Plagiointi – tekstien kopioinnista vääristelyyn
Plagiointi eli toisen tuottaman tekstin luvaton lainaaminen ei ole vieras ilmiö korkeakoulussakaan. Mitä plagiointi on ja minkälaisia eri muotoja siitä voidaan tunnistaa?
Jokainen tekstien kanssa työskentelevä henkilö, tyypillisesti juuri opettaja tai opinnäytetyön arvioija, on kokenut tilanteen, jossa herää epäily, että kirjoittaja on plagioinut osan tekstistään. Kokeneella opettajalla ja opiskelijoiden tekstien lukijalla on tuntuma siihen, mikä kunkin opiskelijan taso on tekstin tuottamisen osalta – ja useimmiten tämä intuitio osuu oikeaan.
Mitä plagiointi on?
Plagiointi tarkoittanee useimmalle sitä, että tekstin kirjoittaja on siirtänyt aineistoa suoraan internetistä, pahimmillaan copy-paste-menetelmällä, tai kopioinut esimerkiksi julkaistusta kirjasta suoraan tekstiä omaan kirjoitukseensa. Kopioitua tekstiä on mahdollisesti hieman muokattu, jotta plagioitu teksti ei olisi aivan samasanainen alkuperäisen lähteen kanssa. Plagiointia voidaan tehdä myös monella muulla tavalla.
Mosaiikkinen plagiointi
Suoran copy-paste-tekniikan ohella usein esiintyvä plagiointitapa on ns. mosaiikkinen plagiointi: kirjoittaja, joka tässä tapauksessa on jo perehtynyt aiheensa melko hyvin, yhdistelee eri lähteistä ajatuksia ja lauseita siten, että syntyy ainakin näennäisesti uusi teksti.
Plagioinnintunnistusalgoritmi, esimerkiksi Urkund, ei välttämättä tunnista plagiointia tällöin. On mahdollista, että tuotetun tekstin konstituentit eli rakenneosat (lausetasolla) ovat suoraan jonkun toisen kirjoittajan tekstiä, mutta syntyvät virkkeet ja kappaleet ovat muodollisesti uutta tuotosta. Kirjoittajan olisi tässä tapauksessa vain mainittava lähteet, joista esitetyt asiat ovat.
Mosaiikkinen plagiointi ei ole helposti tunnistettavissa.
On selvää, että mosaiikkinen plagiointi ei ole helposti tunnistettavissa. Kirjoittaja voi syyllistyä siihen myös tahtomattaan: on mahdotonta muistaa tai pitää kirjaa kaikista ajatuksista ja niiden alkuperäisistä esittäjistä, joihin on kirjoittajanurallaan tutustunut.
Globaali plagiointi
Maailmalla esseen kirjoittamista käytetään korkeakouluun pyrittäessä yhtenä arviointikriteerinä. Tämän ympärille on syntynyt elinkeinonhaara, esseetehtailu (essay mills), joka tarjoaa hakijoille mahdollisuuden ostaa pääsykoe-essee – ja myöhemmin koko opinnäytetyö. Tämän tyyppinen toiminta tunnetaan nimellä globaali plagiointi.
Esseetehtaiden tekstejä kirjoittavat ammattilaiset, jotka tietävät mitä plagiointi on, ja tarjoavat siten asiakkaalle tekstin, jota mikään algoritmi ei pysty tunnistamaan plagioiduksi. Esimerkiksi Urkund ei tunnistaisi plagiointia tekstistä, joka on käyttöyhteytensä huomioiden tuotettu rikollisella menettelyllä. Ei ole aivan tavatonta, että suomalainen kielenlehtori, jonka julkaisuja löytyy huomattava määrä internetissä, saa tarjouksen toimia esseetehtailijana.
Sepittely
Kolmas yleinen plagiointilaji on fabrikaatio eli sepittely. Tutkimus tai sen osa keksitään: kuvataan tutkimusta ja sen tuloksia, jotka eivät esitetyssä muodossa ole olemassa. Voisi kuvitella, että kukaan ei tällaiseen ryhtyisi ilmeisen kiinnijäämisriskin pelossa. Totuus on kuitenkin päinvastainen. Opiskelijat sepittävät tutkimustyönsä ilmeisen harvoin, vaikka raportoinnissa voi olla suurtakin huolimattomuutta.
Fabrikaatio on suuren maailman ja ison rahan ilmiö. Joidenkin tutkimusten mukaan luonnontieteissä tahallinen tai törkeä fabrikaatio esiintyy muutamassa prosentissa julkaisuista ja jopa kolmekymmentä prosenttia julkaisuista sisältää piirteitä, jotka ovat kyseenalaisia.
Plagioinnilla voi pahimmillaan olla myös huomattavia yhteiskunnallisia vaikutuksia.
Vuonna 2020, intensiivisen koronatutkimuksen aikana, arvostetut tieteelliset aikakauslehdet The Lancet ja The New England Journal of Medicine joutuivat mitätöimään julkaistuja artikkeleja, joiden tulokset olivat osittain sepitettyjä tai puutteellisen aineistoon perustuvia. Vastaavia esimerkkejä löytyy vähemmän tunnetuilta julkaisuilta runsaasti. Lääketutkimus auttaa meitä elämään terveempinä ja pidempään, mutta tutkimuksessa liikkuvat potentiaaliset miljardivoitot voivat koetella joskus tutkijoidenkin rehellisyyttä.
Falsifikaatio eli vääristely
Neljäs plagioinniksi, tai ainakin epäsopivaksi kirjalliseksi käytökseksi, tulkittavaa laji on falsifikaatio: alkuperäistä kirjoittajaa lainataan ja viittaustiedot esitetään asianmukaisesti, mutta alkuperäiset ajatukset esitetään vääristeltyinä. Tämä voi tapahtua esimerkiksi siksi, että kirjoittaja hakee – väärällä tavalla – omille ajatuksilleen tukea alkuperäiseltä kirjoittajalta, ehkä alansa auktoriteetilta, tai siksi että kirjoittaja haluaa esittää alkuperäiset ajatukset huonossa valossa – vääristeltyinä. Poliittisissa teksteissä ja varttuneempien tieteenharjoittajien koulukuntakiistoissa falsifikaatio lienee arkipäivää.
Edellä on esitelty muutamia erilaisia plagioinnin muotoja, jotka osoittavat, että plagiointi on paljon monitahoisempi ja laajempi ilmiö kuin vain yksittäisten opiskelijoiden tuottamien tekstien ongelma. Plagioinnilla voi pahimmillaan olla myös huomattavia yhteiskunnallisia vaikutuksia.
Lähteet
Fanelli, D. (2009). How many scientists fabricate and falsify research? A systematic review and meta-analysis of survey data. PLoS One. doi: 10.1371/journal.pone.0005738.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021082544197