Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Blogi

Voitaisiinko palveluissa vihdoinkin tehdä asioita yhdessä?

Kokonaisvaltainen hyvinvointi – saadaanko se yhdeltä luukulta vai tarvitaanko siihen useampia palveluja?

OECD:n keväällä 2019 julkaistussa raportissa todetaan, että Suomessa nuorille tarjottavien palvelujen valikoima on huomattavan laaja. Palvelut toimivat kuitenkin erillään toisistaan, ja rinnakkain eri tarpeisiin vastaavat integroidut palvelut ovat ennemminkin poikkeus kuin sääntö. Raportin keskeisiin poliittisiin suosituksiin onkin nostettu nuorten tukemisen vahvistaminen muun muassa lisäämällä integroitujen palvelujen tarjoamista esimerkiksi monialaisen yhteispalvelun kehittämisen avulla.

Uudessa hallitusohjelmassa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden parantamisen yhdeksi keinoksi mainitaankin moniammatillisten tiimien kehittäminen ja töiden jakaminen yhä laajemmin eri ammattiryhmien välillä.

Monialaisuudella tarkoitetaan yhteistyötä yli hallintorajojen, ei siis yhteistyötä pelkästään sote-alan sisällä.

Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmassa tavoitteena on palveluiden monialaisuuden ja yhteen toimivuuden varmistaminen. Monialaisuudella tarkoitetaan yhteistyötä yli hallintorajojen, ei siis yhteistyötä pelkästään sote-alan sisällä. Sosiaalihuollon kehittämisohjelmassa mainitaan myös monialaiset palvelut räätälöitynä asiakkaan elämäntilanteen mukaisesti.

Palvelua vain palvelun vuoksi

Kaikilla on tiedossa se, että palvelujen lisäämiseen eivät riitä tämänhetkiset eivätkä tulevatkaan resurssit. Olisiko se enää järkevääkään, koska meillä on jo paljon palveluja?

Olemme haastatelleet yhteistyökumppaneitamme nuorten palvelujen käytöstä. Pieksämäen perusturvan kuntoutusyksikön ohjaaja Pirjo Repo kertoi, että joidenkin paljon palveluja käyttävien asiakkaiden kohdalla on tarkasteltu kaikkia käytössä olevia palveluja.

Joissakin tapauksissa on käynyt niin, että palvelu on vain jäänyt käyttöön ilman, että asiakas on kokenut saavansa palvelusta mitään apua. Lisäksi käytetyt palvelut ovat toimineet erillään, eikä minkäänlaista yhteistyötä asiakkaan hyväksi ole tehty. Palveluiden vaikutuksia ei ole seurattu millään tavoin. Tämän tiedon perusteella voi päätellä, että olemassa olevia resursseja voisi käyttää viisaamminkin.

Joissakin tapauksissa on käynyt niin, että palvelu on vain jäänyt käyttöön ilman, että asiakas on kokenut saavansa palvelusta mitään apua.

Monella nuorella ongelmat tuppaavat kasaantumaan. On terveys- sekä talousongelmia, ja niihin voi liittyä vielä sosiaalisiakin ongelmia sekä syrjäytymistä. Tämä johtaa usein tilanteeseen, jossa nuoren itsetunto on hyvin heikko ja motivaatiota mihinkään ei enää ole.

Jos tällaisella nuorella on kuitenkin sen verran voimavaroja, että hän selviää esimerkiksi terveyskeskukseen valittamaan väsymystä, niin siinä tilanteessa hänet vastaanottavalla ammattilaisella pitäisi alkaa hälytyskellot soimaan. Ei riitä, että tilanteessa hoidetaan vain väsymystä. Silloin muut ongelmat jäävät vielä rasittamaan nuorta ja pitkittämään nuoren ongelmallista elämäntilannetta.

Kuinka palveluja voitaisiin käyttää?

Kehittämistä olisikin siinä, että tällaisen nuoren tilanne hoidettaisiin kokonaisvaltaisesti. Ihannetilanteessa nuoren vastaanottava ammattilainen ottaa yhteyttä niihin ammattilaisiin ja palveluntuottajiin, jotka voivat auttaa juuri tätä nuorta. Palvelut järjestetään, ja eri palveluiden toteuttajat tekevät yhteistyötä nuoren tilan kohentamiseksi. Yhteistyö mahdollistaa tarvittavan tiedonkulun, jolloin jokainen toimija tietää tavoitteet, keinot niiden saavuttamiseksi ja myös sen, mikä on lopputulos.

Nuortenkin kanssa toimiva Pirjo Repo toteaa:

– Asiakas pitäisi ottaa huomioon kokonaisvaltaisesti niin, että kuntoutussuunnitelmassa olisivat mukana tarvittavat toimijat. Ei niin, että jokainen toimija tekee oman suunnitelmansa, vaan kaikki yhdessä. Silloin tiedetään, mitä tehdään: tieto kulkee ja ei tule päällekkäisiä eikä irrallisia toimia, vaan oikeat ja oikea-aikaiset palvelut, joilla saadaan nuorille asiakkaille kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Yhteistyö mahdollistaa tarvittavan tiedonkulun, jolloin jokainen toimija tietää tavoitteet, keinot niiden saavuttamiseksi ja myös sen, mikä on lopputulos.

Toinen kehittämisen kohta olisi palvelujen käytön tarkastelu. Jos nuoren kohtaava ammattilainen huomaa, että nuori käyttää useita eri palveluja, pitäisi palvelut käydä läpi ja katsoa, millä palveluilla on vaikutuksia ja millä ei.

Paljon lääkkeitä käyttävillä tarkistetaan, tai ainakin pitäisi tarkistaa, ovatko kaikki käytettävät lääkkeet tarpeellisia ja mitä yhteisvaikutuksia niillä on. Vastaavaa mallia voisi hyödyntää palvelujen käytössä – millä palveluilla on vaikutuksia, ja minkälaisia yhteisvaikutuksia niillä on? Mikä palvelu tuottaa vaikutuksia, ja tuottaako yhteistyö eri palvelujen välillä parempia vaikutuksia kuin yksittäiset palvelut erikseen?

Voitaisiinko tällä tavoin säästää ja päästä tuottamaan palveluita, joilla oikeasti saataisiin vaikutuksia? Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset eivät voi kasvaa, siksi pitää löytää kustannusvaikuttavimmat ratkaisut.

Sosiaalihuollon kehittämisohjelmassa todetaan: ”Hyvinvointia tuottavien eri toimijoiden resurssit on yhdistettävä yhteisten tavoitteiden mukaisesti sovittamalla palvelut yhteen niin, että avun saa yhdestä paikasta.” Silloin palveluntuottajat tekevät vihdoin yhteistyötä. Tähän lisäisimme kuitenkin vielä: myös asiakkaiden tavoitteiden mukaisesti.

Kuvitus: Nelli Ahosola
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202001101739