Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Pääkirjoitus

Sosiaalista oikeudenmukaisuutta poikkeusoloissa

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus tulee koetelluksi kriisien ja konfliktien yhteydessä. Siksi maailmaa koetteleva pandemia on tarjonnut näköalan myös suomalaiseen oikeudenmukaisuuteen, solidaarisuuteen ja hyvinvointivaltiomme toimintaan. Eikä koetelluksi joudu pelkästään Suomen sisäinen oikeudenmukaisuus vaan myös eri maiden ja maanosien välinen.

Virus ei leviä oikeudenmukaisesti. Se etenee hitaammin kuin normaalit flunssavirukset ja sattumanvaraisemmin kuin vielä ymmärrämmekään. Siksi maakuntien eristys on ollut toimenpide, jossa hyväosainen mökkiläinen on kokenut, että hänen vapauttaan rajoitetaan epäoikeudenmukaisesti.

Epidemian aikana sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus lisääntyy entisestään, ja heikoimmassa asemassa olevat joutuvat entistäkin heikompaan asemaan.

Mökkiläiselle hinta on kuitenkin ollut pieni, jos sitä verrataan köyhän lapsiperheen menettämään ilmaiseen kouluruokailuun. Epidemian aikana sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus lisääntyy entisestään, ja heikoimmassa asemassa olevat joutuvat entistäkin heikompaan asemaan.

Kun pandemian takia jopa seitsemääkymmentä prosenttia suomalaisista uhkaa työttömyys tai lomautus, joutuu hyvinvointiyhteiskuntamme koetukselle. Myös kansallinen identiteettimme joutuu koetukselle vihamielisyyden, ennakkoluulojen, välinpitämättömyyden ja tietämättömyyden keskellä.

Siksi presidentti, valtioneuvosto ja eduskunta pyrkivät yksimielisesti rakentamaan kansakunnan yhtenäisyyttä identiteettikertomuksin, joissa suomalaisille rakennetaan yhtenäistä identiteettiä kriisin keskellä. Viesti on: ”Kyllä tästä selviydytään!” Talvisodan hengen sijaan olemme luoneet perinteistä maajoukkuehenkeä. Päihitämme Ruotsin ja Venäjän vähemmillä sairastumisluvuilla ja kuolleiden määrällä.

Olen itse työskennellyt useasti konfliktialueilla, joissa viruksen sijaan uhkana on ollut väkivalta ja tappaminen. Tällaisissa tilanteissa voimistuu me-ne-asetelma, joissa vihamielisyys ja ennakkoluulot vahvistuvat osapuolten välillä.

Suunnattoman väkivallan, yhteisen vihollisen keskellä ”kukkaan puhkeaa” altruismi, hyvän tekemisen tarve.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että näissä poikkeustilanteissa ihmisen selviytymisstrategia on normaalin arjen eläminen ja muiden auttaminen. Suunnattoman väkivallan, yhteisen vihollisen keskellä ”kukkaan puhkeaa” altruismi, hyvän tekemisen tarve. Kutsun sitä lähimmäisyydeksi.

Suomessakin altruismi nostaa päätään poikkeustilan keskellä yllättävilläkin tavoilla. Jopa pankki lähestyy asiakasta hyvän tahdon sanoja ja tekoja ihailevalla kirjeellä.

Yritysten sosiaalisen omatunnon herääminen on uutta suomalaisessa yhteiskunnassa. Jos pankin sanat synnyttävät toimintaa, niin oikeudenmukaisuudelle on entistä suurempia mahdollisuuksia. Kyllä tästä selviydytään!

Kuvitus: Aura Vuorenrinne
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020042722601