Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Blogi

Kieli ja kommunikaatio: tarkoituksellista manipulaatiota

Puhetilanteet perustuvat skeemoille eli merkityksille ja odotuksille siitä, miten keskustelu tulee etenemään. Skeemaa voidaan rikkoa myös tarkoituksellisesti.

Osallistuessamme puhetilanteeseen meillä on elämänkokemuksen tuoma vahva ennakko-oletus asioista, joista tilanteessa tullaan keskustelemaan. Esimerkiksi opinnäytetyöseminaarissa puhe liittynee osallistujien menneen kesän muistoihin vain marginaalisesti – seminaarissa ”puhutaan asiaa”. Ihmismieli tunnistaa kasvoja helposti (voimme niitä olla näkevinämme kiviröykkiöissä ja vaahtoavan juoman pinnalla), ja puheesta ihmismieli etsii merkityksiä, merkityskehikkoa eli skeemaa. Juuri tämä mahdollistaa myös manipulaation.

Skeemasta poikkeaminen

Vaikuttava esimerkki kielellisestä manipulaatiosta on mentalistin esittämä iltaohjelma. Mentalisti korostaa, pitkin iltaa, että tehdyt temput ovat lähtökohtaisesti ihmismielen huijausta ja että ”oikea” taikatemppu (luonnonlakien ohittaminen tai edes sen yrittäminen) olisi jokaisen taikurin unelma. Mentalisti toteaa ohimennen, että painovoima ja aika ovat asioita, joiden manipulointi toisi onnistuessaan täydellisen illuusion.

Skeemoja esiintyy myös arkipäiväisissä tilanteissa.

Paljon tällaista puhetta ei tarvita, ennen kun yleisön alitajunta alkaa virittäytyä ajatukseen: ”entä jos sittenkin…?”. Mentalisti mainitsee ohimennen myös levitaation, ja illan viimeisenä numerona se näyttää tapahtuvan, parin sekunnin ajan. Illuusio on täydellinen. Ilman kielellistä levitaatioskeeman luomista illuusio ei luultavasti olisi toiminut.

Skeemoja esiintyy myös arkipäiväisissä tilanteissa: ennakko-oletus on, että vilpistä epäilty opiskelija ei esitä vilppiepäilyä opettajasta, eikä puhelinmyyntisoiton saanut henkilö ala esittelemään itse myymäänsä tuotetta soittajalle. Edellä mainittujen tilanteiden oletettu ja pääpiirteittäinen kielellinen rakenne on osallistujien mielessä valmiina, ja niistä poikkeaminen ilman vahvaa syytä olisi epätarkoituksenmukaista.

Puhetilanne perustuu odotuksiin

Kielen oppiminen ja omaksuminen, vuorovaikutukseen sosiaalistuminen, tapahtuu sekä äidinkielen että vieraan kielen osalta vahvasti skeemojen, kielellisten rutiinien, kautta (Daloiso, 2009). Siksi niitä käytetään myös opetusstrategiana. Skeemat tuovat mukanaan kielen oppimisessa ja omaksumisessa turvallista ja kovaa maaperää, ”isle of reliability” eli piirteitä, joiden oppija voi olettaa esiintyvän usein ja joita hän voi turvallisesti hyödyntää jatkossakin (Rowland, 2013).

Puhetilanteen tyypillinen rakenne koostuu esimeriksi kysymyksestä ja vastauksesta, toteamuksesta ja täydentävästä toteamuksesta sekä toteamuksesta, täydentävästä toteamuksesta ja faattisesta palautteesta (joo, juu, mmm). Puhujat ylläpitävät katsekontaktia (ei-intiimeissä tilanteissa) noin puolet keskustelun ajasta, ja katsekontakti kestää pari sekuntia kerrallaan, ei normaalisti neljää-viittä sekuntia pidempään (Rogers ym., 2018). Puhujina olemme sosiaalistuneet tähän ja poikkeava reagointi koetaan oudoksi. Joillakin puhujilla on tietoinen strategia rikkoa tätä keskustelun rakennetta manipulaatiotarkoituksin.

Kun odotuksia rikotaan

Useimmilla meistä lienee kokemusta kanssakeskustelijasta, jolta puuttuu faattinen kommunikaatio kokonaan: hän ei nyökkäile, ei hymyile eikä sano joo tai mmm keskustelun aikana, vaan on hiljaa ja ilmeetön. Tällainen kanssakeskustelija saa puhujan olemaan varuillaan. Toisesta ei voi päätellä ollenkaan, miten hän asiaan tai puhujaan suhtautuu, tai kuunteleeko hän edes (jos hän oletettavasti kuitenkin kuulee).

Tiedetään, että puhujan voi saada kertomaan asiasta lisää, kun kanssakeskustelija ei reagoi.

Tiedetään, että puhujan voi saada kertomaan asiasta lisää, kun kanssakeskustelija ei reagoi. Tällöin puhuja haluaa olla hienotunteinen tai kohtelias ja välttää kiusallista hiljaisuutta, säröä puhujien välisessä sosiaalisessa siteessä, puhumalla – joskus liikaa ja paljastavasti (Jumanto, 2018). Jos faattisen kommunikaation puuttumiseen liittyy pitkittynyt katsekontakti, ollaan jo lähellä uhkaavaa käyttäytymistä: toinen puhuja ei tiedä, miten puhetilanteessa tulisi edetä ja mitkä ovat pelisäännöt.

Kuulustelijat ja poliittiset toimittajat käyttävä näitä strategioita (faattisen kommunikaation puuttuminen, täydentävien kommenttien puuttuminen, pitkittynyt katsekontakti) jatkuvasti. Työpaikalla näiden strategioiden käyttö on myös yleistä ja se voi olla osa epävirallista valtapeliä. Vastamanipulaatiotapojakin on olemassa: tuijotuskilpailuun ei kannata lähteä, eikä epäkohteliaiksi tulkittavia kielellisiä ilmauksia kannata viljellä.

Lähteet

Daloiso, M. (2009). The Role of Linguistic Routines in Early Foreign Language Learning. Saber & Educar Journal. doi:10.17346/se.vol14.133

Jumanto, I. (2014). Phatic Communication: How Native Speakers of English Create Ties of Union. American Journal of Linguistics. doi:10.5923/j.linguistics.20140301.02

Rogers, S., Speelman, C., Guidetti, O. & Longmuir, M. (2018). Using dual eye tracking to uncover personal gaze patterns during social interaction. Nature (Scientific reports). https://doi.org/10.1038/s41598-018-22726-7

Rowland, C. 2013. Understanding Child Language Aquisition. Routledge.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022012510190