Opiskelijoiden tuki ja ohjaus diakoniatyön harjoittelussa

Sosionomi-diakoniopiskelijat sekä sairaanhoitaja-diakonissaopiskelijat suorittavat diakoniatyön harjoittelun pääsääntöisesti seurakunnan diakoniatyöhön valmentavien opintojakson jälkeen. Harjoittelut ovat tärkeä osa ammattikorkeakoulussa opiskelua. Harjoittelussa opiskelijat perehtyvät käytännön työelämätaitoihin ja oppivat soveltamaan opintojen aikana saatua tietoa. Parhaimmillaan harjoittelun kautta voi löytyä myös tuleva työpaikka, mutta lisäksi harjoittelu tarjoaa opiskelijalle moninaisia verkostoitumisen mahdollisuuksia.

Hyvä yhteistyö työelämän kanssa

Ammattikorkeakoululaki korostaa, että opintojen tarkoituksena on työelämän ja sen kehittämisen kannalta tarjottava opiskelijoille tarpeelliset tiedolliset ja taidolliset valmiudet asiantuntijatehtävässä toimimiseen (Laki ammattikorkeakouluopinnoista n:o 255/1995. 3.3.1995, 1 luku, 2 §). Erityisesti käytännönläheinen opetus, työelämävieraat opintojaksojen eri luennoilla ja varsinainen harjoittelu, tukevat opiskelijoita ammatilliseen kehittymiseen ja tulevaisuuden työtaitoihin (Vesterinen, 2002, s. 14–16).

Opiskelijoiden, koulun ja työelämän välinen yhteistyö ovat tärkeitä, kun koulutetaan tulevaisuuden työtekijöitä.

Opiskelijoiden, koulun ja työelämän välinen yhteistyö ovat tärkeitä, kun koulutetaan tulevaisuuden työtekijöitä. Hyvin organisoitu yhteistyö auttaa kaikkia osapuolia saamaan harjoittelusta innostavan, kannustavan ja tulevaisuuden työelämätaitoja kehittävän. Kirkon alan opintojen tiedolliset taidot hankitaan Diakissa sekä sairaanhoitaja-diakonissojen että sosionomi-diakonien osalta monimuotototeutuksen kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että opetus toteutuu lähi- ja etäjaksoina sekä harjoitteluissa. Harjoittelua on lähes jokaisella lukukaudella, mutta harjoittelujen määrät ja pituudet voivat vaihdella. Kouluttavien opettajien työelämälähtöisyys auttaa työtapojen ja opetusmenetelmien kehittämisessä ja palvelee siten harjoitteluun lähtevien opiskelijoiden oppimista (Kolehmainen, 2004).

Diakille on merkittävää Suomen evankelisluterilaisten seurakuntien kanssa tehtävä yhteistyö. Opiskelijat voivat itse hakea seurakunnista diakoniatyön harjoittelupaikkaa. Esimerkiksi Oulussa on kuitenkin jo pitkään organisoitu diakoniatyön harjoittelut yhteistyössä Oulun seurakuntayhtymän kanssa. Opettajien näkökulmasta onkin tärkeää saada sovittua harjoittelupaikat hyvissä ajoin sekä työelämätahon että opiskelijoiden kanssa.

Koulun kannalta haastavinta Oulussa on isojen ryhmien sijoittuminen yhtä aikaa harjoitteluun. Opettajat ovatkin kehittäneet harjoitteluun mallia, jossa opiskelijat voivat jo etukäteen tehdä sovitun määrän harjoittelutunteja seurakunnassa esimerkiksi osallistumalla erilaisille leireille tai toimimalla kirkon vapaaehtoistyössä. Tämä etukäteen tehtävä harjoittelu helpottaa opiskelijoita mutta myös harjoittelupaikkojen työkuormaa. Harjoittelujakson jakamista voidaan myös suunnitella opiskelijoiden elämäntilanteiden mukaan esimerkiksi kevät- ja syyslukukauden ajalle. Tässäkin pyritään sekä koulun että harjoittelupaikkojen suhteen joustavuuteen.

Harjoittelun ohjauksen ja reflektion merkitys

Diakoniatyössä toimivat ohjaajat ovat motivoituneita ja haluavat tarjota opiskelijoille monipuolisen kokemuksen käytännön työstä. Harjoittelu vaatii ohjaajalta kannustavaa asennetta sekä kykyä auttaa opiskelijaa reflektoimaan omia kokemuksiaan käytännön työelämässä. Työyhteisön rooli oppimisen edistäjänä on siksi suuri. Kannustavassa ilmapiirissä opiskelijalla on mahdollisuus esittää kysymyksiä, kokeilla uutta, tunnistaa omia vahvuuksiaan tai heikkouksiaan sekä myös tehdä virheitä tai erehtyä. Harjoittelun ohjaaja antaa myös usein toimintamallin, johon opiskelija voi peilata omaa ammatillista rooliaan.

Opettajien tehtävänä on varmistaa, että opiskelijat saavat oman ohjaajan ja keskeiset tavoitteet tulevat harjoittelussa saavutettua. Koulu tarjoaa ohjaajille aika ajoin yhteisiä tapaamisia ja myös keskustelumahdollisuuksia ohjauksien ohella.

Opiskelijoille on ennen harjoittelun alkua harjoitteluinfo, jossa käydään läpi harjoittelun työympäristöä, työelämäsääntöjä ja tavoitteita.

Opiskelijoille on ennen harjoittelun alkua harjoitteluinfo, jossa käydään läpi harjoittelun työympäristöä, työelämäsääntöjä ja tavoitteita. Lisäksi koulun taholta tarjotaan opiskelijoille harjoittelun puolivälissä välireflektion mahdollisuus, jolloin harjoittelussa olevat voivat jakaa kokemuksiaan ja saada tukea sekä ohjausta opettajilta. Harjoittelujen päätyttyä pidetään koululla loppureflektio, jossa puretaan harjoittelun tavoitteet ja niiden saavuttaminen sekä erilaiset oppimiskokemukset.

Harjoittelujaksolle lähtiessä opiskelijat jännittävät esimerkiksi sitä, että osaavatko he pitää hartauksia. He voivat myös pohtia, miten paljon pitäisi osata hyödyntää Raamattua. Usein näistä asioista keskustellaan jo ennen harjoittelua tai viimeistään välireflektiossa. Moni pohtii myös omaa hengellistä identiteettiään. Jännitys on yleensä lauennut, kun opiskelijat ovat päässeet harjoittelupaikkaan ja nähneet, kuinka hyvin heidän otetaan seurakunnissa vastaan sekä sen, että työntekijät tekevät hyvin arkista työtä ihmisten erilaisten kriisien tai haasteiden keskellä.

Lähteet

Kolehmainen S. (2004). Opintojen ohjaus on opintojen edistämistä. Teoksessa Kolehmainen S. & Kallinen R. Laatua ammattikorkeakouluopintojen ohjaukseen. Oped- laatuprojektin loppuraportti. Saarijärven Offset Oy, Hämeenlinna.

Laki ammattikorkeakouluopinnoista n:o 255/1995. 3.3.1995, 1 luku, 2 §

Tuomikoski A-M. (2019). Sairaanhoitajien opiskelijaohjausosaaminen ja ohjaajakoulutuksen vaikutus osaamiseen. Oulun yliopisto. Lääketieteellinen tiedekunta. Väitöskirja.

Vesterinen, M-L. (2002). Ammatillinen harjoittelu osana asiantuntijuuden kehittymistä ammattikorkeakoulussa. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. Väitöskirja.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022022120060