Nuorison väestöpullistumat
Väestön ikärakenteella on selitetty poliittisia, kulttuurisia ja uskonnollisia liikehdintöjä. Nuorten miesten määrän kasvu on yhdistetty poliittiseen turhautumiseen ja radikalisoitumiseen. Nuorisopullistumat on nähty pääosin uhkina.
Lähi-idässä ja Afrikassa nuoria on paljon ja ikääntyneitä vähän. Usein esitetyn ikäteorian mukaan sellainen asetelma luo taustan radikaalien aatteiden muuttumiselle aktiiviseksi toiminnaksi. Sellaista on esitetty myös taustaoletukseksi islamistisen radikalismin nousulle. Kun luodaan vastakkainasetteluja kristinuskon ja islamin tai kristillisen Euroopan ja islamilaisen Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan välille, voitaisiin vastakkainasetteluna nähdä myös ikääntyneiden Eurooppa ja nuorten Lähi-itä ja Afrikka.
Saksalainen sosiologi ja taloustieteilijä Gunnar Heinsohn (s. 1943) on tullut tunnetuksi väestötieteellisestä ”nuorisopullistumaa” (youth bulge) koskevasta teoriastaan. Sen mukaan silloin kun väestössä on paljon nuoria miehiä, kehittyy sosiaalista epävakautta, levottomuuksia, sotaa tai terrorismia. Turhautuneimpia ovat perheiden ”kolmannet ja neljännet pojat”, siis ne, joille ei riitä arvostettavaa asemaa tai perintöä omassa yhteisössä.
Heinsohnin väitteen mukaan useimmat levottomuuskaudet, joihin ei löydy ilmeistä ulkoista laukaisijaa, samoin kuin hyvin monet joukkomurhat, voidaan selittää nuorisopullistumalla. Heinsohnin mielestä koko eurooppalaisen kolonialismin samoin kuin fasismin, palestiinalaisten kansannousun ja 2000-luvun terrorismin alkusyy oli nuorten miesten liian suuri määrä populaatiossa suhteessa muihin ikäryhmiin.
Hän on tutkinut Euroopan väestötilastoja alkaen Mustan surman jälkeisestä väestönkasvun valtavasta noususta 1900-luvun loppuun, jolloin seuraava sukupolvi on ollut aina edellistä pienempi. 2020-luvulla noin puolet maailman väestöstä elää maissa, joissa väestö ei uusiudu.
Kehitysmaiden demografinen muutos
Myös amerikkalaiset yhteiskuntatieteilijät Gary Fuller (s. 1942) ja Jack A. Goldstone (s. 1953) ovat tutkineet samaa aihepiiriä. Fullerin mukaan kehitysmaissa, joissa on ollut meneillään voimakas demografinen muutos, alttius vallankumouksiin, sisällissotiin tai muihin voimakkaisiin ristiriitoihin oli suurta. Nuorten aikuisten suuri osuus ja työikäisen väestön määrän nopea kasvu näyttää kärjistävän työttömyyttä, pitkittävän riippuvuutta vanhemmista, vähentävän itseluottamusta ja ruokkivan turhautumista.
Nuorten aikuisten suuri osuus ja työikäisen väestön määrän nopea kasvu näyttää kärjistävän työttömyyttä, pitkittävän riippuvuutta vanhemmista, vähentävän itseluottamusta ja ruokkivan turhautumista.
Jack A. Goldstone etsi teoksessaan Revolution and Rebellion in the Early Modern World syitä valtioiden hajoamiseen uuden ajan alkupuolella. Hän osoittaa, miten väestönkasvu on tuottanut turvattomuutta ja epävarmuutta tulevaisuudesta ja näin potentiaalin mobilisaatioon. Eliittien reaktioherkkyys muutoksiin on hänen mukaansa suurempaa kuin alaluokan.
Gunnar Heinsohn muokkasi nuorisopullistumateorian yleistettävään muotoon. Nuorisopullistumasta on kysymys, kun yli 30 prosenttia miehistä kuuluu ”taisteluikäisiin” eli 15–29-vuotiaisiin. Sellainen tilanne muodostuu erityisesti maissa, joissa naiset synnyttävät useita lapsia suhteellisen nuorena (keskimäärin näissä maissa 15–29-vuotiaat naiset synnyttävät 4–8 lasta). Teoriaa hyödynnetään esimerkiksi tiedustelutoiminnassa ja sotastrategiassa. Perheen nuorimmille pojille ei riitä työtä ja mielekästä sosiaalista asemaa, ja sellainen tuottaa ”vihaisia nuoria miehiä”, jotka kokevat itsensä liikaväestöksi. Nuoruusiän kiukku muuttuu herkästi väkivallaksi.
Heinsohnia itseään voi tuskin määritellä kuin liberaaliksi, jos käytetään karkeaa kahtiajakoa. Eurooppalaiset maahanmuuttovastaiset ja oikeistolaiset populistit ovat kuitenkin hyödyntäneet hänen teoriaansa, minkä takia se on ollut monenlaisen kritiikin kohteena.
Yleisin teoriaan kohdistunut moite, joka ei liity suoraan arvostelijan maailmankatsomukseen, koskee kaikkia vastaavia ikäteorioita. Sen mukaan ikäteorioissa annetaan liikaa painoa iälle ja liian vähän huomiota muille tekijöille, jotka luovat otollista maaperää radikalisoitumiselle. Tällaisia selittäjiä ovat esimerkiksi köyhyys, epätasa-arvo ja vähäinen koulutus.
Ikäteoriat uskonnollisten ja kulttuuristen muutosten selittäjinä
Intiassa työmarkkinoille ilmoittautuu nykyisin joka kuukausi noin miljoona uutta ihmistä, useat heistä tilanteessa ja tavalla, jossa puhe vihaisista nuorista miehistä on täyttä todellisuutta.
Professori Heikki Ylikangas (s. 1937) esitti vuonna 1979 ilmestyneessä teoksessaan Körttiläiset tuomiolla tulkinnan uskonnollisten joukkoliikkeiden kirkollistumisesta tai tulemisesta pappien johdettaviksi 1830- ja 1840-luvulla. Hänen mukaansa herännäisyydeksi muotoutumassa ollut hengellinen liikehdintä sai pappisjohtajia turhautumisen takia. Kirkkoherranvirat oli täytetty niin, että nuorilla pappismiehillä lahjakkuudesta riippumatta ei näyttänyt olevan mahdollisuuksia saavuttaa sellaista aikoihin. Kaikissa kunnon pastoraateissa oli tulppana liian nuori kirkkoherra, joten viran saamiseen kestäisi vuosikausia. Tämä teki Ylikankaan mielestä nuorista apupapeista alttiita liittymään herätyksiin. Pappeutensa takia he saivat heti näkyvän aseman ja paljon kannattajia. Motiivi oli siis oma menestys. Kun sitä ei ollut tarjolla virkauralla, sitä saatiin kansanliikkeestä.
Olennaista on ymmärtää, että väestö muuttuu ja liikkuu.
Ranskalaisista annalisteista Pierre Chaunu (1923–2009) julkaisi vuonna 1981 teoksen Histoire et décadence. Siinä hän pitää Euroopan matalaa syntyvyyttä maanosan ja koko lännen hitaana itsemurhana. Chaunulle se on merkki kulttuurin rappiosta, dekadenssista. Syntyvyys ilmensi Chaunun mielestä kulttuurin sisäistä voimaa paremmin kuin mikään muu. Kyse ei ollut niinkään heikentyvästä huoltosuhteesta kuin länttä tuhoavasta rutosta, tulevaisuudenuskon loppumisesta.
Rooman imperiumin luhistumisen syistä on esitetty noin 700 erilaista selitystä. Jyväskylän yliopiston taloushistorian ja strategian professori Juha-Antti Lamberg (s. 1968) tutkii näitä selityksiä. Rooman tuhon on sanottu johtuneen moraalin rappiosta, veropohjan rapautumisesta ja ison talousjärjestelmän romahtamisesta. Se alkoi väestön vähenemisestä. Syntyvyys laski ja kuolleisuus kasvoi, ja ne vaikuttivat kaikkeen. Ihmiset alkoivat siirtyä kaupungeista maaseudulle. Talous muuttui aiempaa paikallisemmaksi, rajat ja alueet ylittävää vaihdantaa oli vähemmän. Yhteydet ja sosiaalinen yhteys alueiden välillä heikkenivät, minkä takia myös yhteiset pelisäännöt rapautuivat.
Väestön liikkeet, väestön kasvu, väheneminen ja muutto uusille alueille, vaikuttavat inhimillisen kulttuurin muutoksiin hyvin paljon. Nuorison väestönpullistumateoria on väestöteorioista vain yksi. Olennaista on ymmärtää, että väestö muuttuu ja liikkuu. Hidas muutos on vaikeampaa havaita, mutta yhtäkkiset muutokset havaitaan ja niihin reagoidaan. Isoin muutos on se, kun väestön kasvu loppuu kokonaan ja talouden on sopeuduttava siihen. Talouden teoriat perustuvat kasvun logiikalle. Ihmiskunta tarvitsee kuitenkin pian teorioita ja malleja, joiden ideana on hallittu pieneneminen. Kasvun loppu johtaa muuten hallitsemattomiin tilanteisiin.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022041228381