Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Artikkeli

Taide- ja luontolähtöinen osaaminen on uutta hyvinvoinnin ammatillisuutta

Taiteen, kulttuurin ja luonnon parissa toimimisella on eri vuosisatojen aikana koettu olevan runsaasti positiivisia vaikutuksia esimerkiksi traumojen käsittelystä stressin poistoon ja empatiakyvyn kasvusta kohentuneen mielialan kokemuksiin. Siitä huolimatta moni pitää edelleen taidemenetelmiin liitettäviä näkemyksiä ”humpuukina”, puuhasteluna tai toisaalta ylitsepääsemätöntä osaamista vaativana taitona. Taide- ja luontotoiminnan tieteenteoreettisen tarkastelun avulla voidaan kirkastaa sen merkitystä käytännön työssä.

Artikkelin havainnot liittyvät vuosina 20192020 Etelä-Savossa toteutettavaan Parasta Etelä-Savoon  taide-, kulttuuri- ja luonto-osaamista sote- ja nuorisoalojen toimijoille -hankkeeseen, jossa tavoitteena on kehittää ammattilaisten osaamista. Kehittyvien taitojen ja menetelmäosaamisen avulla sosiaali- ja terveys- sekä nuorisopalveluihin osallistuvat pääsevät nykyistä vahvemmin osallisiksi taiteesta, kulttuurista ja luontolähtöisestä toiminnasta. Työskentelymenetelmistä on hyötyä myös työhyvinvoinnin kehittämisen ja työssäjaksamisen näkökulmista, sillä uudet tavat tehdä työtä kehittävät myös motivaatiota ja työn mielekkyyttä.  

Viimeaikaisissa johtamisen teorioissa on katsottu, että innostuneet ihmiset käyttävät enemmän energiaa työhönsä, ja innostus lisää työntekijän jaksamista, luovuutta ja kykyä kohdata asiakas myönteisellä tavalla. Innostunut työntekijä vaihtaa työpaikkaa harvemmin, hänellä on vähemmän sairauspoissaoloja ja hän voi paremmin myös vapaa-ajallaan. (Martela & Jarenko 2015, 49.) 

Taiteen avulla voidaan tehdä näkyväksi ihmisten arkea ja siinä mahdollisesti ilmeneviä epäkohtia.

Taiteen avulla voidaan tehdä näkyväksi ihmisten arkea ja siinä mahdollisesti ilmeneviä epäkohtia. Taide-, kulttuuri- ja luontolähtöisellä työllä voidaan tukea osallisuutta itseen – eli kehittää esimerkiksi itsetuntemusta –yhteisöön ja yhteiskuntaan. (Vrt. Nivala & Ryynänen 2019, 211.) Osallisuuden tavoitteita voidaan jäsentää esimerkiksi Jürgen Habermasin kolmen tiedon intressin avulla: teknisenä, praktisena ja emansipatorisena lähestymistapana (Huttunen 2012; Hämäläinen & Kurki 1997, 39-41; Nivala & Ryynänen 2019, 60).  

Tutkimustiedosta toteutukseen 

Habermasin tekninen tiedon intressi ohjaa toiminnan tekniseen toteuttamiseen, joka usein pohjautuu tutkittuun tietoon (Nivala & Ryynänen 2019, 61). Tällöin valitaan toteutettavaksi ne toiminnat, joilla on paras tutkimusnäyttö yhdistettynä työntekijöiden kokemuksesta nousevaan asiantuntemukseen sekä toimintaan osallistuvien tarpeisiin ja arvoihin (Fineout-Overholt ym. 2010).  

Teknisessä taide-, kulttuuri- ja luontolähtöisessä työskentelysuuntauksessa perehdytään laajasti vaikuttavuustutkimuksiin, joita onkin viime vuosina tehty jokseenkin paljon (ks. esim. Westerlund ym. 2016; Valtakunnallinen Green Care -koordinaatiohanke 2018). Näyttöön perustuvassa toiminnassa tunnistetaan kehittämistarve sekä suunnitellaan, toteutetaan ja arvioidaan näyttöön perustuvan tiedon pohjalta käytäntö tavoitteena sen yhtenäistäminen ja levittäminen (Hotus s.a.).   

Näyttöön perustuva tutkimustieto taiteen ja luonnon hyvinvointivaikutuksista on oleellinen osa tällaisen toiminnan kehittämistä.  

Terveysalalla näyttöön perustuvan tiedon käyttämistä edellytetään yhtenäisten ja turvallisten käytäntöjen kehittämiseksi (Terveydenhuoltolaki 1326/2010), ja sosiaalialalla taas sosiaalista hyvinvointia ja sosiaalisia ongelmia koskevan tiedon välittämistä edellytetään hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014). Voidaan siis todeta näyttöön perustuvan tutkimustiedon taiteen ja luonnon hyvinvointivaikutuksista olevan oleellinen osa tällaisen toiminnan kehittämistä.  

Valokuva jossa ihmiset tanssivat sillalla

Kuva 1. Tutkittua hyvinvoinnin edistämistä: sosiaalista kohtaamista kinestesia-harjoittelun avulla luontoympäristössä (kuva: Manu Eloaho)  

Kehittäjä rinnalla kulkijana 

Habermasin tiedon intresseistä praktinen näkökulma korostuu silloin, kun toimintaa kehitetään ja toteutetaan hermeneuttisesti eli osallistujia ymmärtämään pyrkien ja rinnalla kulkien. Tällöin työntekijä ja kehittäjä koordinoivat toimintaa käytännössä siellä, missä ihmiset ovat heidän kanssaan tasavertaisesti. Toiminnassa tuetaan yksilöllistä kasvua ja ryhmätoimintaa sekä järjestetään yhteisöllisyyttä lisääviä tapahtumia dialogisuutta hyödyntäen. (Nivala & Ryynänen 2019, 63.)   

Habermasille dialogi on rationaaliseen yhteisymmärrykseen pyrkivää, arkipäiväistä vuorovaikutusta, jossa toteutuu hyvä argumentointi (Fultner 2015; Gordon 2005, 41 – 45; Habermas 1987, 6897). Taide-, kulttuuri- ja luontolähtöisiä menetelmiä käyttävien työntekijöiden ja -kehittäjien tehtävä on edistää tällaista dialogia etenkin osallistujien välillä. 

Työntekijä ja -kehittäjä toimivat koordinaattorin rooliensa lisäksi vuorovaikutuksen helpottajana ja tulkitsijana sekä ymmärryksen mahdollistajana ja fasilitaattorina. Toiminnassa hyödynnetään teoriaa, mutta ei kaavamaisesti, vaan yhdistellen sitä käytäntöön ymmärtämisen ja tulkitsemisen apuna. (Vrt. Nivala & Ryynänen 2019, 6364.)   

Tavoitteena sosiaalinen muutos 

Emansipatorinen tiedonintressi johdattaa tekemään taide-, kulttuuri- ja luontolähtöistä toimintaa kriittisesti tavoitteena sosiaalinen muutos ihmisten elämässä, lähiyhteisöissä ja laajemmin yhteiskunnallisissa rakenteissa. Työtä tehdään yhteisöllisesti toimintaan osallistuvien kanssa työntekijöiden ja palvelunkäyttäjien elämän ja työn mielekkyyden lisäämiseksi. 

Työssä on mukana vahva tutkimuksellinen ote.

Työssä on mukana vahva tutkimuksellinen ote ensinnäkin toimintaympäristön tuntemiseksi ja toisaalta havaittujen epäkohtien parantamiseksi. Yksi tapa on toteuttaa yhdessä palvelun käyttäjien ja työntekijöiden kanssa ns. kuljeskeluja, joissa havainnoidaan ja dokumentoidaan uusin silmin asioita ja mahdollisuuksia, jotka helposti jäävät huomaamatta. (Nivala & Ryynänen 2019, 65.)  

Emansipatorisen lähestymistavan avulla voidaan antaa ääni myös niille, joista enemmistö ei ole kiinnostunut tai joiden elämä on piilossa katseilta. Taiteellinen toiminta onkin usein määritelty kriittiseksi käytännöksi, jonka avulla voidaan tehdä näkyväksi sosiaalisia eroja ja edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja osallisuutta (Westerlund ym. 2016).  

Taidevandalismi-menetelmässä hyödynnetään kaikkien tuntemia kuvataiteen klassikoita, ja viestitään esimerkiksi puhekuplien avulla. Menetelmä voi helpottaa kriittisten huomioiden esittämistä, kun viesti ei suoraan henkilöidy sen esittäjään, ja teokseen on lupa sijoittaa myös humoristisia äänenpainoja. Taidevandalismi voi ikään kuin käynnistää helpolla tavalla epäkohdista ja toimintaympäristön haasteista viestimisen. (Kuva 2.) 

Maalaus Väinämöisestä ja Ainosta johon piirretty puhekupla

Kuva 2. Vangin viesti taidevandalismi-menetelmällä: ”Hei taas! älä, en jaxa. Päästäkää mut elämän helevetin portista läpi kohti vapautta” (kuva: Laura Hokkanen) 

Emansipatorisen lähestymistavan mukaisessa taide-, kulttuuri- ja luontotoiminnassa ja sen kehittämisessä pyritään kriittisen reflektion kautta kyseenalaistamaan vallitsevia ajattelu- ja toimintatapoja sekä rakenteellisia seikkoja, jotka mahdollisesti rajoittavat taiteen, kulttuurin ja luontotoimintojen saavutettavuutta. Muutostyötä pyritään edistämään sekä mukana olevassa yhteisössä että viemällä tietoa myös yhteisön ulkopuolelle yhteiskunnallisen sosiaalisen muutoksen tasolle. (Vrt. Nivala & Ryynänen 2019, 6667.)  

Yhdenvertaista osallisuutta kehitettävä  

Taidetoiminta voi osaltaan vähentää eriarvoistumista yhteiskunnassa, mutta samalla taidetoimintakin voi aiheuttaa osattomuuden tunnetta (Westerlund ym. 2016). Tästä syystä tarvitaan kriittistä tutkimuksellista yhteiskehittämistyötä sen selvittämiseksi, miten taide-, kulttuuri- ja luontotoiminta saadaan ihmisten elinympäristöön, ja miten eri alojen yhteistyötä voidaan kehittää niin, että yhdenvertainen osallisuus taide-, kulttuuri- ja luontotyöskentelyssä on mahdollista. Habermasin tiedon intresseihin perustuvaa kolmea erilaista suuntausta voidaan toteuttaa osallisuutta tukevassa taide-, kulttuuri- ja luontotoiminnassa, kun tavoitteena on lisätä sosiaali- ja terveysalan sekä kasvatus- ja nuorisoalan osaamista.  

Tarvitaan tutkimuksellista näyttöä taide-, kulttuuri- ja luontotoiminnan vaikuttavuudesta, mutta yhtä lailla praktista rinnalla kulkemisen orientaatiota. Kun kysymys on työstä, jossa tarpeet vaihtelevat, koko alalle yhtenäisiä käytäntöjä lienee mahdotonta luoda. Tällöin taide-, kulttuuri ja luontotoimintaa tehdään dialogisesti tavoitteena niin yksilön kuin yhteisön voimaantuminen 

Taide-, kulttuuri- ja luontotoiminnan juurruttaminen osaksi arjen työtä vaatii rakenteellista muutostyötä.

Taide-, kulttuuri- ja luontotoiminnan juurruttaminen osaksi arjen työtä vaatii myös rakenteellista muutostyötä. Tällöin emansipatorisen lähestymistavan mukaisesti voidaan kyseenalaistaa vallitsevia toimintatapoja, jotka mahdollisesti ehkäisevät taiteen, kulttuurin ja luonnon saavutettavuutta 

Lisäksi tarvitaan resursseja esimerkiksi taiteilijoiden, sosiaali- ja terveys- sekä kasvatusalan ammattilaisten yhteistyöhön. Emansipatorisen lähestymistavan mukaisesti voidaan myös saada tietoa niiden ihmisten elämästä, jotka muuten jäävät marginaaliin, mutta joiden näkökulma yhteiskunnan oikeudenmukaisessa kehittämisessä on oleellinen.  

Lähteet

Fineout-Overholt, E., Melnyk. BM., Stillwell, SB. & Williamson, KM. (2010). Evidence-based practice step by step: Critical appraisal of the evidence: part I. American Journal of Nursing 110(7), 47–52. Saatavilla https://journals.lww.com/ajnonline/FullText/2010/07000/Evidence_Based_Practice_Step_by_Step__Critical.26.aspx

Fultner, B. (2010). Communicative action and formal pragmatics. Teoksessa B. Fultner (toim.), Jürgen Habermas: Key concepts (s. 54–73). Durham: Acumen.

Gordon, J. (2005). Habermas: A very short introduction. Oxford: Oxford University Press.

Habermas, J. (1987). Järki ja kommunikaatio. Tekstejä 1981–1985. (Valinnut ja
suomentanut Jussi Kotkavirta). Helsinki: Gaudeamus.

Hotus. Hoitotyön tutkimussäätiö. Saatavilla 15.5.2020 https://www.hotus.fi/nayttoon-perustuva-toiminta-organisaation-tasolla/

Huttunen, R. (2012). Jürgen Habermas. Tiedon intressit ja kommunikatiivisen toiminnan teoria. Teoksessa T. Aittola (toim.), Kasvatussosiologian suunnannäyttäjiä (s. 207–227). Helsinki: Gaudeamus.

Hämäläinen, J. & Kurki, L. (1997). Sosiaalipedagogiikka. Porvoo: WSOY.

Martela, F. & Jarenko, K. (2015). Draivi – voiko sisäistä motivaatiota johtaa? Helsinki: Talentum Pro.

Nivala, E. & Ryynänen, S. (2019). Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Helsinki: Gaudeamus.

L 1301/2014. Sosiaalihuoltolaki. Saatavilla http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141301

L 1326/2010. Terveydenhuoltolaki. Saatavilla https://finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20101326?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=terveydenhuoltolaki

Valtakunnallinen Green Care–koordinaatiohanke. Luonnonvarakeskus. (2018). Suomalainen Green Care -tietosivu 2_2018. Luontoperustaisuus sosiaali- ja terveyspalveluissa. Saatavilla http://www.gcfinland.fi/tiedostopankki/500/GreenCare-tietokortti-2-tulostus.pdf

Westerlund, H., Lehikoinen, K., Anttila, E., Houni, P., Karttunen, S., Väkevä, L., Furu, P., Heimonen, M., Jansson S., Juntunen, M., Kantonen, L., Laes, T., Laitinen, L., Laukkanen, A. & Pässilä, A. (2016). Taiteet, tasa-arvo ja hyvinvointi: Katsaus kansainväliseen tutkimukseen. Artsequal. Suomen Akatemia, Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimus. Strateginen tutkimus. Saatavilla 15.5.2020 http://www.artsequal.fi/documents/14230/0/Katsaus+kansainv%C3%A4liseen+tutkimukseen/9c772fd2-edd5-46ee-9807-f8004590cf52

Kuvitus: Sirpa Anundi
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020091169320

Parasta Etelä-Savoon -hanke 

  • Hankkeen verkkosivut
  • Hankkeen tavoitteena on edistää hyvinvointiin vaikuttavien taide-, kulttuuri- ja luontolähtöisten menetelmien käyttöä sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä kasvatus- ja nuorisoaloilla.  
  • Hanketta toteuttavat Etelä-Savon alueella 1.1.201931.12.2020 välisenä aikana Kaakkkois-Suomen Ammattikorkeakoulu XAMK, Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä, ESSOTE, Savonlinnan Seudun Kolomonen ry ja Diakonia-ammattikorkeakoulu. Sitä rahoittaa Euroopan Sosiaalirahasto (ESR) Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kautta.