Lapsilisäjärjestelmä on epäoikeudenmukainen

Yhteiskunnallisella tasa-arvolla voidaan tarkoittaa mahdollisuuksien tasa-arvoa ja lopputuloksen tasa-arvoa. Mahdollisuuksien tasa-arvolla tarkoitetaan sitä, että yksilöillä on samat mahdollisuudet tavoitella hyvinä pitämiään päämääriä riippumatta varallisuudestaan ja yhteiskunnallisesta asemastaan. Lopputuloksen tasa-arvolla tarkoitetaan puolestaan sitä, että yhteiskunta katsoo jostain syystä tarkoituksenmukaiseksi varmistaa lopputavoitteen toteutumisen erilaisin normatiivisin säännöin, kiintiöin, kannustein ja valikointikriteerein.

Lähes täysin yhteiskunnan varoin tarjottavan koulutuksen maassa, kuten Suomessa, lapsilisäjärjestelmällä ei ole ollut lähtökohdissaan esimerkiksi eksplisiittisiä lasten koulutusedellytysten turvaamiseen liittyviä tavoitteita, mutta vaikkapa elinkustannusten tasoittamista ja lapsiperheköyhyyden ehkäisemistä se on tavoitellut.

Keskeinen arvo on yhteiskunnan jäsenten oikeus vapauteen.

Niin sanotut utilitaristit määrittelevät oikeudenmukaisuuden kaikille tulevan hyödyn näkökulmasta, määriteltiinpä hyöty hyvinvoinniksi tai ”onnellisuudeksi”. Utilitarismin mukaan keskeinen arvo on yhteiskunnan jäsenten oikeus vapauteen. Toisin sanoen lähtökohtana on ajatus, jonka mukaan ne vapaudet, jotka yksilö on valmis sallimaan itselle, on sallittava myös toisille muita ja muiden oikeuksia vahingoittamatta. Lisäksi yhteiskunnalliset erot ovat perusteltuja (eroperiaate), mikäli ne edistävät kaikkien hyvinvointia.

Lapsilisäjärjestelmässä vapauden ajatus on mukana niin, että perheen huoltajat voivat itse ratkaista, mihin tarkoitukseen lapsilisän käyttävät perheen hyvinvointia lisätäkseen. Se ei pyri lisäämään sosioekonomisia eroja, vaan avustuksen luonteisesti tasaamaan lapsista aiheutuvia kustannuksia ja kaventamaan eroja. Toisin sanoen eroperiaatteesta ei katsota olevan järjestelmälle mitään hyötyä.

Perheen kustannusten tasaamisesta ja lapsentekoon kannustamisesta lapselle säästämiseen

Voidaan kysyä, toimiiko edes sen toissijainen tarkoitus, eli lapsiperheiden köyhyyden lievittäminen?

Universaali lapsilisäjärjestelmä tarkoittaa sitä, että kaikilla perheillä on oikeus tulonsiirtoihin, kun edellytykset täyttyvät. Lapsilisäjärjestelmä luotiin tasaamaan lapsista aiheutuvia kustannuksia ja kannustamaan lapsien hankintaan, mutta enää se ei edistä syntyvyyttä ja toimii jopa alkuperäistä tarkoitustaan vastaan. Voidaan kysyä, toimiiko edes sen toissijainen tarkoitus, eli lapsiperheiden köyhyyden lievittäminen?

Esimerkiksi Danske Bankin ja LähiTapiolan tekemien selvitysten mukaan suurin osa suomalaisperheistä pystyy säästämään lapsilleen jonkin verran rahaa. Yleisintä on säästää lapsen omalle tilille, harvinaisempaa on ollut rahasto-osuuksien tai osakkeiden hankinta.

Suurelle osalle perheitä tulonsiirrosta onkin tullut vastoin alkuperäistä tarkoitusta lapsen etuus, joka talletetaan lapsen tilille, rahastoihin ja osakkeisiin. LähiTapiolan tekemässä selvityksessä vuodelta 2018 hieman yli neljännes lapsilleen säästäjistä sijoitti lapsilisiä osakkeisiin, joukkovelkakirjalainoihin tai rahasto-osuuksiin. Ei tarvita kovinkaan erityistä sijoitusstrategiaa, että sijoittamisen lopputulos on varsin hyvä, ja lapsella on pesämuna jatko-opintoihin tai oman kodin perustamiseen.

Lapsilisä voi kuitenkin olla taloudellisessa mielessä merkityksetön myös perheessä, jonka taloudenhallinta ei ole kunnossa. Perheen taloutta saattavat tukea esimerkiksi isovanhemmat. Hyväntahtoinen perälautana oleminen ei kuitenkaan kannusta lasten kasvattajia vastuunottoon.

Lapsilisä voi kannustaa useamman lapsen hankintaan silloin, jos vanhemmat eivät ole töissä. Tällöin useammasta lapsesta saadut lapsilisät antavat kulutukseen jonkin verran liikkumavaraa.

Järjestelmä uudistettava − tarkoitus ei ole ollut luoda varallisuutta hyväosaisille ja lapsille

Suomessa universaali lapsilisäjärjestelmä on ollut pyhä lehmä, jonka universaalisuuteen ei ole haluttu kajota.

Kun taloustieteilijät ovat pohtineet ihmisten käyttäytymistä ja siihen vaikuttavia taloudellisia insentiivejä eli kannustimia, keskeisellä sijalla ovat olleet perheeseen liittyvä kulutus, säästäminen, lasten hankinta ja sosiaaliturvaetuuksiin liittyvät kysymykset. Suomessa universaali lapsilisäjärjestelmä on ollut pyhä lehmä, jonka universaalisuuteen ei ole haluttu kajota. Kuitenkaan se ei ole toiminut tarkoitustaan vastaavasti enää vuosiin.

Tulonsiirroissa ja niiden toimeenpanossa on muitakin pulmia. Arvailujen varaan jää esimerkiksi se, minkä verran lapsilisiä tai muita tulonsiirtoja menee suoraan tai välillisesti maan rajojen ulkopuolelle tai sellaisille henkilöille, joille ne eivät kuuluisi. Tilinumeroiden taustojen selvittely ei Kelalle kuulu, ja sen katsotaan kuuluvan pankkisalaisuuden piiriin.

Olisiko tullut aika uudistaa universaali lapsilisäjärjestelmä? Alkuperäisestä tarkoituksestaan poiketen osalle perheitä lapsilisä on nykyään rahallinen sijoitus lapsen tulevaisuuteen, eikä huoltajille tuleva lapsista aiheutuvien elinkustannusten tasauksen väline eli avustus.

Sosiaaliturvan eri tuen muotojen tulisi kyetä nykyistä paremmin huomioimaan yhteiskunnan nykytodellisuus ja se, miten käytettävissä olevat tuen muodot vastaavat alkuperäistä tarkoitustaan. Ihmisillä on toisistaan poikkeavia tilanteita ja mahdollisuuksia käyttää olemassa olevia resursseja. Nykytodellisuudessa lapsilisäjärjestelmä kannustaa monilapsisia ja pienituloisia perheitä aivan erilaisiin ratkaisuihin kuin keski- ja hyvätuloisia perheitä.

Kaikki eivät lapsista aiheutuvien kustannusten tasaamista tarvitse, ja he säästävät lapsilisän. Järjestelmä mahdollistaa sen, että keskituloiset kasvattavat lapselle pesämunaa ja heitä vaatimattomampaan elintasoon tyytyvät kuluttavat nykyjärjestelmän avustuksella. Järjestelmän oikeudenmukaisuutta on yhä vaikeampaa perustella utilitaristisista lähtökohdista.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020042722598