Myytti: Paperittomat ovat laittomia ja tulevat yhteiskunnalle kalliiksi

Paperittomuus-termiä käytetään Suomessa useimmiten viitattaessa henkilöön, jolla ulkomaalaislain mukaan ei ole oikeutta oleskella Suomessa tai on oikeus oleskella mutta ei vakuutusturvaa sairauden tai sairaanhoidon varalle (STM). Tästä syystä hänelle tarjolla olevat sosiaali- sekä terveyspalvelut ovat rajoitetummat, eikä työnteko ole laillisesti useinkaan mahdollista.

Syyt paperittomuuden taustalla

Syyt sekä tapahtumaketjut paperittomuuden takana ovat moninaisia ja voivat liittyä mm. perhesuhteisiin, opiskeluun tai työhön perustuvan oleskeluluvan päättymiseen tai kielteiseen turvapaikkahakemukseen. Suomessa voi myös syntyä paperittomaksi. Suomi on aikojen saatossa entisestään kiristänyt maahanmuuttopolitiikkansa ja myös yhä useampi turvapaikanhakija on saanut kielteisen päätöksen hakemuksellensa ja jäänyt ilman kansainvälistä suojelua.

Paperittomien tarkkaa määrää kukaan ei tiedä. Arviot paperittomien määristä vaihtelevat usein kuitenkin 1000–3000 välillä.

Suomessa pitkittyneesti ilman oleskeluoikeutta oleskelevista huomattava osa on vuosina 2015–2016 saapuneita kielteisen oleskelulupapäätöksen saaneita turvapaikanhakijoita. Tämän lisäksi paperittomien joukossa on henkilöitä, joko kielteisen turvapaikkapäätöksen vuoksi tai muusta syystä paperittomiksi jääneitä, joista osa on saapunut maahan jo ennen vuotta 2015 (Sisäministeriö, 2022). Paperittomien tarkkaa määrää kukaan ei tiedä. Arviot paperittomien määristä vaihtelevat usein kuitenkin 1000–3000 välillä. Huomionarvoista on, että paperittomien hyvinkin heterogeeninen ryhmä sisältää eri-ikäisiä ja taustaisia henkilöitä ympäri maailmaa, myös kymmeniä lapsiperheitä (Vogt, 2020).

Paperittomuus politiikan sivutuotteena

Paperittomuus on maahanmuutto- sekä oleskeluoikeuspolitiikan sivutuote. Mitä enemmän kansalaisuutta tai oleskeluoikeutta hakevia on ja mitä tiukemmat säännöt niiden saamista säätelevät, sitä enemmän on järjestelmän ulkopuolelle jääviä.

Järjestelmämme ovat riippuvaisia niin paikallisesta kuin kansainvälisestä poliittisesta ilmapiiristä, maailmantaloudesta sekä ympäristötekijöistä ja näiden synnyttämästä siirtolaisuudesta. Globalisaatioon liittyville vapauksille on vastapainona asetettu myös vastuita, joiden määrä ja muoto toimivat poliittisten puolueiden kiistakapuloina. Yksi näistä kuumista kysymyksistä on ihmisen jättäminen ilman oleskelu- tai työoikeutta tilanteessa, jossa häntä ei kuitenkaan voida tai hän itse ei inhimillisistä syistä johtuen halua poistua maasta. Ilmiö on vahvasti politisoitu ja tulenarka; kiusaus syyttää yksilöitä, erityisesti ilman ääntä jätettyjä vähemmistöjä järjestelmiemme haasteista, on aina suuri. Ihmisten leimaaminen laittomiksi tai rikollisiksi ei kuitenkaan ratkaise ongelmaa.

Paperittomuus on maahanmuutto- sekä oleskeluoikeuspolitiikan sivutuote.

Tosiasia on, että ihminen ei ole vähemmän arvokas tai laiton vaikka oleskelulupa puuttuisikin. Elämä paperittomana on Suomessa hyvin haasteellista ja vuosikausia jatkunut paperittomuus merkki valinnanvapauden rajallisuudesta.

Paperittomia on ollut Suomessa ennenkin, mutta erityisesti vuoden 2015 jälkeen tulleet kielteiset turvapaikkapäätökset ovat osoittaneet kuinka tärkeässä asemassa turvapaikkaprosessin toimijoiden asiantuntijuus sekä resurssointi on paperittomuuden torjumisessa.

Turvapaikkaprosessissa on varmistettava, että hakijan asia on tullut laadukkaasti käsitellyksi, ja päätökseen oleellisesti vaikuttavat kohdat asiallisesti selvitetty. Turvapaikka-asioihin liittyvän osaamisen resurssoinnin riittämättömyys on osoittautunut kuitenkin keskeiseksi pullonkaulaksi hakijamäärän äkillisesti kasvussa ja prosessin pitkittymisessä (Sisäministeriö, 2019, s. 99). Pitkittyneet käsittelyajat ja mahdollisesti heikoin perustein annettu kielteinen turvapaikkapäätös lisää paperittomuutta. Jos henkilö ei kielteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen voi kuitenkaan painavasta syystä poistua maasta tai päätyy uudelle aikaa vievälle turvapaikkahakukierrokselle, tulee se kalliiksi yhteiskunnalle ja lisää syrjäytymistä.

Vaihtelua tuen määrässä ja muodoissa

Suomen perustuslain 19 §:n 1 momentin mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Suomessa kunnat sekä Kela vastaavat paperittomien kiireelliseen avun tarpeeseen (STM). Tältä osin kiireellinen sairastuminen, mielenterveyshoito, lastensuojelu, neuvola- ja maahanmuuttajapalvelut, synnytyksen jälkitarkastus, hätämajoituksen järjestäminen ja lyhytaikainen toimeentulotuki tulisivat olla paperittomien saatavilla.

Tukien laajuudet ja toteuttamistavat ovat kuntakohtaisia. Myös tietoisuus paperittomien oikeuksista sekä haasteista vaihtelevat.

Tukien laajuudet ja toteuttamistavat ovat kuitenkin kuntakohtaisia. Myös tietoisuus paperittomien oikeuksista sekä haasteista vaihtelevat. Näin ollen paperittomuus näyttäytyy eri tavoin valtakunnallisesti. Laajimmat tukitoimet löytyvät maantieteellisesti Etelä-Suomesta, sillä Helsinki laajensi vuonna 2017 paperittomien palvelut koskemaan kiireellisen lisäksi myös välttämätöntä sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Helsingissä terveydenhuollon, sosiaalihuollon, erikoissairaanhoidon ja työntekijöiden kokonaiskustannukset paperittomien osalta olivat 2,1 miljoonaa euroa vuonna 2019 kaikkien sosiaali- ja terveysmenojen ollessa vajaat 2000 miljoonaa euroa (Kuntaliitto, 2019). Yksinään terveydenhuollon menot koko Suomessa olivat vuonna 2019 yhteensä 22 miljardia euroa (THL, 2019).

Paperittomuuden hintalappu

Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan Suomea vaivaa työvoimapula, jonka erityinen painopiste on terveys- ja sosiaalialan ammateissa. Vaikein tilanne on sairaanhoitajien, sosiaalityön erityisasiantuntijoiden, puheterapeuttien, lähihoitajien ja lastentarhanopettajien rekrytoinneissa. (TEM, 2015.) Vastausta työvoimapulaan on etsitty mm. maahanmuutosta. Samaan aikaan paperittomille ei kuitenkaan myönnetä työlupia vaikka työpaikka olisikin.

Paperittomuuden pitkittyessä yksilöiden työ- sekä opiskelukunto laskevat ja pakon alla he ohjautuvat harmaan talouden piiriin, joka ei kartuta valtion verotuloja vaan lisää työperäistä hyväksikäyttöä ja edistää epäterveellistä palkkakilpailua jo valmiiksi matalapalkkaisissa työtehtävissä. Mitä rajoitetummat toimintamahdollisuudet yksilölle annetaan kytkeytyä yhteiskuntaan opintojen tai työnteon kautta, sitä suuremmat mahdollisuudet se antaa väärinkäytöksille harmaan talouden piirissä (Kalm-Akubardia, 2021). Oikeuksien polkeminen ei siis palvele meistä ketään vaan ylläpitää ja kehittää rikollisuutta ja pahoinvointia.

Oikeuksien polkeminen ei palvele meistä ketään vaan ylläpitää ja kehittää rikollisuutta ja pahoinvointia.

Vuosia venyneet hakuprosessit sekä paperittomuus lisäävät vakavia mielenterveyshaasteita, mikä uhkaa myös valtion ja yksilön turvallisuutta. Suomessa vakituisesti asuvien paperittomien hyväksyminen osaksi yhteiskuntaa vähentäisi eriarvoistumista ja ylläpitäisi luottamustamme ihmisoikeuksia kunnioittavaan yhteiskuntaan.

Paperittomuuden hintalappu ei lopulta tulekaan itse paperittomista ja heidän (nyt jo hyvin rajoitetuista) oikeuksistaan sosiaali- ja terveyspalveluihin. Liian tiukat sekä toiminnaltaan epätasaiset maahantulosäännökset sekä yksilöiden leimaaminen laittomiksi julkisessa keskustelussa eivät ole ratkaisuja paperittomuuteen vaan seurauksia hyvinvoinnin epätasaisesta jakautumisesta sekä tietämättömyydestä. Yksilöt ovat aina arvokkaita ja korvaamattomia, papereilla tai ilman. Paperittomuus ilmiönä sen sijaan on demokraattiselle yhteiskunnalle monitahoinen haaste, joka pakottaa meidät kyseenalaistamaan ja kehittämään tämänhetkisiä ajatusmallejamme sekä järjestelmiämme. Tähän haasteeseen vastaamatta jättäminen tulisi kalliiksi muutenkin kuin rahassa.

Lähteet

Helsingin kaupunki (2021). Sosiaali- ja terveystoimialan tulosbudjetti. Saatavilla 24.2.2022
https://www.hel.fi/helsinki/fi/kaupunki-ja-hallinto/strategia-ja-talous/talousarvio/tulosbudjetit/tulosbudjetti-sote/

Kalm-Akubardia, M. (2021). Vallan ohjailemat toimintamahdollisuudet paperittomien Moskovassa. Janus 29(2), 122–140.

Kuntaliitto (2019). Sosiaali- ja terveydenhuollon menot nousivat vuonna 2019. Saatavilla 24.2.2022
https://www.kuntaliitto.fi/ajankohtaista/2020/sosiaali-ja-terveydenhuollon-menot-nousivat-vuonna-2019

Sisäministeriö (2019). Riippumaton selvitys turvapaikkaprosessista. Saatavilla 24.2.2022
https://intermin.fi/turvapaikkaselvitys

STM. Laittomasti maassa oleskelevien sosiaali- ja terveydenhuolto. Saatavilla 24.2.2022
https://stm.fi/laittomasti-maassa-oleskelevien-sosiaali-ja-terveydenhuolto

THL (2019). Terveydenhuollon menot ja rahoitus 2019. Saatavilla 24.2.2022
https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/sosiaali-ja-terveydenhuollon-resurssit/terveydenhuollon-menot-ja-rahoitus

TEM (2021). Ammattibarometri: Koronavähenemä työvoimapulaa potevissa ammateissa alkaa palautua. Saatavilla 24.2.2022
https://tem.fi/-/ammattibarometri-koronavahenema-tyovoimapulaa-potevissa-ammateissa-alkaa-palautua

Turtiainen, K. (2020). Turvapaikanhakijat ja tunnustaminen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia.

Vogt (2021). Kunnissa ilman oleskelulupaa oleskelevien kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden henkilöiden määrät ja heille järjestetyt sosiaalipalvelut helmikuussa 2020 ja 2019. Kuntaliitto.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022022120026