Vahvistusharha kommunikoinnissa
Vahvistusharha on ajatusvinouma, jossa henkilö suhtautuu valikoivasti informaatioon ja aineistoon siten, että se tukee hänen ennakko-olettamuksiaan. Informaatiotulvasta hyväksytään sopivasti oman ajattelun kanssa sopusoinnussa olevat asiat.
Arkielämän suhteellinen sujuvuus perustuu vahvistusharhaan (confirmation bias). Tällöin jokaista asiaa ja yksityiskohtaa ei tarvitse pohtia erikseen joka kerta, vaan voimme toimia arkipäivän askareissa suunnilleen samalla tavalla kuin ”aina ennenkin on toimittu”. Suurissa kysymyksissä, esimerkiksi maahaanmuuttokeskustelussa ja ilmastonmuutoskysymyksissä, vahvistusharha usein johtaa siihen, että vastakkaisia näkemyksiä ei edes suostuta kuuntelemaan.
Vahvistusharhan yläpuolella?
Olisi helppoa kuvitella olevansa vahvistusharhan yläpuolella, harva kuitenkin on. Venäjän hyökättyä Ukrainaan on jälkiviisaasti helppo nähdä eri maiden poliitikkojen sortuneen vahvistusharhaan: sodan mahdollisuus Euroopassa oli jotain, joka kuului menneisyyteen. Pitkä rauhan aika ja suurvaltojen näennäinen rationaalisuus sai monet valtionpäämiehet uskomaan uuden ajan koittoon. Näin oli siitäkin huolimatta, että tiedustelutietoa asioidentilasta oli saatavilla koko ajan.
Olisi helppoa kuvitella olevansa vahvistusharhan yläpuolella, harva kuitenkin on.
Historiaa seuraava voi ajatella, että historia toistaa itseään ja että historiasta voi oppia sen, että historiasta ei voi oppia mitään. Bertrand Russell (1912) muotoili asian kanan näkökulmasta: kana on oppinut yhdistämään lähestyvät askeleet jyvien saantiin – siihen asti, kunnes askeleita seuraa kanan kaulan katkaisu.
Myös aina hyvää palautetta saanut työntekijä voi kuvitella oman asemansa olevan turvattu organisaatiossa ja pettyä, jos näin ei enää olekaan.
Vahvistusharhan vaikutuksia
Yllättävän yleiset romanssihuijaukset internetissä perustuvat niin ikään vahvistusharhaan: alussa saatu vakuuttavan oloinen informaatio, joka voi osittain olla paikkaansa pitävääkin voi estää romanssia hakevaa tunnistamasta rikollista johdattelua. Pyramidihuijaukset eivät myöskään olisi mahdollisia ilman vahvistusharhaa.
Vahvistusharhan takana voi olla myös tilastollisen ajattelun ymmärtämättömyyttä. Uhkapeluri voi harhautua ajattelemaan, että korttipelissä seuraavaksi ”on pakko” tulla punainen tai musta tai joku muu tietty kortti. Peliautomaateissa moni näkee logiikkaa voittorivien muodostumisessa. Mentalistien temput, ”ajatusten lukeminen” tai Balducci-levitaatio, perustuvat vahvistusharhaan.
Esimerkkejä fiktiosta
Vahvistusharhaa on helppo hyödyntää. Fiktiossa tiedetään, miten ihmisiä huijataan ja miten heihin vaikutetaan, kun hyödynnetään ihmisen tarvetta tehdä asioista järkevänoloinen tulkinta puutteellisenkin havaintoaineiston perusteella. Roman Polanskin mestarillisesti ohjaamassa elokuvassa Rosemary’s Baby (1968) ei koskaan näytetä syntynyttä lasta, mutta silti monet kauhistuneet katselijat muistelevat miten ”hirveiltä lapsen kasvot näyttivät”. Elokuvassa luotu kauhun viitekehys ja eräät irralliset visuaaliset efektit saavat katsojan tekemään omat uskottavat tulkintansa kohtauksista, joissa tosiasiassa ei varsinaisesti tapahdu mitään.
Populaarimusiikin osalta on olemassa vahva myytti, että tietyt kappaleet takaperin soitettuina sisältävät kätkettyjä (ja usein kauhistuttavia) viestejä.
Populaarimusiikin osalta on olemassa vahva myytti, että tietyt kappaleet takaperin soitettuina sisältävät kätkettyjä (ja usein kauhistuttavia) viestejä. Tässä ei ole tarpeen yksilöidä artisteja eikä kappaleita, mutta kokemusperäinen tieto osoittaa, että mitään kuultavaa viestiä ei takaperin soitetuissa kappaleissa ole. Tämä pitää paikkansa pelkän kuulohavainnon perusteella. Tilanne muuttuu, kun kappale soitetaan takaperin ja oletettu ”pelottava” lyriikka esitetään ääneen synkronoituna karaokevideon tapaan. Nyt ”kauhistuttava” viesti kuullaan selvästi, kun se on ensin nähty. Vahvistusharha toimii.
Legendaarisen tv-sarjan X-Files agentti Fox Mulder sanoisi: I want to believe. Todettakoon vielä, että samasta kappaleesta (takaperin soitettuna) saadaan uskottavasti kuulumaan esimerkiksi huumoriversio, kunhan sanat näkyvät videolla musiikkia seuraten. Takaperin soitetun puhesignaalin foneettinen/akustinen sisältö on niin puutteellinen, että ihmisaivot ovat siinä valmiina kuulemaan mitä vain, kunhan visuaalinen ärsyke ohjaa ja vahvistaa oikeaan suuntaan.
Ennakko-oletukset ohjaavat kommunikaatiota
Voi pohtia, miten epätäydelliseen tietoon ja todistusaineistoon nojaa arkinen kommunikaatiomme ja sen tulkinta. Organisaation ja poliitikkojen tiedotuspäälliköiden tulisi ainakin muistaa, että viesti tulkitaan yleensä tavalla, jolla se on helpoin tulkita ja joka vahvistaa vastaanottajan ennakko-oletuksia. Parisuhdearjessa repliikki meidän pitäisi vähän jutella on pahaenteisen helppo tulkita väärin omien ennakko-oletusten valossa. Ensimmäisen viestin lähettäminen on aina kriittinen paikka: väärin ymmärrettyä viestiä voi yrittää korjailla mutta lähettämättömäksi sitä ei saa.
Lähde
Russell, B. (1912). The Problems of Philosophy. Henry Holt and Company.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022022120043