kuitenkaan voi koskaan olla rutiininomaista toimintaa, vaan sille tulee aina löytyä lähempää tarkastelua kestävät perusteet. Lisäksi itse sairauden oireiden tai sen aiheuttaman pelon takia potilaan kyky suojella omien oikeuksiensa toteutumista saattaa olla heikentynyt.

Myös salassapitoon sekä kollegiaalisuuteen ja sen rajoihin liittyvät teemat esiintyvät eettisten ongelmatilanteiden kuvauksissa toistuvasti. Ongelma muodostuu, mikäli terveydenhuollon ammattilainen ei tunnista eettistä ongelmaa tai valintaa sen kohdatessaan, vaan toimii totuttujen toimintatapojen tai muiden kestämättömien perusteiden nojalla.

Eettisen ongelman tunnuspiirteisiin kuuluu sen ilmeneminen ristiriitana kahden tai useamman hoitotyötä ohjaavan arvon välillä, eikä tähän ristiriitaan ole löydettävissä täydellistä ratkaisua. Eettinen ongelma on pitkäkestoinen, ja sen vaikutukset kauaskantoisia. (Leino-Kilpi & Välimäki 2012.) Valmiita ratkaisumalleja ei voida ammattietiikan tueksi tarjota, mutta tulevat terveydenhuollon ammattilaiset voivat kehittää eettistä kompetenssiaan, jonka katsotaankin olevan yksi valmistuvilta sairaanhoitajilta vaadittava keskeinen osaamisalue (Kajander-Unkuri, S., Salminen, L., Suhonen, R., Leino-Kilpi, H. 2013).

Korkeatasoinen ammattietiikka edellyttää muutakin kuin pelkkiä hyviä aikeita. Se pitää sisällään tietoa eettisesti korkealaatuisesta toiminnasta sekä sitä ohjaavista laeista ja eettisistä ohjeista. Lisäksi tarvitaan taitoa havaita etiikan ja eettisten ongelmien ilmenemismuotoja sekä kykyä soveltaa tietoa kliinisessä työssä, sekä ennen kaikkea asennetta ja halua toimia eettisesti korkeatasoisella ja moraalisesti hyväksyttävällä tavalla.

EETU – opiskelijoiden eettisen osaamisen tukeminen käytännön harjoittelussa

Eettisen kompetenssin kehittymistä voidaan tukea paitsi hoitotyön peruskoulutuksessa myös kliinisessä harjoitteluympäristössä. Eettistä keskustelua ja pohdintaa voidaan herättää monin keinoin, josta hyvänä esimerkkinä toimii Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä vuonna 2011 aloitettu EETU-hanke (Eettinen Tukeminen). Sittemmin toiminta on jatkunut säännöllisesti järjestettävinä eettisinä seminaareina, joiden tavoitteena on mahdollistaa eri yksiköissä harjoittelussa olevien opiskelijoiden sekä hoitajien reflektiivinen vertaistuki eettisten ongelmatilanteiden käsittelyssä. (Koota & Poikkeus 2011.)

Etiikan opetuksen integroiminen osaksi kliinistä harjoittelua koetaan hyvänä ammattietiikan kehittymistä tukevana opetusmenetelmänä.

Kirjallisuuden perusteella tutkittuja etiikan opetusmenetelmiä ovat esimerkiksi simulaatiot (Diaz Agea ym. 2018; Krautcheid 2016; Smith, K.V., Klaassen, J., Zimmerman, C., Cheng, A-L. 2013), case-pohjainen opetus (Lee, H.L., Huang, S-H., Huang, C-M. 2017; Park & Park 2015; Park 2013), verkko-opetus (Trobec & Starcic 2015; Monteverde 2014), ongelmalähtöinen oppiminen (Lin, C-F., Lu, M-S., Chung, C-C., Yang, C-M.  2010) sekä perinteinen luokkahuone- tai luento-opetus (Trobec & Starcic 2015; Lin ym. 2010).

Eettiset simulaatiot saattavat auttaa tunnistamaan, kohtaamaan ja käsittelemään eettisiä ongelmia kliinisessä ympäristössä.

Myös vertaisarviointia ja tutorointia on hyödynnetty osana etiikan opetusta (Lin ym. 2010). Simulaatioita voidaan käyttää paitsi suoraan etiikan opetuksessa, myös integroida eettisiä elementtejä muihin simulaatiotilanteisiin. Eettiset simulaatiot saattavat auttaa tunnistamaan, kohtaamaan ja käsittelemään eettisiä ongelmia kliinisessä ympäristössä, sekä vahvistamaan opiskelijoiden moraalista ja eettistä ajattelua. (Krautscheid 2016; Park & Park 2015; Trobec & Starcic 2015.)

Useimmiten hyödynnetään potilastapauksia etiikkaa opettaessa. Niitä saatetaan esittää opiskelijoille erilaisin menetelmin, kuten kirjallisesti (Lee ym. 2017), kuuntelemalla (Lee ym. 2017), simulaatioina (Lee ym. 2017; Krautcheid 2016; Smith ym. 2013) tai verkko-oppimisympäristöissä digitaalisin menetelmin (Park 2013).

Eettistä osaamista edistää etiikan opetukseen soveltuvien, opiskelijoille mielekkäiden ja monipuolisten opetusmenetelmien käyttäminen (Lee ym. 2017; Park & Park 2015; Numminen. O., Leino-Kilpi, H., van der Arend A., Katajisto, J. 2009). Opiskelijat ovat kuitenkin kokeneet, että etiikan opetuksessa opetus- ja arviointimenetelmiä ei välttämättä käytetä kovin monipuolisesti (Numminen ym. 2009), vaikka eri opetusmenetelmien yhdistämisen on todettu edistävän eettistä osaamista, kykyä havaita eettisiä ongelmia sekä kriittisen ajattelun ja päätöksentekotaidon kehittymistä (Lee ym. 2017; Yeom ym. 2017; Park & Park 2015; Vynckier, T., Gastmas, C., Cannaerts, N., de Casterlé, B.D. 2015; Choe ym. 2013).

Reflektio keskiössä

Yhteistä potilastapausten käsittelylle on niihin yhdistetty reflektointi, jota toteutetaan usein keskustelemalla yhdessä. Vuorovaikutus onkin oleellinen osa etiikan oppimista (Trobec & Starcic 2015). Myös erilaisia verkko-oppimisympäristöjä reflektion toteuttamistapana ja tukena on hyödynnetty (Park & Park 2015; Trobec & Starcic 2015; Park 2013).

Verkko-oppimisympäristöissä tapahtuva etiikan opetus voidaan kuitenkin nähdä toistaiseksi täydentävänä osana, eikä sen kognitiivisia vaikutuksia etiikan oppimiseen välttämättä tunneta riittävän hyvin, jotta sitä voisi käyttää ainoana opetusmenetelmänä (Park & Park 2015; Trobec & Starcic 2015; Park 2013).

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä toteuttava EETU-seminaari aloitetaan lyhyellä luennolla, jonka tarkoituksena on määritellä eettinen ongelma sekä käydä läpi lyhyesti hoitotyötä ohjaavia arvoja. Eettistä ongelmanratkaisua ja reflektiota varten on hoitajilta ja opiskelijoilta pyydetty etukäteen kuvaamaan kliinisessä työssä kohtaamiaan eettisiä ongelmatilanteita. Kuvauksista poistetaan yksityiskohdat, jotta yksittäinen potilas tai toimintayksikkö ei ole tunnistettavissa.

Eettisten ongelmien käsittely aloitetaan pienryhmissä, jonka jälkeen keskustelu puretaan dialogimaisesti yhdessä.

Eettisten ongelmien käsittely aloitetaan pienryhmissä, jonka jälkeen keskustelu puretaan dialogimaisesti yhdessä. Sekä hoitajat että opiskelijat ovat kuvanneet EETU-seminaareja toimivaksi tavaksi keskustella eettisistä ongelmista, ja siten edistää eettistä osaamista jo opiskeluaikana. (Koota & Poikkeus 2011.)

EETU-seminaarien toimintakäytänteisiin kuuluu jatkuva arviointi ja kehittäminen. Seminaarin sisältöä ja toteuttamistapaa on arvioitu osana Turun yliopiston terveystieteiden maisteriopintoihin kuuluvan pedagogisen asiantuntijuuden opetusharjoittelua (Turun yliopisto. Terveystieteiden perustutkinnot). Arvioinnin perusteella vahvistettiin eettisten ongelmien systemaattisen käsittelyn mallia, jonka toivotaan siirtyvän luonnollisena jatkumona läpi työuran jatkuvaa ammatillista kasvua.

Ammatillisen eettisen kompetenssin rakentaminen alkaa opiskeluaikana, mutta systemaattisen eettisten ongelmatilanteiden käsittelyn ja etiikan osaamisen vahvistamisen tulisi jatkua valmistumisen jälkeen osana terveydenhuollon ammattilaisten täydentävää koulutusta ja sairaanhoitopiirien kehittämistoimintaa. Käytännössä kuitenkaan suoranaisesti täydentävää ammattietiikan jatkokoulutusta ei Suomessa ole tällä hetkellä juurikaan tarjolla.

Terveydenhuollossa käytetään väistämättä valtaa suhteessa potilaaseen. Viisaalla vallankäyttäjällä on kykyä ja halua tarkastella kriittisesti omaa toimintaansa, sen edellytyksiä ja seurauksia.

Kirjallisuus

Díaz Agea, J.L., Martín Robles, M.R., Jiménez Rodríguez D., Morales Moreno, I. Viedma Viedma, I. & Leal Cost, C. (2018). Discovering mental models and frames in learning of nursing ethics through simulations. Nurse Education in Practice 32, 108–114.

Kajander-Unkuri, S., Salminen, L., Suhonen, R. & Leino-Kilpi, H. (2013). Competence areas of nursing students in Europe. Nurse Education Today 33(6), 625–623.

Koota, E. & Poikkeus, T. (2011). Opiskelijoiden eettisen osaamisen tukeminen käytännön harjoittelussa – EETU-hankkeen loppuraportti. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS.

Krautscheid, L.C. (2016). Embedding Microethical Dilemmas in High-Fidelity Simulation Scenarios: Preparing Nursing Students for Ethical Practice. Journal of Nursing Education 56(1), 55-58.

Lee, H.L., Huang, S-H. & Huang, C-M. (2017). Evaluating the effect of three teaching strategies on student nurses’ moral sensitivity. Nursing Ethics 24(6) 732–743.

Leino-Kilpi, H. & Välimäki M. (2012). Etiikka hoitotyössä̈. (5. – 7. painos) Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Lin, C-F., Lu, M-S., Chung, C-C. & Yang, C-M. (2010). A comparison of problem-based learning and conventional teaching in nursing ethics education. Nursing Ethics 17(3), 373-382.

Monteverde, S. (2014). Undergraduate healthcare ethics education, moral resilience, and the role of ethical theories. Nursing Ethics 21(4) 385–401.

Numminen. O., Leino-Kilpi, H., van der Arend A. & Katajisto, J. (2009). Nursing students and teaching of codes of ethics: an empirical research study. International Nursing Review, 56(4), 483-90.

Park, E.J. (2013). The development and implications of a case-based computer program to train ethical decision-making. Nursing Ethics, 20(8), 943–956.

Park, E-J. & Park, M. (2015). Effectiveness of a Case-Based Computer Program on Students’ Ethical Decision Making. Journal of Nursing Education, 54(11), 633-640.

Smith, K.V., Klaassen, J., Zimmerman, C. & Cheng, A-L. (2013). The evolution of a high–fidelity Patient simulation learning Experience to teach legal and Ethical issues. Journal of Professional Nursing, 29(30), 168–173.

Trobec, I. & Starcic, A.I. (2015). Developing nursing ethical competences online versus in the traditional classroom. Nursing Ethics, 22(3) 352–366.

Vynckier, T., Gastmas, C., Cannaerts, N. & de Casterlé, B.D. (2015). Effectiveness of ethics education as perceived by nursing students: Development and testing of a novel assessment instrument. Nursing Ethics, 22(3) 287–306.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019080123368