Hittisarja vanhustyöstä telkkariin
Vanhustyön heikko imago näkyy vaikeuksina rekrytoida hoitajia työhön ja opiskelijoita koulutusohjelmiin. Nyt on aika pysähtyä pohtimaan, miten aktiivisella viestinnällä tehdään vanhustyön merkityksellisyys ja hyvät puolet näkyviksi.
Aktiivista ja suunnitelmallista viestintää hyödynnetään vanhustyössä edelleen liian vähän alan vetovoimaisuuden kehittämisessä. Vaikka työvoimapula tiedostetaan todellisena ongelmana, samat kapulakieliset rekrytointi-ilmoitukset saattavat olla käytössä vuodesta toiseen.
Vanhustyö näkyy sosiaalisessa mediassa tai lehtien palstoilla lähinnä silloin, jos jokin on huonosti.
Vanhustyö näkyy sosiaalisessa mediassa tai lehtien palstoilla lähinnä silloin, jos jokin on huonosti. Kuntien verkkosivujen sisällöt ovat pahimmillaan vanhentuneita ja vaikeaselkoisia eikä etsittyjä tietoja palveluista välttämättä löydy kovinkaan helposti.
Alan heikko imago näkyy vaikeuksina rekrytoida hoitajia työhön ja saada opiskelijoita vanhustyön koulutusohjelmiin. Tämä heijastuu myös jo alalla olevien työssäjaksamiseen ja työhyvinvointiin.
Vanhustyön kentältä kuuluu myös toisenlaisia ääniä. Hoitajat kertovat merkityksellisestä ja monipuolisesta työstä, työyhteisön tuesta ja palkitsevista kohtaamisista asiakkaiden kanssa. Miksi tämä puoli tärkeästä työstä näkyy niin vähän ulospäin?
Vanhustyö näkyväksi somessa
Vetovoimainen vanhustyö ja Vetovoimainen kotihoito -hankkeissa olemme kutsuneet vanhustyön ammattilaisia kertomaan oman työnsä arjesta sosiaalisessa mediassa erilaisten somehaasteiden kautta. Tavoitteena on ollut saada vanhustyötä tekevien ja opiskelevien ääni kuuluviin sekä kertoa siitä hyvästä työstä, joka usein jää näkymättömiin.
Vaikka sosiaalinen media ei vielä räjähtänyt ensimmäisellä haastekierroksella syksyllä 2020, tulokset ylittivät odotukset. Eri kuntien ja hoivapalveluyritysten somekanavissa julkaistiin moninkertaisesti enemmän sisältöä tavalliseen julkaisutahtiin verrattuna. Hankkeiden somehaasteen kautta tuli yli puolet valtakunnallisen vanhusten viikon #onnihetki -kampanjan postauksista.
Somehaasteet ovat myös tehneet näkyväksi viestintäkulttuurin puutteita ja pullonkauloja. Vaikka tahtoa viestintään olisi, siihen ei välttämättä ole osaamista, sovittua työaikaa ja sujuviksi hiottuja toimintamalleja.
Vaikka haaste kesti rajatun ajan, se vaikutti myös laajemmin. Kentältä on kaikunut viestejä, joissa työkavereita on pyydetty näyttämään esimerkkejä onnistuneista postauksista ja monipuolisista sisällöistä. Myös ideoita tuleviksi päivityksiksi on pyöritelty kahvitauoilla yhdessä.
Somehaasteet ovat myös tehneet näkyväksi viestintäkulttuurin puutteita ja pullonkauloja. Vaikka tahtoa viestintään olisi, siihen ei välttämättä ole osaamista, sovittua työaikaa ja sujuviksi hiottuja toimintamalleja.
Viestimällä voi vaikuttaa
Viestinnän täytyy pohjautua todellisuuteen. Työoloista ei voi antaa liian kaunisteltua kuvaa sokerikuorrutetuilla kampanjoilla. Kun työn perusasiat ovat kunnossa, omaa tarinaa voi kertoa oman näköisesti luottavaisin mielin.
Töitä etsivät ammattilaiset hakevat töihin yksikköön, jonka sosiaalisen median kanavat kertovat hyvästä arjesta ja mukavasta työyhteisöstä. Sijaiset tulevat uudelleen, mikäli perehdytyksessä on onnistuttu. Omaiset osoittavat kiitollisuutta ja luottamusta, kun tieto ikäihmisen hoidosta ja hyvästä arjesta kulkee sujuvasti. Yhtä lailla, kaikki on kiinni viestinnästä.
Muutos lähtee vanhustyön kentältä, jokaisesta lähijohtajasta ja työntekijästä. Hyvällä viestinnällä lisäämme vanhustyön pitovoimaa eli sitoutamme ammattilaiset työyhteisöön.
Tärkeintä viestinnässä ei ole lukuisten somekanavien tekninen haltuunotto tai näyttävien videoiden tuottaminen. Keskeistä on sisältö, jatkuvuus ja viestinnän arvon näkeminen työtä läpileikkaavana teemana. Oleellista on viestiä ihmisenä ihmisille.
Viestintä on myös iso osa asiakaskokemusta. Se on potilasturvallisuutta, yksilön arvostamista ja asiakaslähtöistä palvelua. Kun kerromme tekemisestämme mukavasti ja persoonallisesti, voimme innostaa ja inspiroida muita tekemään samoin. Näin kasvatamme vanhustyön laajempaa vetovoimaa ja innostamme osaajia hakeutumaan alalle.
Tukea viestintään on tarjolla
Tv-sarjojen välittämissä sairaalakuvauksissa on glamouria, ja moni hoitajaksi opiskeleva näkee itsensä ensihoidon tehtävissä, sairaaloiden osastoilla tai lasten parissa tehtävässä työssä.
Rohkaisemme kaikkia vanhustyön yksiköitä ja tekijöitä pysähtymään hetkeksi miettimään omaa viestintää – niin sisäistä kuin ulkoistakin.
Voisiko meillä olla jatkossa uusia hittisarjoja, joissa keskeiset päähenkilöt eivät työskentelekään teho-osaston sykkeessä, vaan palvelukodeissa ja kotihoidon parissa? Kaikki on mahdollista, kun alamme ensin itse kertoa vanhustyön elämänmakuista tarinaa.
Rohkaisemme kaikkia vanhustyön yksiköitä ja tekijöitä pysähtymään hetkeksi miettimään omaa viestintää – niin sisäistä kuin ulkoistakin.
Viestintä on taito, joka on mahdollista oppia siinä missä mikä tahansa muukin taito. Joillekin se voi olla luontaisempaa kuin toisille, mutta oppimisen ja harjoittelun kautta kuka tahansa voi hankkia viestinnän perustaidot.
Tukea viestintään voi hakea myös oman organisaation ulkopuolelta. Entä jos kaupunkien tai kuntayhtymien viestintään palkattaisiin lisää ihmisiä, joiden työpanos kohdistuisi erityisesti sote-alan viestintään? Yhteistyösopimuksen voi tehdä myös viestintäalan yrittäjien kanssa muutamasta tunnista viikossa tai kuukaudessa sen mukaan, mitkä ovat oman työyksikön tarpeet.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021053132330