Väestönmuutokset
Väestön määrän kehitys oli merkittävä tekijä Euroopan nousussa ja laajenemisessa 1800-luvulla. Elinolojen paraneminen ja kuolleisuuden laskeminen lisäsivät väestöä niin, että puhuttiin liikaväestä. Kaikille ei riittänyt kuitenkaan kelvollista toimeentuloa. Monet hakeutuivat Pohjois-Amerikkaan ja Australiaan.
Nykyisin vastaavanlainen muuttoliike Afrikasta ja Aasiasta kohdistuu Eurooppaan. Muuttoliikettä vastustavat perustelevat kantaansa usein kulttuurisen tasapainon säilyttämisellä: toisten maanosien ihmisiä ei tulisi vastaanottaa Eurooppaan niin paljon, että se järkyttäisi tasapainoa. Muuttoliikkeiden pysäyttäminen on kuitenkin hankalaa.
Afrikan väestökehitys
Afrikan väestö on viisinkertaistunut 1960-luvulta lähtien, ja vielä odotetaan sen väkiluvun jopa nelinkertaistuvan tällä vuosisadalla tämänhetkisestä noin miljardista neljään. Aasiassa väkiluku kohoaa edelleen jonkin verran, mutta Euroopan maissa väkimäärä ei juuri kasva.
Nykyisten väestöennusteiden mukaan maapallon ihmispopulaation huippu saavutettaisiin vuoden 2100 paikkeilla. Tällöin Afrikka olisi väestöltään maanosista suurin, ja Aasia vasta toiseksi suurin maanosa.
Nykyisten väestöennusteiden mukaan maapallon ihmispopulaation huippu saavutettaisiin vuoden 2100 paikkeilla.
Maailman poliittisen tilanteen arviointia hallitsee tällä hetkellä Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ja siitä aiheutunut väestökatastrofi, miljoonien ukrainalaisten pako turvaan. Lyhyessä ajassa yli kolme ja puoli miljoonaa ukrainalaista on lähtenyt pakolaisiksi ulkomaille, ja jopa yli kuusi miljoonaa on paossa hyökkäystä kotimaansa sisällä.
Tätä ennen tyypilliset hahmottelut maailmantilanteen muutoksesta ovat liittyneet Kiinan ja Intian nousuun, mihin sisältyy myös näiden kansakuntien vahvistuminen kiinalaisten ja intialaisten muuttoliikkeen myötä. Kiinan laaja Silkkitie-hanke merkitsee investointeja ja konkreettista rakennustyötä eri maiden infrastruktuurin parantamiseksi (esimerkiksi moottoriteitä, rautateitä, satamia ja siltoja), mutta myös kiinalaisten asiantuntijoiden jäämistä näihin maihin pitämään huolta ylläpidosta ja jatkosta. Intialaisia on puolestaan erityisen paljon Persianlahden maissa ja Itä-Afrikan valtioissa.
Toinen suosittu teema on koskenut islamilaisen maailman ja lännen välistä mahdollista yhteentörmäystä ja sen seurauksia, joista yksi olisi Lähi-idän ja Turkin valtaisien pakolaisleirien purkautuminen lähinnä Eurooppaan.
Jostakin syystä Saharan eteläpuolisesta Afrikasta ja sen roolista tulevaisuuden maailmassa puhutaan vähemmän. Se on suuri tuntematon maailma, josta ei edelleenkään tiedetä vanhentuneita mielikuvia enempää.
Poliittisesti Afrikka on hauras. Afrikan eri valtiot poikkeavat kuitenkin suuresti toisistaan. Toiset ovat vauraampia ja vähemmän ympäröivästä maailmasta riippuvaisia kuin toiset. Absoluuttinen köyhyys on edelleen suurta, ja ilmastonmuutoksen vaikutukset kouriintuntuvia. Silti Afrikan maiden kehitys on ollut hämmentävän nopeaa ja hyvää.
Afrikan maiden bruttokansantuote lähes kuusikymmenkertaistui samassa ajassa kuin sen väestö viisinkertaistui. Sotilaallisten konfliktien ja vallankumousten määrä on laskenut huomattavasti viime vuosisadan jälkipuoliskoon verrattuna. Eliniän odote on noussut 40 vuodesta lähes 60 vuoteen. Muutamissa maissa on jo kohtuullisen vakaa demokraattinen järjestelmä.
Afrikan noususuunnan kääntymisen päädilemma on voimakkaan väestönkasvun ja rajun ilmastonmuutoksen yhdistelmä. Veden, viljelyskelpoisen maan ja muiden luonnonresurssien loppuminen voi kääntää nousun katastrofiksi. Sitä ei saisi päästää tapahtumaan.
Kehitys vaikuttaa muuttoliikkeisiin
Kulttuurin nousun edellytyksinä voidaan pitää riittävän voimakasta valtiota, sen alisteisuutta lain määräysvallalle sekä hallituksen tilivelvollisuutta kansalaisille, niin kuin Francis Fukuyama ajattelee, tai rikkaiden ja köyhien välisen kuilun pysymistä mahdollisimman matalana, niin kuin taloustieteen Nobel-palkinnon saanut amerikkalainen Joseph Stiglitz esittää. Kumpikaan mittari ei toimi vielä kunnolla Saharan eteläpuoleisen Afrikan osalta, joten sen nousua pitää tarkastella varovaisesti. Tällöin afrikkalaisten yhteiskuntien väestönkasvu ja infrastruktuurin kehittyminen tuottavat vaurautta ennen muuta alueen kiinalaisille ja intialaisille yrityksille.
Mikäli miljardeilta ihmisiltä loppuu elintila, puhdas juomavesi ja muut elämisen edellytykset, heidän on taisteltava niistä tai lähdettävä etsimään niitä muualta. Tämä koskee yhtä lailla Saharan eteläpuolista Afrikkaa kuin merenpinnan nousun mahdollisesti uhkaamaa Kaakkois-Aasiaa.
Hyvät uutiset Afrikasta ovat tarkoittaneet taloudellista edistymistä, omavaraistumista sekä keskiluokan huomattavaa kasvua. Monissa Afrikan maissa on jo huomattavan kokoinen koulutettu keskiluokka. Alikehittyneisyyttä Afrikan maissa on kuitenkin vielä hyvin paljon. Useissa Afrikan maissa väestönkasvu on suurinta juuri kaikkein köyhimpien kansanosien keskuudessa.
Mikäli miljardeilta ihmisiltä loppuu elintila, puhdas juomavesi ja muut elämisen edellytykset, heidän on taisteltava niistä tai lähdettävä etsimään niitä muualta.
Joskus uskottiin englantilaisen väestötieteilijän Thomas Malthusin opettamalla tavalla, että köyhälistö ei pysty koskaan vaurastumaan. Tämän ajatuksen mukaan köyhien elintason noustessa lapsikuolleisuus vähenee, väestön kasvu kiihtyy ja köyhyys tulee takaisin.
Kansantaloustiedettä opetettiin Malthusin mallin mukaan vielä 1800-luvulla, mutta se osoittautui virheelliseksi. Teollistuminen nosti elintasoa nopeasti ja elintason nousu alensi syntyvyyttä. Prosessi kumosi lapsikuolleisuuden alenemisen vaikutuksen. Euroopan teollisen vallankumouksen aikana väestön liikkeille muotoutui myös yksi selkeä ja hyväksyttävä purkautumistie: uusi elämä uusilla mantereilla Amerikassa ja Australiassa. Oman paremman elämän ja toimeentulon toivossa lähdettiin liikkeelle. Kukaan ei haukkunut elintasopakolaisiksi.
Väestönkasvun kehityssuuntia
Afrikan kehityssuunnasta esitetään erilaisia arvioita. Vaikka elintaso nousee, väestönkasvu on monissa Afrikan maissa vielä pitkään voimakasta ja jopa kiihtyvää. Niissä jokainen sukupolvi on 140 prosenttia suurempi kuin edellinen.
Merkittävin väestönkasvun hidastumisen tekijä elintason nousun ohella on koulutus, ja aivan erityisesti tyttöjen koulutukseen panostaminen. Sillä on pitkäkestoista kantavuutta, mutta se on myös hidas tie.
Muuttoliikkeen kannalta huolestuttavan ongelman muodostavat valtiot, joissa on huono tai romahtanut hallinto, kuten Libyassa tai Somaliassa. Eritrean, Sudanin ja Etelä-Sudanin tilanteet eivät näytä hyviltä. Afrikan toiseksi suurimmassa valtiossa Etiopiassa käydään sotaa. Afrikan väestöltään suurimmassa valtiossa, jo yli 200-miljoonaisessa Nigeriassa ja sen naapurimaissa toimiva ääri-islamistinen sissiliike Boko Haram pyrkii iskemään tyttöjen koulutukseen ja naisten asemaan niitä horjuttaakseen. Eri valtioiden tilanne poikkeaa paljon toisistaan. On maita, joiden tulevaisuus näyttää lupaavalta, ja maita, joista halutaan pois.
Ilmastonmuutos vaikuttaa tulevaisuuteen. Yhdessä sotien ja väkivaltaisuuksien sekä huonon hallinnon kanssa se voi laukaista väestökatastrofin, jossa ihmiset eivät yksinkertaisesti voi jäädä aloilleen. Joidenkin maiden on otettava nämä ihmiset vastaan.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan aiheutti valtavan väestökriisin. Eurooppaan muodostuneen uuden pakolaisongelman seurauksia ei vielä pystytä näkemään. Yhtäkkiä turvattomiksi ja kodittomiksi joutuneiden miljoonien ihmisten pakeneminen sodan takia yli rajan muuttaa kokonaistilannetta naapurimaissa paljon.
Kymmenet miljoonat odottavat pakolaisleireillä mahdollisuutta päästä jonnekin. Kodeistaan lähtemään joutuneita on maailmassa nyt jo yli 80 miljoonaa, ilmeisesti enemmän kuin koskaan ennen.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022022120054