Poikkeusajan opiskelijat

Korona koettelee ankarasti korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointia ja jaksamista. Viime vuonna tehdyssä Suomen opiskelijakuntien liitto SAMOKin etäopiskelun laatukyselyssä ilmeni, että jopa 60 prosenttia opintojensa alkuvaiheessa olevista opiskelijoista koki stressin ja uupumuksen lisääntyneen pandemia-aikana. Myös heidän opiskelumotivaationsa oli heikentynyt.

Tilanne on kaikella todennäköisyydellä pysynyt yhtä huolestuttavana. Helsingin yliopiston opiskelijoiden uupumusta pitkään kartoittaneen kasvatustieteen professori Katariina Salmela-Aron viimeisimmissä tutkimustuloksissa näyttää siltä, että vuoden 2021 keväällä Helsingin yliopiston opiskelijoista 22 prosenttia on ollut erittäin voimakkaasti uupuneita, 27 prosenttia uupuneita ja 30 prosenttia uupumisriskissä.

”En tiedä, miltä luokkakaverini näyttävät”

Diakin opiskelijakunta O’Diakon puheenjohtaja Elisa Laitilaa tulokset eivät yllätä.

– Uupuminen on todella omilla luokkalaisillani arjessa läsnä ja kuulen jaksamisen ongelmista O’Diakon kautta myös laajemmin, Elisa Laitila kertoo.

– Kuulun itsekin uupuneiden joukkoon. Odotan kesälomaa kovin väsynein mielin, enkä oikein jaksa etäluennoilla enää osallistua aktiivisesti.

Laitila opiskelee sosionomiksi ja kirkon nuorisotyönohjaajaksi nyt toista vuottaan. Hän ehti olla puolisen vuotta lähiopetuksessa ennen koronaa. Samaa alaa opiskeleva O’Diakon varapuheenjohtaja Jere Höyhtyä aloitti opintonsa vuoden 2020 keväällä, ja ehti olla pari kuukautta lähiopetuksessa ennen koronaa.

– Etäaika on tuntunut suoraan sanottuna ihan paskalta. Motivaationi kouluun on paljon pienempi kuin opintoja aloittaessani, Jere Höyhtyä kertoo.

Höyhtyästä on erityisen surullista se, etteivät pandemia-ajan vuosikurssilaiset pääse ryhmäytymään ja tutustumaan toisiinsa.

– Tunnistan joitakin luokkakavereitani vain heidän äänensä perusteella. En siis edes tiedä, miltä he näyttävät, sillä kaikki eivät pidä etäluennoilla kameraa päällä, Höyhtyä kertoo.

– Opiskelijakunnalla, lehtoreilla ja lukukausivastaavilla tulee olemaan ryhmäyttämisessä iso työ edessään, kun kouluun päästään takaisin. Toivon todella, että ryhmäyttämiseen silloin satsataan kunnolla.

Innostavia opetusmenetelmiä

Sekä Höyhtyä että Laitila kuitenkin kiittävät Diakin lehtoreita ahkerista pyrkimyksistä tehdä luennoista mielenkiintoisia, monipuolisia ja osallistavia.

Hyvästä opetuksesta Höyhtyä nostaa esimerkiksi kurssin, jolla asiakastyön menetelmää opetettiin teettämällä aiheesta opiskelijapienryhmissä lyhytelokuvia. Sen jälkeen elokuvat esitettiin muille pienryhmille ja niistä keskusteltiin.

Se oli yksi niistä piristyshetkistä, joista oli iloinen, että kurssin sai suorittaa tuolla tavoin.

– Se oli loistava oppimismenetelmä ja mahtavaa vaihtelua arkeen. Kaikki heittäytyivät innolla tekemään elokuvia. Se oli yksi niistä piristyshetkistä, joista oli iloinen, että kurssin sai suorittaa tuolla tavoin, Höyhtyä kehuu.

Osallistavuutta saisi kuitenkin olla vieläkin enemmän, sillä etäluennoilla keskittyminen helposti herpaantuu, Elisa Laitila näkee.

– Kun keskittyminen katoaa, tiedot eivät tunnu jäävän päähän. Sen myötä harjoitteluihin lähtiessä monella etäilijällä on epävarma olo: Olenko oppinut tarpeeksi? Osaanko mitään? Laitila miettii.

Pienelle osalle opiskelijoista etätyöskentely on sopinut. Yleensä kyse on niistä, joille etäopiskelu mahdollistaa joustavamman aikatauluttamisen perhe-elämän ja koulun välillä.

– Vahva oletukseni silti on se, että enemmistö kaikista haluaisi päästä jo kohtaamaan luokkakavereitaan kampuksella ja viettää heidän kanssaan vapaa-aikaa, Höyhtyä sanoo.

– Ajattele, jos vaikka ryhmätöitä voisi tehdä niin, että voisi katsoa kaikkia porukassa silmiin ja nähdä kaikkien eleet. Tällaisia aiemmin melko itsestään selviä asioita pandemia-ajan opiskelijapolvemme kaipaa.

Ammatillinen identiteetti syntyy käytävillä

Diakin kuraattori Tiina Ikonen tietää poikkeusajan haastaneen monien opiskelijoiden mielen joustavuutta, psyykkistä palautumiskykyä ja mielenterveyttä.

Erityistä huolta Ikonen kantaa korona-aikana opiskelunsa aloittaneista.

– Kuvittele olevasi parikymppinen opiskelija, joka muuttaa uudelle paikkakunnalle. Et tunne sieltä ketään etkä pääse tutustumaan opiskelutovereihisikaan. Totta kai tällainen tilanne synnyttää uupumusta ja rankkaakin henkistä pahoinvointia.

Totta kai tällainen tilanne synnyttää uupumusta ja rankkaakin henkistä pahoinvointia.

Normaalin sosiaalisen elämän estämisen lisäksi etäopiskelu verottaa ammatillisen identiteetin kasvua ja kehitystä, Ikonen kertoo.

– On tutkittu, että ammatillinen identiteetti, eli se kuka koen ammatillisesti olevani ja mihin kuulun nyt ja tulevaisuudessa, vahvistuu ennen kaikkea arkisessa ja yhteisöllisessä vuorovaikutuksessa eikä ainoastaan tietosisältöjä hankkimalla.

– Ammatillista yhteenkuuluvuutta luovat siis erityisesti opiskelupäivien aikana erilaiset välitunnit ja tauot, jotka mahdollistavat vapaamuotoisen juttelun toisten opiskelijoiden ja henkilökunnan kanssa vaikkapa koulun käytävillä.

Tällainen on korona-ajan opiskelijoilla jäänyt vähäiseksi, sillä verkon kautta työskentely jää yleensä asiakeskeiseksi.

– Ei kukaan jää etäluennon jälkeen linjoille jutustelemaan muiden kanssa niitä näitä, Ikonen sanoo.

Talon sisältä löytyy tietotaitoa

Diak on läpi poikkeusajan pyrkinyt eri keinoin helpottamaan opiskelijoiden tilannetta.

– Talon sisällä meillä tietenkin on vahvaa tietotaitoa henkisen hyvinvoinnin kysymyksistä, mikä on meille erinomainen lähtötilanne, Ikonen sanoo.

– Omien voimiemme lisäksi teemme tiivistä yhteistyötä opiskelijaterveydenhuollon ja kirkon oppilaitostyön kanssa, sillä totta kai myös oikea-aikainen palveluohjaus eteenpäin on tärkeää.

Opiskelijoita on pyydetty olemaan herkästi yhteydessä opinto-ohjaajiin ja lukukausivastaaviin kaikissa mieltä painavissa asioissa. Keväästä lähtien lehtoreita on ohjeistettu lähettämään tieto opolle, jos opintojaksolle ilmoittautunut opiskelija ei ilmaannu kurssille, jotta uupuneita opiskelijoita voidaan tavoittaa.

Sinänsä mitään notkahduksia opintosuoritusten määrässä korona-aikana ei tilastoissa ole ilmennyt. Tämä ei kuitenkaan takaa sitä, että opiskelijat olisivat varsinaisesti oppineet asioita, Jere Höyhtyä muistuttaa.

– Moni ei jaksa etänä seurata luentoja, mutta suorituksia on tehtävä, ettei Kela ala perimään opintotukia takaisin, Höyhtyä sanoo.

Fyysinen postikortti ilahdutti

Yksi oivallus korkeakoululta oli lähettää kaikille opiskelijoille vapun aikoihin tervehdykseksi fyysinen postikortti kotiin. ”Hei opiskelija, miten voit” -postikortti sai paljon hyvää palautetta.

Kortissa oli tervehdyksen lisäksi linkki sähköiseen yhteydenottopyyntölomakkeeseen, jonka avulla apua saa nopeasti oman talon ammattilaisilta. Itse lomake on mahdollisimman simppeli: riittää, että pystyy kertomaan nimensä, kampuksensa ja sen, miten toivoo otettavan yhteyttä.

Kortti poiki paljon uusia yhteydenottoja, Ikonen kertoo.

Kortin avulla tavoitimme monia sellaisia opiskelijoita, joista emme muuten todennäköisesti olisi kuulleet.

– Kortin avulla tavoitimme monia sellaisia opiskelijoita, joista emme muuten todennäköisesti olisi kuulleet. Opiskelijoihin, jotka eivät enää jaksa seurata mitään tiedotteita tai infovirtaa.

Korkeakoulun tavoite oli kyetä nopeasti reagoimaan näihin viesteihin ja se on onnistunut sujuvalla kampukset ja oppialat ylittävällä henkilökunnan yhteistyöllä, Ikonen iloitsee.

Elisa Laitila kiittää Diakin ahkeria yrityksiä auttaa opiskelijoita vakavassa tilanteessa.

– Kortin ja vaikkapa etäopetuksen laatukyselyn kaltaisista yhteydenotoista meille opiskelijoille tulee tunne, että ihmisiä oikeasti kiinnostaa se, miten me voimme. Jo siitä tulee hieman parempi olo.

Tsemppikavereita ja etäkahviloita

Opiskelijoiden vertaistoimintaa on pyritty Diakissa saamaan kaikkien ulottuville. Uutena avauksena otettiin tänä keväänä käyttöön sähköinen palvelu, jossa voi etsiä omalta tai eri kampukselta itselleen opiskelukaveria, jonka kanssa opiskella etänä yhdessä ja tsempata toinen toistaan kurssien suorittamisessa.

Avaus kehitettiin Diakin koordinoimassa 11 korkeakoulun yhteisessä Ohjauksella hyvinvointia –hankkeessa. Hankkeessa muistettiin kehittää vertaistuen ja yhteen tulemisen paikkoja myös opettajille.

– Meille opettajillekin on erittäin tärkeää löytyä paikkoja, joissa jakaa hyviä käytäntöjä ja keskustella vaikkapa luentotilanteessa opiskelijoiden tuen tarpeen kohtaamisesta ja haasteista, Ikonen näkee.

Diak avasi myös paikallisesti jo aiemmin hyvin toimineita etäkahviloita valtakunnallisiksi vapaamuotoisiksi kohtauspaikoiksi. Esimerkiksi Porin kampuksen jo pitempään toimineeseen Fiilispiiriin voivat kaikki opiskelijat mennä mukaan miltä Diakin kampukselta hyvänsä.

Videoyhteys etäkuraattorin apuna

Tiina Ikonen työskentelee neljällä Diakin kampuksella: Turussa, Porissa, Oulussa ja Helsingissä. Monikampuksisen toimenkuvansa vuoksi Ikonen sai kokemusta kuraattorintyön tekemisestä etänä jo ennen pandemiaa.

– Verkko-ohjaus toimii kevyessä avussa useimmiten yllättävän hyvin. Merkittävä apu tässä on se, että tietokoneiden ja puhelimien kameroiden avulla nykyään saa helposti näköyhteyden keskustelukumppaniin.

Silti mikään ei voita paikan päällä tapaamista, Ikonen sanoo.

Moni saa nyt ensimmäisen kerran kokemusta siitä, miltä tuntuu vastaanottaa apua ja puhua ja jäsentää omaa elämäänsä ääneen toiselle.

– Minäkin ilman muuta kaipaan paikan päällä tapaamisen suomaa monipuolista kontaktia ja syvempää vuorovaikutusta työhöni takaisin.

Pandemia-ajasta ei useinkaan ole helppoa löytää myönteisiä vaikutuksia. Ainakin on saatu paljon oppia siitä, miten verkossa voi kohdata toisen ihmisen ja millaisia mahdollisuuksia on osallistua opetukseen ja tapahtumiin fyysisestä sijainnista huolimatta.

Voi myös ajatella, että omalla ankaralla tavallaan korona on tuottanut opiskelijoille kokemusta oman henkisen hyvinvoinnin tilasta sekä taitoa hakea apua tilanteen niin vaatiessa, Tiina Ikonen katsoo.

– Se, että oppii pitämään huolta omasta jaksamisestaan, on todella tärkeää tulevaisuuden ihmissuhdetyössä, jota opiskelijamme eri puolilla tulevat tekemään, Ikonen sanoo.

– Moni saa nyt ensimmäisen kerran kokemusta siitä, miltä tuntuu vastaanottaa apua ja puhua ja jäsentää omaa elämäänsä ääneen toiselle. Tämä on ammatillisesti merkittävää kokemusta, jonka uskon lisäävän samastumisen taitoa asiakkaisiin myöhemmin työelämässä, sitten kun nämä urheat opiskelijapolvet ovat auttamassa meitä muita.