Siirry sisältöön
Kaksi ihmistä keskustelee, välissä kirjaimia, piirroskuva.
Juttutyyppi  Kielitohtorin diagnoosit

Amerikan Psyko – allegoria rajattomuudesta

Amerikan Psyko on paitsi kuuluisa tarina väkivallasta ja moraalittomuudesta myös eräänlainen vertauskuva rajattomalle vallalle.

Yhdysvaltalainen Bret Easton Ellis (s. 1964) on kirjailija, jonka mukaan tunne synnyttää kirjoittamisprosessin ja kirjoittamisen kyvyn. Inspiroiva tunne voi olla esimerkiksi kirjoittajan sekavuus. Erityisen tärkeä tunne on tunnottomuus: Ellisin kirjoja lukeneet tietävät, miten hirvittävää väkivaltaa voidaan kuvata tunteettomasti, tunnottomasti ja minimalistisesti.

Ellisin tyylilajiksi voidaan määritellä sysimusta huumori, satiiri ja hyperbola (groteski liioittelu). Faktaa ja fiktiota sekoitetaan sumeilematta (kirjan päähenkilö on esimerkiksi näkevinään Ivanka Trumpin siellä täällä), ja genrejä yhdistellään (fiktio muuttuu äkisti analyysiksi Huey Lewis and the Newsin musiikista). Ellis on merkittävä kirjailija – seikka, jonka monet vastentahtoisesti myöntävät.

Romaaneissaan Alta nollan (Less Than Zero, 1985) ja Vetovoiman lait (Rules of Attraction, 1987) Ellis hioo kirjoitustyyliään ja teemojaan. Keskiössä ovat alkoholi, huumeet, holtiton seksuaalisuus, kyynisyys ja kaikesta puuttuva tarkoitus, eksistentiaalinen tyhjyys. Kirjat ovat ehdottoman viihdyttäviä, ja osa nuorisosta löysi kirjoista välitöntä samaistumispintaa. Kirjojen kaupallista menestystä niiden sisällön aiheuttama moraalinen paheksunta ei tietenkään vähentänyt.

Läpimurtoteos Amerikan Psyko

Amerikan Psyko (American Psycho, 1991) räjäytti pankin ja järkytti lukijat. Ellis on julkaissut romaaneja Amerikan Psykon jälkeenkin, mutta läheskään samanlaista julkisuutta ne eivät ole saaneet. Kustantamo Simon & Schuster julkaisi Ellisin ensimmäiset kirjat, mutta Amerikan Psykon osalta julkaisupäätös oli kielteinen. Vintage Books suostui lopulta julkaisemaan teoksen pokkarina. Suomessa pieni kustantamo Pikku-idis sai kirjan julkaisuoikeudet vuonna 1992, suurempia kustantamoja se ei kiinnostanut.

Amerikan Psykon lukeneet tietävät, miksi kustantajat suhtautuivat kirjaan sen ”taiteellisia arvoja epäröiden”. Kirja sisältää todennäköisesti julkaistun kirjallisuuden väkivaltaisimmat sivut. Suomessakin kirjan takakannessa oli väkivaltaisuudesta varoittava punaisella painettu teksti.

Amerikan Psykon päähenkilö on 26-vuotias Patrick Bateman. Bateman on pankkiiri Wall Streetilla. Asemaansa hän on päässyt upporikkaan sukutaustansa, Harvardin kauppakorkeakoulun tutkintonsa ja lahjakkuutensa vuoksi. Batemanin ulkoinen olemus ja fysiikka on täydellinen, ja päivärutiineihin kuuluu tuntien kasvohoidot ja kunto- ja voimaharjoittelu. Kaikki Batemanin käyttämät hyödykkeet ovat kalleimpia ja parhaimpia: asunto ja sen osoite (American Gardens Building, ei oikeasti olemassa), puvut (tuotemerkit ja niiden suunnittelijat luetteloidaan yksityiskohtaisesti), autot (limusiini ja oma kuljettaja), kellot (sveitsiläiset, käsin tehdyt) ja hifi (tuotemerkit ja tekniset yksityiskohdat eritellään piinallisen tarkasti).

1980-luvun hedonistisin ja yltäkylläisin juppikulttuuri saa kirjassa apoteoosinsa (ylistys) ja travestiansa (ilveilevä pilkka). Batemanin vapaa-ajanvietto koostuu huumeista, absurdista materialismista ja hillittömästä seksuaalisuudesta – sekä ihmisten tappamisesta mitä sadistisimmin tavoin. Kaikesta puuttuu tarkoitus ja mieli.

Moraliteetteja ja rajatonta valtaa

Monet tietävät Amerikan Psykosta vain sen äärimmilleen viedyn väkivallan, ja kirja jää lukematta. Ei kirjaa tietenkään kaikille voi suositellakaan. Kirjan voi lukea myös moraliteettina. Mitä voi, teoriassa, tapahtua ihmiselle, joka on ainakin perinteisin kriteerein saavuttanut elämässään hyvin varhain kaiken – ja enemmän? Ei voi tavoitella enää oikein mitään (paitsi ehkä seuraavaa miljardia), joten arvomaailma, mieli ja eksistenssi alkavat murentua. Moraalin, tarkoituksen ja rationaalisuuden häviäminen kohtuuttoman yltäkylläisyyden keskellä on ehkä looginen lopputulos.

Monet tietävät Amerikan Psykosta vain sen äärimmilleen viedyn väkivallan, ja kirja jää lukematta.

Talous- ja oikeustieteessä puhutaan moraalikadosta (moraalinen hasardi), joka tarkoittaa sitä, että toimija lisää riskinottoaan tietoisena siitä, että riskien realisoituminen koituu muiden, esimerkiksi valtion),  kannettavaksi. Wall Streetilla tätä on nähty esimerkiksi subprime-lainojen markkinoimisessa. Jos pankkiirit tietävät, että valtion on lopulta pelastettava pankit, millaiseen riskikäyttäytymiseen pankit ovat silloin valmiita? Millaiseen riskikäyttäytymiseen nuori, voimansa tunnossa oleva, jumalallisen ulkonäön omaava ultra-alfaurospankkiiri on yksityiselämässään valmis? Siihen Amerikan Psyko tarjoaa oman vastauksensa.

Ylipäätään Amerikan Psyko on allegoria rajattomasta vallasta. Siitä, mitä tapahtuu ihmiselle, jolla sellainen on. Vuonna 2022 esimerkkejä rajattoman vallan irvokkaan turmelevasta vaikutuksesta ei tarvitse kaukaa hakea. Amerikan Psyko on myös esimerkki siitä, kun porvariston hillitty charmi muuttuu hillittömäksi. ”Sivistyneet ihmiset” kiinnittävät huomiota pukeutumiseensa ja valitsevat asuntonsa ja käyttämänsä tuotteet huolella ja tyylillä. Mitä tapahtuu, kun valinnat viedään niiden absoluuttiseen päätepisteeseen eksklusiivisuuden ja dekadenssin suhteen? Siihenkin Amerikan Psyko tarjoaa vastauksen.

Oppineisuuden satiiria

Amerikan Psyko on myös moraliteetti oppineisuudesta. ”Tavalliset akateemiset”, välittömän toimintaympäristönsä ulkopuolella, harvoin saavat kovin suuria aikaan. Miljardien rahavirtoja, sijoituksia ja lainoja kontrolloiva huippuluokan Ivy League -kyky saa aikaan kaikenlaista. Huippuluokan kyky saa luonnollisesti ansaitsemattomansa rahallisen korvauksen.

Amerikan Psyko on satiiri(kin). Batemanin elämän ulkoinen täydellisyys ja sisäinen täydellinen moraalittomuus aiheuttavat arkipäivässä hankauskohtia. Bateman saa paniikkikohtauksen, kun hän huomaa kollegapankkiirillaan olevan kalliimman tuotteen (esimerkiksi tyylikkäämmän käyntikortin), ja hän on järkyttyneen sanaton, kun seuralainen luulee Batemanin omistamaa pankkia – Pierce & Pierceä – kenkäkaupaksi.

Akateemisissa työpaikoissa on paljon kympin poikia ja tyttöjä. He ovat kunnianhimoisia ja heillä on suorituspaineita. Batemanin tarinaa lukiessaan he voinevat huokaista, että ei tullut heistä miljardööripankkiireja, mutta eivätpä ongelmatkaan ole samaa tasoa. Kirjaa lukiessaan he saattavat jopa hihitellä.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022061346082