Kondratjevin aallot ja Kitchinin syklit

Kondratjevin aalloiksi kutsutaan 40–60 vuotta kestäviä suhdannevaihteluita, joita teollistumisen käynnistymisestä nykypäivään eli runsaan 200 vuoden aikana sanotaan olleen viisi. Itävaltalainen taloustieteilijä Joseph Schumpeter (1883–1950) on teorian kehittäjä, joka nimesi sen keksijänsä, Stalinin vainoissa kuolleen taloustieteilijän Nikolai Kondratjevin (1892–1938), mukaan.

Pitkäaikaiset heilahdukset talouden aktiivisuudessa ovat leimallisia teollisuusmaiden taloudelle. Pitkät syklit syntyvät kapitalismin sisäisestä liikevoimasta ja sen tuottamista teknologisista muutoksista. Teorian mukaan talouden ulkopuolisilla häiriöillä ei ole niihin niinkään vaikutusta.

Ensimmäiset viisi aaltoa

Tähänastisissa viidessä aallossa yhteistä on ollut seuraava aaltomainen kaari: teknologiset innovaatiot ovat läpäisseet taloudelliset ja sosiaaliset rakenteet, tuottavuus on kasvanut tasaisesti ja siitä on seurannut taloudellinen nousukausi.

Uusi teknologia ja talouden parantuneet näkymät ovat tähän mennessä käynnistäneet aina uuden syklin.

Jossakin kohdassa uusiin teknologisiin verkostoihin tehdyt investoinnit ja niistä saatu voitto ovat alkaneet pienentyä. Myös luottokysyntä on  jopa pysähtynyt, jolloin korot ovat ajautuneet lähelle nollaa ja taantuma alkanut. Uusi teknologia ja talouden parantuneet näkymät ovat tähän mennessä käynnistäneet aina uuden syklin.

Ensimmäinen aalto 1780-luvulta 1830-luvulle perustui höyrykoneeseen ja sen merkittävin soveltamisala oli vaatetusteollisuus. Toinen aalto kesti 1840-luvulta 1880-luvulle. Silloin rakennettiin rautateitä ja terästuotantoa, jotka saivat aikaan valtaisan muutoksen liikenteessä. Kolmas aalto 1880-luvulta 1930-luvulle loi sähköistymiseen ja kemikaaleille perustuneen kasvun, joka näkyi massatuotantona kaikilla aloilla.

Teollisen kehityksen ja talouden taitekohdat osuvat varsin tarkasti historiantutkimuksen muin perustein määrittämiin murrosaikoihin. Viides aalto alkoi 1970-luvun öljykriisien jälkeen. Neljäs aalto oli keskittynyt autoihin ja petrokemikaaleihin, ja 2010-luvulla päättyneen viidennen aallon painopiste oli digitaalisessa teknologiassa.

Uusklassisen taloustieteen malli haastoi sykliteoriaa

Toisen maailmansodan jälkeinen, määrällistä tutkimusta painottanut ja rationaalista päätöksentekoa korostanut taloustieteellinen ajattelu ei ottanut pitkiä syklejä vakavasti. Talouden pitkä kasvukausi loi uskoa siihen, ettei taantumia enää tulisi. Moderni taloustiede omaksui penseän suhtautumistavan pitkiin sykleihin. Erityisen kiivaasti niitä arvosteli yhdysvaltalainen Nobel-palkittu ekonomisti Paul Samuelson (1915–2009), joka oli toisen maailmansodan jälkeisen taloustiedettä hallinneen uusklassisen koulukunnan johtavia edustajia.

Uusklassisen taloustieteen mallit olettavat yritysten ja kotitalouksien suunnittelevan ja toteuttavan taloudenpitoaan rationaalisesti myös pitkällä aikavälillä. Sykliset vaihtelut ovat vieraita tällaiselle teorialle, joka painottaa talouden jatkuvaa automaattista tasapainottumista vakaille kasvu-urille, kirjoittivat Petri Böckerman (s. 1969) ja Jaakko Kiander (s. 1963) vuonna 2006 ilmestyneessä artikkelissaan Talouden pitkät syklit ja politiikka.

Vallitsevaan tapaan ymmärtää talouskasvu pitkät syklit eivät sopineet. Uusklassisen taloustutkimuksen lähtökohtana on oman intressin mukainen vakaus ja turvallisuus sekä vaurastumiseen ja taloudelliseen kasvuun tähtäävä riskinotto. Taustalla on ajatus omien tarkoitusperien mukaisesta toiminnasta, jossa yksilö turvaa omia tai läheistensä etuja tai ei ainakaan toimi omien intressiensä vastaisesti.

Vallitseva tapa on myös pitää ihanteena ja tavoiteltavana kuvion vasemmasta alakulmasta kohti oikeaa yläkulmaa kurkottavaa kasvukäyrää. Sellainen sopii alalle kuin alalle mutta ennen muuta vakaata kasvua tavoittelevaan talouteen. Juuri tuolla ihanteella ihmiset ovat tehneet elämästä maapallolla itselleen vaarallisen.

Taloudellinen ja poliittinen ajattelu ovat ruokkineet toisiaan.

Taloudellinen ja poliittinen ajattelu ovat ruokkineet toisiaan. Pitkään on ollut vallalla näkemys ihmisistä petoina, jotka ajavat itsekkäästi omaa etuaan ja kamppailevat keskenään ryöstösaaliista. Samalla demokraattista maailmaa ja taloutta on johdettu siihen uskoen, että ihminen on viime kädessä egoisti.

Muuan syy taloustieteen valtavirran nuivaan suhtautumiseen pitkiin sykleihin lienee se, että näkemyksen varhaiset kehittelijät, kuten Kondratjev, olivat marxilaisia. Uusklassinen taloustiede ei sellaista todellakaan ollut. Pitkien syklien teoria on ollut talouden taloushakuisuutta korostavan selitysperinteen vastainen ja teoriana epämääräisempi kuin matemaattiset mallit, joita kasvua selittävässä ja tukevassa tutkimuksessa on käytetty.

Juglarit ja Kitchinin syklit

Taloustieteilijöiden kritiikki pitkien syklien teorioihin kohdistuu siihen, että empiirinen näyttö niiden todistusvoimasta on melko heikkoa ja perustuu lähinnä teollisuuteen, jonka merkitys koko talouden volyymista on länsimaissa jatkuvasti pienentynyt. Toisaalta pitkien syklien tutkiminen matemaattisten mallien avulla on ongelmallista, koska riittävän pitkiä ja luotettavia taloushistoriallisia aikasarjoja ei juuri ole.

Tämä ei ole kuitenkaan taloustieteen koko kuva. Syklisyydestä keskusteleminen on taloustieteessä tavallista ja on luotu monia muitakin malleja kuin Kondratjevin aallot. On esitetty myös ajatus ”normaaleista suhdannevaihteluista”, noin kolmen vuoden jaksoista, joita kutsutaan Kitchinin sykleiksi. Sellaiset aiheutuvat kokoamisesta ja purkamisesta. Nimensä lyhyet syklit ovat saaneet yhdysvaltalaiselta taloustieteilijältä Joseph Kitchiniltä (1861–1932), joka tutki osakekurssien heilahduksia tutkimuksessaan Cycles and Trends in Economic Factors.

Ranskalainen lääkäri ja tilastotieteilijä Clement Juglar (1819–1905) tutki korkojen muutoksia. Hänen nimensä on annettu 9–10 vuotta kestäville sykleille, joiden keskeisenä aiheuttajana teorian mukaan ovat investointipyrähdykset. Amerikkalaisen Nobel-palkitun Simon Kuznetsin (1901–1985) mukaan on nimetty 15–20 vuotta kestävät Kuznetsin syklit. Kuznets tutki mennyttä talouskasvua. Hänen tulostensa mukaan väestönkasvun muutokset aiheuttavat heilahduksia rakennusinvestoinneissa, jotka tuottavat pitkiä syklejä kokonaistalouteen.

Schumpeterin mukaan Kondratjevin tunnistamaan pitkään sykliin sisältyy kuusi juglaria ja jokaiseen juglariin puolestaan kolme Kitchinin sykliä. Tästä vuonna 1939 kirjoittaessaan Schumpeter ei voinut vielä tuntea Kuznetsin syklejä.

Havaintoja Suomen taloudesta

Böckerman ja Kiander tarkastelivat laajassa artikkelissaan pitkiä syklejä ensin maailmantaloudessa, lähinnä länsimaissa ja sitten tarkemmin Suomen taloudessa viimeksi kuluneiden sadan vuoden aikana. He päättivät tarkastelunsa 1990-luvun laman jälkeiseen aikaan.

Heidän mukaansa talouden kehityksessä on pitkiä syklejä, joihin ei ole juuri kiinnitetty huomiota. Tämä on johtunut siitä, että pitkien syklien tarkastelussa kysyntää ei ole otettu samassa määrin huomioon kuin tarjontaa sekä kansantalouden käyttöön tulleita uusia teknologioita ja niiden aiheuttamia mullistuksia. Kysyntään voidaan vaikuttaa raha- ja finanssipolitiikalla. Talouspolitiikka ja demokratisoituminen ovat muovanneet viimeksi kuluneiden sadan vuoden aikana talouskehitystä huomattavasti.

Talouspolitiikka ja demokratisoituminen ovat muovanneet viimeksi kuluneiden sadan vuoden aikana talouskehitystä huomattavasti.

Kansantalouden kysynnän ja talouspolitiikan kehitystä Böckerman ja Kiander tarkastelevat teknologian kehityksen tuottamien syklien, siis Kondratjevin aaltojen ja niitä lyhempien syklien, taustaa vasten. Talouspolitiikan ja teknologian rinnakkaista kehitystä voidaan katsoa ensin höyryn ja sitten sähkön vauhdittamana teollisena kehityksenä, joka johti maaorjuuden asteittaiseen lakkauttamiseen ja samalla kaupunkien kasvavan työväenluokan muotoutumiseen. Kaupunkiväestö kykeni painostamaan itselleen erilaisia oikeuksia, mikä sai aikaan teollisuusmaiden demokratisoitumisen. Kaikella tällä on ollut vaikutusta talouspolitiikkaan.

Öljykriisin vaikutukset

Toisen maailmansodan jälkeisen pitkän nousukauden (1946–1973), jota Kondratjevin aaltoteorian kannattajat kutsuvat neljänneksi aalloksi, keskeisin käyttövoima oli öljy, siis energialähde, mutta myös tuotantomateriaali. Se oli auto- ja muoviteollisuuden nousun takana. Öljystä tuli ase, jolla öljyntuottajamaiden järjestö OPEC nosti Egyptin ja Israelin vuoden 1973 Jom kippur -sodan jälkeen öljyn hintaa niin, että energian hinta nousi ennennäkemättömän korkealle. Puhuttiin öljykriisistä, joka romahdutti yritykset pitää yllä kansainvälistä kiinteän valuuttakurssin järjestelmää.

Öljyn hinnan nousu käynnisti hintojen ja palkkojen nousun, joka taas sai aikaan 1980- ja 1990-luvun inflaationvastaisen talouspolitiikan ja loi siihen tähtäävän Euroopan unionin raha- ja talousliitto EMU:n. Maailmalla oli liikaa rahoitusvarallisuutta suhteessa tuottoisiin investointikohteisiin. Rahaa alkoi ohjautua kulutukseen ja uudistuvan teknologian investointipyrähdyksiin, jotka aiheuttivat epätasapainoa taloudessa 2000-luvun alussa ennen vuonna 2008 lauennutta finanssikriisiä ja sen jälkeistä pitkää taantumaa.

Sykleistä näkökulmaa taantumiin

Kiinnostus pitkiin sykleihin on ollut yleensä suurempaa taantumien kuin nousukausien aikana. Vastaavasti kapitalismin kritiikki on yltynyt laskukausien aikana. Lamavaiheille on yhteistä, että uusklassisen talousteorian mukaiset tarkastelut toimivat huonosti, ja selityksiä pitää etsiä muualta.

Perinteisen taloustieteen valtavirran talouskasvua koskevista käsityksistä ne ovat olleet kaukana. Taloushistorian jäsentämiseen ne tuovat näkökulman, jota ei kannata ohittaa.

Pitkän taantuman erikoinen piirre oli pörssikurssien jatkuva nousu, mikä on merkinnyt varakkaiden rikastumista. Tämän nousu katkeaa joskus, mutta mitään tietoa siitä ei ole. Finanssikriisin jälkeinen taantuma taittui kuitenkin vuoden 2016 paikkeilla. Silloin alkoi uusi Kondratjevin aalto, jonka ytimessä on epäilemättä tekoäly. Teorian mukaan elämme vuoden 2022 alussa aallon ensimmäistä juglaria ja toista Kitchinin sykliä.

Sodat vaikuttavat aina talouteen. Toisia ne köyhdyttävät, toisia rikastuttavat. Sodat ja muut ennustamattomat vakavat kriisit kuuluvat sellaisiin satunnaistekijöihin, jotka horjuttavat säännönmukaisuutta.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022022120038