Sukupuolisensitiivisyydestä, kielestä ja symboleista

Tunnettu amerikkalainen lingvisti Dwight Bolinger totesi (1980), että ”kieli on ladattu ase”. Kieli mahdollistaa sen, että pystymme kommunikoimaan mutta myös sen, että pystymme toisiamme hienovaraisesti tai karkeasti loukkaamaan.

Kieli on symboleista koostuva ilmiö: sanat eivät yleensä muistuta tai kuulosta asioilta, joihin ne viittaavat. Kieliyhteisössä on myös ei-kielellisiä kulttuurisia symboleja, joiden kulloinenkin merkitys on sopimuksenvarainen. Sanojen ja symbolien merkitys muuttuu aikojen saatossa ja kieliopilliset sanatkin, esimeriksi pronominit, voivat saada uusia käyttötapoja.

Sukupuolineutraali pronomini

Englannin kielessä on ollut Shakespearen ja Chaucerin ajoista lähtien käytössä sukupuolineutraaliksi pronominiksi tulkittava ”they” . Rinnalla on käytetty sukupuoliin viittaavia pronomineja ”he” ja ”she”.

Vaatimus sukupuolispesifien pronominien hylkäämisestä on hiljattain noussut vahvasti esille: he/she -jaottelu on kyseenalaistettu. Yhdysvalloissa monet yritykset ja yliopistot ovat hiljattain aloittaneet sukupuolisensitiivisen käytännön, jossa työntekijät ja opiskelijat voivat itse valita, millä pronominilla heihin viitataan. Ajatus on syntynyt (nuorten) ihmisten vaatimuksesta määritellä identiteettinsä itse. Kielikäytäntö on herättänyt vastustusta, mutta esimerkiksi Harvardin yliopistossa se on toteutettu: valittavissa ovat vaihtoehdot ovat ”he/him”, ”she/her”, ”they/them” ja ”ze/hir” (The New York Times, 19.2.2020).

Vaatimus sukupuolispesifien pronominien hylkäämisestä on hiljattain noussut vahvasti esille: he/she -jaottelu on kyseenalaistettu.

Merriam-Websterin sanakirjassa (2020) yksiköllinen ”they” on hyväksytty viittaaman yhteen henkilöön, jonka sukupuoli ei ole tunnettu tai joka on muunsukupuolinen. APA 7:n -kirjoitusohjeet (2019) vahvistavat saman käytännön.

Pronominin kiertäminen

Kirjoittaja voi myös olla käyttämättä mitään pronominia, esimerkiksi turvautumalla passiiviin tai toistamalla substantiivin joka kerta, kun henkilöön viitataan.

Pronomini ”they” ei ole myöskään ainoa ehdotettu sukupuolineutraali pronomini. 1800-luvun puolivälistä lähtien englannin kieleen on ehdotettu, varovaistenkin arvioiden mukaan, parikymmentä pronominia, jotka ovat sukupuolineutraaleja. Edelleen jatkuva debatti alkoi 1884 New York Commercial Advertiser -lehden artikkelissa.

On syytä muistaa, että ”they”-pronominin yksikkömuotoisen (ja sukupuolisensitiivisen) käytön hyväksyminen edustaa lähinnä preskriptiivistä kielinäkemystä: esitetään rakenne tai ilmaus, joka on – tällä hetkellä – oikea.

Deskriptiivinen kielinäkemys toteutuu tutkimalla miten ihmiset oikeasti kieltä käyttävät. Tämä voi tapahtua esimerkiksi digitaalisten sosiolekti- ja murrekartastojen avulla, ja saatu kuva on harvoin mitenkään yksiselitteinen.

Joissakin lääketieteen ja oikeustieteen julkaisuissa sekä NATOn ohjesäännössä on jopa kehotettu välttämään kaikkia pronomineja ja kirjoittamaan henkilön koko nimi tai muu yksiselitteinen yksilöinti (Ladenheim & Wormser, 2019; Pajak, 2021; NATO Gender-Inclusive Language Manual, 2020 ).

Pronomini ”they” sulkee myös pois tiettyjä ryhmiä ja vähemmistöjä, jotka eivät halua itseensä viitattavan kyseisellä pronominilla, koska se koetaan loukkaavaksi. Sosiaalisen median Quora-palstalla on keskusteltu siitä, voiko ihmiseen viitata pronominilla ”it” pronominin viittauskohteen itse niin halutessa (Futurama-estetiikka).  Quora-palstalla ”it”-pronominin uusi käyttö on saanut varovaista kannatusta.

Kiintoisaa on, että lingvistit ovat tyrmänneet kielioppiperustein ”it”-pronominin käytön henkilöön viitattaessa samaan tapaan kuin parikymmentä vuotta sitten tyrmättiin ”they-”pronominin käyttö. Emme ole ehkä vielä nähneet englannin persoonapronominien evoluution loppua.

Kieli ei ole neutraalia

Persoonapronominien käyttö on sensitiivistä ja persoonallista, ja käyttötavat voivat ulottua he/she/they -jaottelun ulkopuolelle. Eräs jatkotutkinnon opinnäytetyötä ohjannut professori ei hyväksynyt pronominia ”we” viittaamassa yhteen henkilöön (eli kirjoittajaan), koska ”sehän on suuruudenhulluutta ja absurdia” (ns. ”royal we”). Oikeassahan hän oli, tavallaan, mutta sensitiivisyysargumentteja, esimerkiksi paradoksaalisesti egoon liittyviä, pronominien käytössä ei vielä tuolloin tunnettu.

Suomen kielessä on sukupuolineutraali pronomini, mutta puhekielessä kuulee usein käytettävän myös vastinetta  ”se”. Collaborate-istunnossa opettaja voi kuulla pienryhmässä kommentin: ”Mitä se sano?”. Joku voi oikeutetusti loukkaantua, jos häneen viitataan tällä pronominilla (ja näinhän yleisesti tehdään).

Suomessa (kuten muissakin kielissä) on suuri määrä näennäisesti neutraaleja termejä, joista joku voi pahoittaa mielensä. Ongelmallisiksi tunnustettua termejä ovat esimerkiksi intiaani, eskimo, kantasuomalainen ja maahanmuuttajataustainen.  Termi ”alainen” assosioituu ikävästi sanoihin ”alamainen”, ”alisteinen”, ”alla olevassa asemassa oleva”.

Symbolit ja kuvat ovat vähintään yhtä vahvoja kuin sanat, eikä niiden merkitystä voida sivuuttaa, kun puhutaan sensitiivisyydestä vuorovaikutuksessa.

Organisaatiotermi ”johto” on syrjivämpi kuin englannin termi ”management”. Termi ”koulukiusattu”, silloin kun se viittaa esimerkiksi pahoinpitelyn uhriin, on nöyryyttävä. Hallinnollinen termi ”työtön” määrittelee ihmisen yhden ominaisuuden kautta. Käsite ”syrjäytynyt” on syrjivä: ikään kuin henkilö olisi aktiivisesti syrjäyttänyt itsensä. Etuus nimeltä ”vammaistuki” voi viranomaispäätöksessä hämmentää. Liike-elämän käsite ”tervehdyttäminen” voi tuntua joissain tilanteissa groteskilta. Termi ”maalainen” assosioituu urbaanissa kielenkäytössä usein ahdasmielisyyteen ja takapajuisuuteen – keskusteluissa kuulee toistuvasti puhuttavan, miten asioista ”maalla” tai ”maakunnissa” (virheellisesti) ajatellaan.

Symbolit ja kuvat ovat vähintään yhtä vahvoja kuin sanat, eikä niiden merkitystä voida sivuuttaa, kun puhutaan sensitiivisyydestä vuorovaikutuksessa. Kielessä ja kulttuurissa on leegio ilmauksia ja symboleja, jotka voidaan kokea syvästi loukkaaviksi. Sanat ja symbolit edustavat kielen kerrostumia ja merkitystihentymiä eri aikakausilta ja erilaisista käyttöyhteyksistä. Loukkaavien sanojen ja symbolien tietoista käyttöä kohtelias henkilö välttää.

Kulttuurista vaihtelua

Potentiaalisesti loukkaavia termejä löytyy sekä tekstissä että puheessa ja läpi ideologisen skaalan: äärivasemmalta äärioikealle ja taantumuksellisista radikaaleihin. Heteronormatiivisuus kielessä on nostettu esiin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen taholta, jotka saavat haastajansa esimerkiksi paleokonservatiiveista.

Historiallisiin ja kulttuurisiin symboleihin suhtaudutaan eri tavoin: jotkut näkevät niissä vain epämääräisiä merkitysjäänteitä, jotkut mieltävät ne aktiivisiksi ideologisiksi kannanotoiksi. Ajankohtainen esimerkki koskee Kristoffer Kolumbuksen ja kenraali Leen merkitystä historiassa ja heijastuu siihen, miten heidän patsaitaan kohdellaan.

Ranskassa käydään tällä hetkellä kiivasta polemiikkia sukupuolineutraalien pronominien luomisesta. Maan opetusministeriö on jopa vaatinut, että sukupuolineutraaleja pronomineja ei saa yrittää konstruoida kouluopetuksessa, koska käytäntö olisi tuhoisa ranskan kielelle (Newsweek, 5/10 2021). Taustalla lienee ajatus, ei niinkään henkilöiden sukupuolisensitiivisyyden torjumisesta, vaan siitä, että englannin  kielen vaikutusta ja ylivaltaa tulee vastustaa tälläkin tavalla. Kieli-instituutiotkin voivat olla identiteetistään sensitiivisiä, ja tämä voi johtaa konfliktiin henkilökohtaisten preferenssien kanssa kielikäytännöissä.

Analyyttista keskustelua tarvitaan

Sanojen ja symbolien evoluutiossa eri tavoin ajattelevien vastakkainasettelu tuskin on katoamassa minnekään; vuoropuhelu olisi varsin suotavaa. Sukupuolineutraalien termien käytön ohella tarvitaan analyyttista keskustelua aihepiiristä. Lähtökohtana keskustelulle voisi olla perehtyminen sananvapauteen (ja sen juridisiin/moraalisiin rajoihin), woke-, cancel- ja alt-right-debattiin sekä esimerkiksi uuuskonservatismin ja libertarismin ilmentymiin kielikäytännöissä.

Eleanor Formbyn (2017) ajatukset sukupuolineutraaleista termeistä puhutussa kielessä ovat tarkoin mietittyjä ja tutustumisen arvoisia. Myös Ashley ”Dotty” Charlesin (2021) teos ”Raivoajat: mitä tapahtuu keskustelulle kun kaikki vain huutavat?” tarjoaa aihetta selventävää lukemista.

Sukupuolisensitiivisyyden huomioiminen kielessä on laajalti ensimmäisen maailman haaste. On paljon maita, joissa asiaa ei edes tiedosteta tai jos tiedostetaan, maan virallinen ideologinen, uskonnollinen tai hallinnon määrittämä yhtenäiskulttuuri ei salli asiaa otettavan huomioon. Kysymys on myös siitä, missä määrin maassa suvaitaan sukupuolivähemmistöjä ja minkäänlaisia vähemmistöjä ylipäätään.

Kohtelias henkilö ottaa englantia käyttäessään selville, mitä pronomineja muut haluavat itsestään käytettävän. Keskustelussa voi vaikkapa kysyä, esittelyn yhteydessä: ”What are your pronouns?” eli ”Mitä pronominia käytät itsestäsi?”. Myös suomen kielessä voi välttää loukkaavien termien tai substantiivien käyttämisen. Yleisesti loukkaaviksi tunnettuja ilmaisuja ovat kaikki rasismiin liittyvät elementit, ja sensitiivisiä elementtejä voivat olla henkilön ulkoisia piirteitä ja sosioekonomisia ominaisuuksia kuvaavat tiedot. Vilpittömällä mielellä toteutettava pyrkiminen loukkaamattomuuteen olkoon ohjenuora.

Myös suomen kielessä voi välttää loukkaavien termien tai substantiivien käyttämisen.

Kieliyhteisön käytänteisiin kokonaisuutena voidaan vaikuttaa vain rajoitetusti. Esimerkiksi englannin kielessä ”sir/ma’m” -puhutteluun puuttuminen siten, että yritetään oikaista koko kieliyhteisöä on kulttuuri-imperialismia. Monet ihmiset puhuvat edelleen ”tytöistä” ja ”pojista”, ja monin paikoin naiset ja herrat toivotetaan edelleen tervetulleiksi juhlatilaisuuteen.

Kieli tapahtuu vuorovaikutuksessa ja yhteisössä, ja kaikkien kielenkäyttäjien ilmaisujen tai sanojen ohjailu on mahdotonta. Osa kielenkäyttäjistä tulee aina toimimaan vähemmistön tai enemmistön mielestä väärin, tahattomasti tai tahallaan. Sama koskee kulttuuristen symbolien käyttöä. Kieli symboleineen on tavoitteellinen ja osin ennustamaton organismi, jota voimme selittää yleensä vasta jälkikäteen.

Lähteet

Bolinger, D. (1980). Language – the Loaded Weapon. Routledge.

Charles, A. (2021). Raivoajat: mitä tapahtuu keskustelulle kun kaikki vain huutavat? Johnny Kniga.

Formby, E. (2017). Exploring LGBT Spaces and Communities. Routledge.

Ladenhein, A. & Wormser, G. (2019). A New Gender Neutral Honorific: “RP”. The American Journal of Medicine 132 (8), 902–904.

Merriam-Webster’s Dictionary and Thesaurus. 2020. Merriam-Webster.

Newsweek. 5/10 2021.

NATO Gender-Inclusive Language Manual (2020). Office of NATO Secretary General’s Special Representative for Women, Peace and Security.

Pajak, K. (2021). How to Write Gender-Neutral contracts. The National Law Review. https://www.natlawreview.com/article/how-to-write-gender-neutral-contracts

Publication manual of the American Psychological Association 2019(7).

Sarpila, O, Pajunen, T., Åberg, E. & Kekäläinen, S. (2017). Onko ulkonäön arvostus nousussa Suomessa? Yhteiskuntapolitiikka 82(1), 86–94.

The New York Times 19.2.2020. Gender Pronouns Can Be Tricky on Campus. Harvard Is Making Them Stick. Saatavilla 11.11.2021 https://www.nytimes.com/2020/02/19/us/gender-pronouns-college.html

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021102752552