Monimuotoinen korkeakoulu tarvitsee arjen vuorovaikutusta

Globaalin liikkuvuuden lisääntyessä sekä väestörakenteen muutosten vuoksi myös monen oppilaitoksen opiskelijakunta on jatkossa entistä moninaisempi. On tärkeää, että myös eri maista lähtöisin olevat opiskelijat kiinnittyvät Suomeen ja suomalaisille työmarkkinoille, sillä Suomi tarvitsee tulevaisuudessa yhä kipeämmin työperäistä maahanmuuttoa.

Minkälainen on se korkeakouluyhteisö, joka edistää eritaustaisten korkeakouluopiskelijoiden yhteenkuuluvuutta sekä tukee ja keskustelee aktiivisesti ympäröivän yhteiskunnan kanssa? Kun valinnanvaraa eri korkeakoulujen välillä on, on erityisen tärkeää kuunnella opiskelijoiden ääntä. Kuuluminen yhteisöön ja kuulluksi tuleminen on yksi ihmisen perustarpeista. Mitä suuremmat odotukset yhteisöön kuulumisella ovat, sitä tärkeämpää on kuunnella yhteisön jäseniä.

Opintojen moninaiset polut

Korkeakoulun näkökulmasta tärkeä konkreettinen tavoite on opiskelijoiden nopea valmistuminen. Monille opiskelijoille korkeakouluun hyväksytyksi tulemisesta työelämään siirtymiseen johtava polku sujuu hyvin. Joillekin opiskelijoille opintojen suorittamiseen liittyy vaikeuksia opintopolun eri vaiheissa. Tällöin myös työllistyminen voi olla vaikeaa. Vaikeudet eivät välttämättä kuitenkaan liity opiskelijan omaan motivaatioon tai oppilaitoksen tarjoamien ohjauksen ja tuen riittävyyteen.

Monille opiskelijoille korkeakouluun hyväksytyksi tulemisesta työelämään siirtymiseen johtava polku sujuu hyvin.

Opiskelijan kansainvälinen tausta ei yksinään vaikuta opintojen sujumiseen, vaan esimerkiksi elämäntilanteet, vähemmistöaseman tuottama yhteiskunnallinen asema ja vaihtelevat resurssit luovat monimuotoisuutta opiskelijoiden kesken. Myös opiskelijoiden motivaatiot ja syyt hakeutua opiskelemaan vaihtelevat.

Yhteisöllisyys syntyy vuorovaikutuksesta

Opiskelijoiden menestyminen on yhteydessä oppilaitoksen sosiaalisen vuorovaikutuksen tapaan. Monimuotoisuutta tukeva oppilaitoskulttuuri ei synny tyhjästä. Kyseessä on pitkäjänteisen visioinnin tuloksena syntyvä kulttuurinen muutos.

Monimuotoisuutta tukeva oppilaitoskulttuuri ei synny tyhjästä.

Yhteisöllisyydestä syntyy osallisuuden kokemus, joka tarkoittaa aineellisten ja materiaalisten resurssien lisäksi yksilön tunnetta toimijuudesta oman elämänkulun eri vaiheissa. Korkeakouluaika voi parhaimmillaan olla yksi olennainen opiskelijalle elämänvaihe, jonka aikana toimijuus rakentuu täysipainoiseen osallisuuden tunteeseen työelämässä ja yhteiskunnassa.

Miten sitten syntyy korkeakoulun visio tulevaisuuden kulttuurisesta muutoksesta? Tietoa ja tiedon arvoa on mahdollista määrittää yhä vahvemmin tiedon yhteiskunnallisen ja globaalin käyttöarvon mukaan. Korkeakoulun rationaalisen toiminnan ja laadun kannalta tämä tarkoittaa esimerkiksi opiskelijoiden korkeita työllistymislukuja heti valmistumisen jälkeen.

Monimuotoisen korkeakoulun arki on kuitenkin paljon enemmän kuin ”temppurata”, sillä monimuotoinen opiskelukunta ei mene yhteen muottiin. Kysymys on siitä, miten opiskelija kohtaa tiedon ja miten tiedosta tulee henkilökohtaisesti merkityksellistä.  Oppilaitoksen pedagogiset ratkaisut ja niihin liittyvä sosiaalisen vuorovaikutuksen tapa muodostaa tilan, jossa tieto muuttuu ymmärrykseksi. Kun ihminen kokee järjellään ja tunteellaan informaation merkitykselliseksi itselleen, siitä alkaa muodostua hänen henkilökohtaista tietämystä.

Tiedon ja tietämisen prosessi ei liity vain korkeakoulun opetussuunnitelmiin tai TKI-toiminnan oppaisiin, eikä edes opetuksen ja hanketyön yhteen nivomiseen. Sen sijaan tietäminen on tiedostamista ja olennainen osa korkeakoulun identiteettiä, jossa vuorovaikutuksen rooli ja psykologisen turvallisuuden osuus on tärkeä. Kun ihminen kokee tulevansa osaksi yhteisöä ja tuntee tulevansa kuulluksi, taustastaan riippumatta, hän omaksuu paremmin myös tietoa ja osaa hyödyntää sitä tulevaisuudessa.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022022120055