”Hoitoalalla kaivataan osaamista transsukupuolisen kohtaamiseen”

Kuvittele, että hakeudut lääkäriin kurkkukivun takia. Lääkäri tutkii kurkkuasi ja sitten potilashistoriaasi. Asiakastiedoista hän näkee, että olet käynyt läpi sukupuolenkorjausprosessin. Lääkäri ei heti löydä ratkaisua kurkkuvaivaan, joten hän konsultoi toista lääkäriä. Konsultointipuhelua vieressä kuunteleva asiakas kuulee, kuinka lääkäri kertoo kollegalleen, että potilas on korjannut sukupuolensa. Tiedustellessaan siis toisen lääkärin mielipidettä kurkkuvaivaan.

Tarina on tosi ja kuvastaa asennetta, joka yhä edelleen näkyy myös terveydenhuollossa.

– Sukupuolenkorjausprosessin tai transsukupuolisuuden esiin nostaminen tilanteessa, jossa se ei liity alkuperäiseen ongelmaan millään lailla on edelleen valitettavan yleistä, sanoo sukupuolenkorjausprosessissa olevien potilaskokemuksia opinnäytetyössään tutkinut Julia Suikki.

Suikki tutki yhdessä Mi Vestajan ja Tuuli Vainion kanssa transsukupuolisten naisten kokemuksia sukupuolenkorjausprosessista yhteistyössä Sexpo-säätiön kanssa toteutetussa opinnäytetyössä. Opinnäytetyö käsitteli transsukupuolisten naisten eli syntymässä mieheksi määriteltyjen mutta naiseksi itsensä kokevien henkilöiden kokemuksia kohtaamisesta terveydenhuollossa.

– Suurin osa haastatelluista koki tulleensa kohdatuksi hyvin erityisesti sukupuolenkorjausprosessia hoitaneiden ammattilaisten taholta, mutta myös räikeitä epäkohtia nousi esiin, Suikki kertoo.

Usein ongelmana on, että lääkäreillä ei ole riittävästi tietoa transsukupuolisuudesta tai sukupuolenkorjausprosessista. Sukupuolenkorjauksen hoito on keskitetty trans-poliklinikoille Helsinkiin ja Tampereelle, mutta hoitoon pääsy edellyttää lähetettä yleislääkäriltä.

Kohtaamistaitoja ja tietoa

Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto Palko suosittelee viime vuonna voimaan tulleessa suosituksessaan sukupuoliristiriitaan ensisijaisesti psykososiaalista tukea omalla terveydenhuollonalueella ennen lähetettä sukupuoli-identiteetintutkimuksiin Helsinkiin tai Tampereelle.

– On ollut tapauksia, että asiakas on hakenut yleislääkäriltä lähetettä sukupuolenkorjausprosessiin, mutta lääkäri onkin ohjannut asiakkaan eteenpäin psykiatrian palveluihin.

Suikki korostaakin, että transsukupuolisuudesta kaivattaisiin enemmän tietoa jo terveydenhuollon ammattilaisten koulutukseen. Hoitohenkilökunnan kohtaamistaidot, osaaminen ja tietämys transsukupuolisuudesta tulisi olla vielä nykyistä parempaa.

– Terveydenhuollon asiakkaiden moninaisuus huomioidaan jo melko hyvin esimerkiksi ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmissa, mutta transsukupuolisuutta tunnetaan vielä ammattilaisten parissa verrattain vähän.

Esimerkiksi Diakissa transsukupuolisia kokemusasiantuntijoita käytetään yksittäisillä opintojaksoilla ja sukupuolen moninaisuudesta keskustellaan myös lasten, nuorten ja perheiden terveyden edistämisen opintojaksolla.

Suikki huomauttaa, että hoitohenkilöstöltä ei voida odottaa tietämystä kaikesta ja jo halu ottaa asioista selvää on asiakkaan näkökulmasta helpottavaa.

Sukupuolen käsite on ahdas

Sukupuolenkorjausprosessiin sisältyy paljon lääketieteellisiä ja psykologisia selvityksiä. Esimerkiksi nykyisen translain mukaan sukupuolenkorjausprosessiin pääseminen edellyttää psykiatrista arvioita siitä, että potilas kokee kuuluvansa siihen sukupuoleen, johon haluaa sukupuolensa korjata. Prosessi on usein raskas henkisesti ja fyysisesti.

Opinnäytetyön haastatelluista moni koki nykyisen sukupuolenkorjauksen hoitoprosessin vanhanaikaiseksi, sillä se nojaa melko stereotyyppisiin sukupuolirooleihin.

– Moni haastatelluista koki, että pitää istua tiettyyn naisen rooliin, jotta diagnoosin saaminen ei hankaloidu tai pitkity, Suikki kertoo.

Haastatellut pohtivat, millä kriteereillä esimerkiksi yleislääkäri voi määrittää, mikä on ”naiseutta” tai millainen on oikeanlainen sukupuolirooli.

– Yhteiskunnassa voi tänä päivänä olla monenlainen nainen tai mies, mutta transsukupuolisten tutkimuksissa sukupuoliroolit näyttäytyvät stereotyyppisinä. Tämä ei yleensä palvele asiakasta, Suikki miettii.

Sairaanhoitajan koulutus avasi uramahdollisuuksia

Sairaanhoitajana Suikki ymmärtää, miten tärkeää on tuoda moninaisuusosaaminen jo osaksi koulutusta. Hän valmistui Diakista joulukuussa 2019.

– En hakenut opiskelemaan sairaanhoitajaksi, koska kokisin erityisesti hoitotyön kutsumusammattina tai itseni hyväntekijäksi. Hain, koska halusin tehdä töitä, joissa sairaanhoitajakoulutus on hyödyksi. Ajattelin koulutuksen olevan hyödyllinen urakehitykselleni.

Perinteisessä mielessä sairaanhoitajan tehtäviä Suikki ei olekaan tehnyt. Hän on esimerkki siitä, miten monipuolista sairaanhoitajan työ voi olla. Suikki on työskennellyt esimerkiksi sukupuolitautien testaajana Hivpointilla ja toimittajana Positiiviset ry:n potilasjärjestölehdessä.

Takana on myös 15 vuoden ura kauneus- ja terveyslehtien toimittajana.

Opinnoissa eniten mielenkiintoa herättivät mielenterveyspuolen opinnot, mutta niiden parista on ollut vaikea saada töitä. Kokemusta Suikille on kertynyt esimerkiksi sairaanhoitaja-diagnostikon ja laserhoitajan työstä. Nyt hän työskentelee esteettisenä pistoshoitajana kauneushoitolassa.

– Esteettisellä puolella tuntui olevan pulaa sairaanhoitajista, joilla olisi koulutusta ja näkemystä myös alasta, Suikki pohtii.

Moninaisuutta mediakuviin

Toimittajataustansa ansiosta Suikki uskoo, että hoitohenkilökunnan – niin kuin kenen tahansa meistä – asenteisiin vaikutetaan myös mediakuvastolla.

– Transsukupuolisuus on aiheena paljon mediassa esillä, mutta sen käsittely esimerkiksi sosiaalisessa mediassa vaihtelee. Mediassa ylikorostuvat poliittiset näkökulmat ja äänessä ovat eritysesti aktivistit, Suikki sanoo.

Vaikka aktivistien ääni on tärkeä, Suikki kaipaa mukaan keskusteluun myös terveysalan osaajia. Erityisesti terveydenhuollon tulevat ammattilaiset tarvitsisivat Suikin mukaan juuri terveysalan ammattilaisille kohdennettua, neutraalia tietoa, jotta he pystyvät arvioimaan, mitä alalla toimivan tulee transsukupuolisen kohdatessa huomioida.

Tärkeää olisi myös, että transsukupuoliset voisivat näkyä mediassa muissakin yhteyksissä kuin kertomassa omasta sukupuolenkorjausprosessistaan tai ajamassa transihmisten oikeuksia.

– Transsukupuolisten tulisi näkyä mediassa ihan omina itsenään, vaikkapa uutistenlukijoina tai eri alojen asiantuntijoina, ilman että keskiössä on aina transsukupuolisuus. Asioita normalisoidaan usein median kautta.

Translailla muutosta

Mediassa transsukupuolisten oikeudet ovat nousseet esille erityisesti keskustelussa translain uudistamisesta. Nykyinen translaki edellyttää sukupuolenkorjausprosessiin hakeutuvalta täysi-ikäisyyttä ja lisääntymiskyvyttömyyttä.

Suikki pitää lakia vanhanaikaisena sekä ihmisen koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta loukkaavana.

– Räikeintä on lisääntymisoikeuden rajoittaminen, se on selvä ihmisoikeusongelma.

Translain uudistaminen on kirjattu nykyiseen hallitusohjelmaan ja siitä odotetaan lakiesitystä eduskunnalle loppuvuodesta. Suikki uskoo, että translaki tullaan muuttamaan.

– Tilalle tulisi saada ihmisen oikeuksia kunnioittava translaki. Se palvelisi niin päättäjiä, terveydenhuoltoa kuin ihmistä itseäänkin.

Juttua muokattu 25.4.: Poistettu maininta, että translaki edellyttäisi sukupuolenkorjausprosessiin hakeutuvalta naimattomuutta. Vuonna 2017 voimaan tullut tasa-arvoinen avioliittolaki poisti translaista vaatimuksen naimattomuudesta sukupuolen juridisen vahvistamisen ehtona. Lisäksi poistettu opinnäytetyön aiheen kuvauksesta viittaus syntymässä määritettyyn biologiseen sukupuoleen.