Puheen rakenteesta

Puhe vertautuu subjektiivisesti vaikkapa kävelyyn: harvoin tulee pohtineeksi tai problematisoineeksi kävelyn fysiologiaa tai tarkoituksenmukaisuutta. Puheella asiat ja ihmissuhteet ”vain hoituvat”, eikä yleensä tarvitse miettiä mitä puhetilanteessa tarkkaan ottaen tapahtuu, ainakaan silloin kun asiat tuntuvat sujuvan suhteellisen kitkattomasti.

Puheen tutkimus

Puhetta voidaan kuvata ja tutkia monesta näkökulmasta. Foneettista todellisuutta, äänteiden akustisia piirteitä, voidaan mitata hyvin tarkasti ja äänteiden havaitsemisen prosessia voidaan selvittää. Voidaan puhua esimerkiksi puhesignaalin artikulatorisesta, akustisesta ja auditiivisesta vaiheesta: puhe syntyy ääntöelimistössä, etenee ilmanpaineen vaihteluna, otetaan vastaan kuuloelimissä ja tulkitaan aivoissa.

Puhetta voidaan kuvata ja tutkia monesta näkökulmasta.

Diskurssianalyysissa puolestaan tutkitaan, miten puhe ilmenee ja jäsentyy keskustelun ja tulkinnan tasolla: miten ihmiset ilmaisevat erilaisia (tosi)asioita, mielipiteitä, henkilökohtaista suhtautumista ja tunteita puheen avulla.

Diskurssianalyysiharjoitus

Henkilöiden keskustelun/juttelun perusrakennetta kuvataan diskurssianalyysissa usein vierusparien avulla. Yksinkertaisimmillaan vuoropari koostuu aloituksesta (etujäsen) ja vastauksesta (jälkijäsen):

• Hei!
• Moikka!

Tavallinen juttelu koostuu etujäsen-jälkijäsen-palaute -sekvensseistä, jotka voivat olla hyvin pitkiä ja sisäkkäisiä. Tyypillinen (hyvin lyhyt) vieruspari voisi olla kysymys-vastaus-palaute -sekvenssi:

• Lähettäiskö kahville.
• Joo.
• Mmm.

Vastausta seuraava palaute on hyvin lyhyt, minimipalaute, joka osoittaa, että vastaus on kuultu, mutta jonka tavoitteena ei ole välittää tärkeää tietoa. Päivittäinen toimintamme sisältää lukemattoman määrän tällaisia kommunikaatiorakenteita, ja jälkikäteen muistamme ehkä kahvilla käynnin, emme sitä, millä kielellisillä rakenteilla päätimme kahville lähteä.

Usein on vaikea täsmentää, edustavatko vierusparien jäsenet toteamuksia, kysymyksiä vai pyyntöjä. Seuraava vieruspari on monitulkintainen:

• Mulla läppäri taas lagaa, eikä tahdo käynnistyä.
• Pitäisköhän etäyhteyden kautta tsekata. Päivitykset ainakin pitää ehdottomasti katsoa.

Ei ole varmaa, haluaako vierusparin aloittaja apua, eikä ole varmaa haluaako toinen puhuja sitä tarjota. Merkitykset neuvotellaan keskustelun edetessä, ja on myös mahdollista, että molemmille puhujille jää lopullinen tulkita tilanteesta tekemättä. Lyhyen keskustelun tarkoitus voi olla vain se, että henkilöt vaihtoivat muutaman sanan ja huomioivat toisensa työpaikalla.

Keskustelun merkitys

Keskustelu voi olla vain jutustelua sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseksi tai sillä voi olla tarkoin määritelty tavoite, esimerkiksi huomattavan rahasumman lainaaminen ystävältä tai esihenkilön alaiselle kohdistama työtehtävien hoitoon liittyvä moite. Kaikissa tapauksissa keskustelu etenee tyypillisesti vierusparien monimutkaisina ketjuina.

Keskustelu voi olla vain jutustelua sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseksi tai sillä voi olla tarkoin määritelty tavoite.

Puhujien kesken on tyypillistä, että katsekontaktia ylläpidetään (ei-intiimeissä tilanteissa) muutama sekunti kerrallaan: puheenvuoron alkaessa ja puheenvuoron loppuessa on oletusarvoinen katsekontaktin paikka. Katse on sanaton signaali, jolla voidaan osoittaa keskustelun rakenteiden vaihtumista; samanlaisia signaaleja ovat vaihtelut puhenopeudessa ja sävelkorkeudessa.

On helppo esimerkiksi havaita sattumalta kuulemastaan puhelinkeskustelusta, milloin puhelu alkaa päättyä: sanojen toisto ja vaihtelu sävelkorkeudessa ja äänenvoimakkuudessa ovat rituaaleja, joilla sanottavan osoitetaan olevan loppumassa.

Vieraan kielen opettelu vaatii vuorovaikutukseen tutustumista

Vierasta kieltä oppiessaan moni pitää haasteena esimerkiksi sanaston ja ääntämisen omaksumista. Tämän ohella oppija joutuu mukautumaan puheen sosiaalisiin rakenteisiin uudessa kielessä – siihen miten vuorovaikutusta toteutetaan ja todennetaan puheen avulla.

Ilmaukset Meidän pitää lähteä lounaalle joku päivä, En ole varma ja Mielenkiintoista! voivat eri kielissä, tietyissä sosiaalisissa tilanteissa, merkitä aivan muuta, kuin mikä niiden kirjaimellinen tulkinta näyttäisi olevan. Jos sosiaalisesti huikean paljon ylempiarvoinen henkilö, vieraillessaan suorittavaa työtä tekevien parissa brittiläisessä julkisen sektorin työpaikassa, toteaa vierailun isännälle keskustelun päätteeksi, että We ought to have lunch some day, vierusparin jälkijäsenenä esitetty viaton reaktio When? ei välttämättä saa enää diskurssia jatkumaan.

Pelkän vieraan kielen opettelun lisäksi vaaditaankin usein kulttuuriin, tapoihin ja vuorovaikutuksen sääntöihin tutustumista.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021121060072