Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Puheenvuoro

Kulttuuripalvelut tukemaan ikäihmisten osallisuutta

Monialaisella yhteistyöllä tuotetut kulttuuripalvelut ovat erinomainen keino vahvistaa iäkkäiden ihmisten toimintakykyä ja sitä kautta tehostaa kuntien vanhuspalveluiden järjestämistä.

Taiteen ja kulttuurin kokemisella tiedetään olevan ikäihmisen terveyteen ja hyvinvointiin positiivinen vaikutus. Herättämällä muistoja kulttuurielämykset voivat vahvistaa osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden kokemuksia, jotka saattavat muuten jäädä vähäisiksi terveyden heiketessä ja tuen tarpeen lisääntyessä.

Taiteen ja kulttuurin kokemisella tiedetään olevan ikäihmisen terveyteen ja hyvinvointiin positiivinen vaikutus.

Vanhustyön arkeen integroiduilla kulttuuripalveluilla ikäihmisten kokonaisvaltaisiin hyvinvoinnin tarpeisiin voidaan vastata myös silloin, kun terveydentila ei mahdollista liikkumista elämysten pariin. Tämä vaatii uudenlaista, monialaista yhteistyötä kulttuurialan sekä sosiaali- ja terveysalan välillä. Tarvitaan työkaluja ja toimintamalleja, joilla varmistetaan, että vanhustyön ammattilaisilla on riittävästi keinoja kulttuurisisältöjen hyödyntämiseen matalalla kynnyksellä.

Museoiden aineistot esimerkkinä

Museoiden sisällöt ovat yksi vanhustyöhön soveltuva mahdollisuus tuottaa kulttuuripalveluja osana sosiaali- ja terveyspalveluita. Museoiden esineistä, taideteoksista, valokuvista ja muusta arkistoaineistosta koottujen sisältöjen avulla on mahdollista tuottaa kulttuurin hyvinvointivaikutuksia myös niille, joille liikkuminen tai puheen tuottaminen on hankalaa.

Museoaineistojen viemisestä osaksi vanhustyötä on jo olemassa hyviksi havaittuja ja testattuja toimintamalleja. Tampereella vuosina 2009–2011 toteutetussa Kulttuurikaari-hankkeessa Mediamuseo Rupriikki, Vapriikin kuva-arkisto ja Tampereen nykytaiteen museo kehittivät yhteistyössä Tampereen kaupungin hoitolaitosten kanssa useita palveluita, joilla museosisältöjä vietiin osaksi hoitotyön arkea. Hankkeessa Tampereen Koukkuniemen vanhainkotiin rakennettiin Äänimuseoksi nimetty liikuteltava äänipöytä, joka sisältää äänitallenteita museoiden kokoelmista.

Museoaineistojen viemisestä osaksi vanhustyötä on jo olemassa hyviksi havaittuja ja testattuja toimintamalleja.

Tuttujen äänimaisemien avulla henkilökunta voi helposti toteuttaa vuorovaikutteisen muistelutuokion asukkaiden kanssa. Museoilla on paljon aineistoa, josta löytyy yhtymäkohtia useimpien elämänhistoriaan. Tutut museoesineet tai niihin liittyvät kuvat ja äänet voivat herätellä unohduksissa olleita muistoja sekä saada aikaan virkistäviä aistielämyksiä ja kokemuksia.

Vuosien aikana äänimuseosta on tullut Koukkuniemessä osa vanhainkodin arkea. Virikeohjaajien mukaan kaiken kuntoiset asukkaat nauttivat tuttujen äänimaisemien kuuntelusta. Poissaolevat tai levottomat muistisairaatkin valpastuvat tutuista äänistä, ja muistelu on monelle voimauttavaa.

Kokemusteni mukaan sopivaksi luoduissa olosuhteissa monet inspiroituvat myös jakamaan muistoja muille. Yhteinen muistelu voi auttaa hoivan varassa olevaa vanhusta tuomaan itseään näkyväksi osaksi yhteisöä sellaisena kuin kokee olevansa; hänestä tulee aktiivinen vuorovaikutustoimija. Se voi näkyä arjessa laajemminkin aktiivisuutena ja toimintakyvyn parantumisena, mikä puolestaan helpottaa henkilökunnan työtä.

Vanhuspalvelut tehostuvat yhteistyöllä

Parhaimmillaan kulttuuripalveluilla voidaan ylläpitää vanhusten toimintakykyä ennaltaehkäisevästi ja jopa auttaa heitä asumaan mahdollisimman pitkään kotona vanhuspalveluiden kansallisten tavoitteiden mukaisesti.

Jotta tähän päästään, hankkeissa kehitetyt toimintamallit on vakiinnutettava osaksi kuntien sote-palvelutuotantoa. Tampereella tässä on onnistuttu: kannettavia äänimuseoita on Tampereella jo kahdeksan osana Tampereen kaupungin ikäihmisille museopalveluja tuottavaa Konkarit-toimintaa. Kannettavat äänimuseot on koottu laukkuun, jota vanhuspalveluiden henkilökunta voi lainata.

Uusia toimintatapoja voitaisiin kehittää ja vakiinnuttaa myös korkeakouluyhteistyön keinoin.

Uusia toimintatapoja voitaisiin kehittää ja vakiinnuttaa myös korkeakouluyhteistyön keinoin. Hoivatyötä tukevia ja helpottavia kulttuurihyvinvoinnin työkaluja voitaisiin suunnitella esimerkiksi opinnäytetöinä tai tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan hankkeissa. Kulttuurialan ammattilaiset voisivat toimia sisältöasiantuntijoina ja tarjota aineistoja. Vanhustyön arkeen toimintamalleja voitaisiin viedä esimerkiksi harjoitteluyhteistyössä.

Ensin kulttuurisen vanhustyön merkitys ja kulttuurityön mahdollisuudet hoivatyössä pitäisi kuitenkin saada näkyväksi kuntien strategioissa. Tämä luo perustan kulttuuri- ja sote-toimijoiden suunnitelmalliselle yhteistyölle sekä sille, että kulttuuri saadaan tukemaan iäkkäiden ihmisten toimintakykyä palvelun tarpeesta riippumatta – kotihoidosta palveluasumisen yksiköihin ja sairaaloihin.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202101222372