Pukeutumisesta ja kielestä
Mark Twainin (1927) mukaan alastomilla ihmisillä on yhteiskunnassa vain hyvin vähän valtaa. Kannattaa siis kiinnittää huomiota pukeutumiseensa. Kieleen kannattaa myös kiinnittää huomiota. Kielellä ja pukeutumisella on toisinaan sama tehtävä.
Kulttuureissa on monenlaisia pukeutumiseen liittyviä konventioita. Tärkeitä tehtäviä hoitavan miehen perusasu on usein edelleen (koko)puku. Nykyisin usein ilman solmiota.
Keskijohdon miesten puku on usein tummansininen ja suhteellisen huonosti istuva. Takki on hihoista vähän liian pitkä, puvuntakin kauluksen ja kauluspaidan väliin jää irtonaista tilaa eli ns. prole gap” (Fussell, 1992), ja housut ovat reisistä hivenen liian väljät. Vaihtoehtoisesti housunlahkeet ovat liian lyhyet ja puvuntakki napitettuna kiristelee päällä muodostaen X-kuvion. Liian pienen puvun suosiminen on viime vuosien vitsaus: puku voi kernaasti olla ns. slim fit, mutta rajan tekeminen tyköistuvuuden ja hoopon kiristävyyden välillä on sentti- tai millimetripeliä. Oli puku sitten liian väljä tai liian pinkeä, useimmilla paidankaulus repsottaa auki epäsiististi.
Solmion poisjättäminen on aivan sallittua vähemmän muodollisissa tilanteissa, mikäli paidankaulus on oikeanlainen. Jos kaulus on hyvin pieni tai ns. cutaway-mallia, kaulus hukkuu pikkutakin alle, ja vaikutelma on varsin huolimaton. Solmion voi jättää pois, jos paidankaulus on sellainen, että se on ryhdikäs sellaisenaan (esimerkiksi button-down -kaulus).
Kielen ja pukeutumisen lähtökohdat
Pukeutumisella voi viestiä asioita. Pukeutumiseen liittyvää jäykkyyttä voi verrata kapulakielisyyteen.
Käyttäjän mielestä hyvää mutta kriittisen katselijan mielestä kehnohkoa pukeutumista vastaa kirjoitetun viestinnän osalta kapulakieli. Hankesuunnitelmissa ja -raporteissa epäistuvan puvun vastineita ovat esimerkiksi ilmaukset pilotti, pilotointi, kompetenssi, osaaja, tahtotila, jalkauttaminen, asiakasrajapinta, tiimiytyminen ja supervoimat. Pahimpia ilmauksia lienevät nykyään resilienssi, klousaaminen, pitkässä juoksussa ja kyvykkyydet. Hirveyden rajan jo ylittää ”fasilitaattorin” käyttämä termi hiilaaminen, joka tarkoittanee parantamista, eheyttämistä (”healing”).
Käyttäjän mielestä hyvää mutta kriittisen katselijan mielestä kehnohkoa pukeutumista vastaa kirjoitetun viestinnän osalta kapulakieli.
Huonosti istuvalla puvulla ja hallinnon kielellä on sama lähtökohta: pitää yrittää tehdä jollakin tavalla tehokas ja uskottava vaikutelma, mutta kyvyt ja tyylitaju eivät riitä aikaansaatua parempaan lopputulokseen. Eikä varsinkaan viitseliäisyys. Kaikki ovat tottuneet hallinnon ja bisneksen kapulakielisyyteen ja epäedustavasti tai epäluonnollisesti istuviin pukuihin, joten kaikki näyttää useimman mielestä ihan asialliselta.
Normien rikkomukset
Millaista on oikeasti huono pukeutuminen? Millaista on oikeasti huono kieli? Jos hautajaisiin saavutaan revityissä farkuissa tai kimaltelevassa bileasussa, rikotaan etikettiä anteeksiantamattoman räikeästi. Jos kirjallisessa kutsussa esitetään pukukoodi (esimerkiksi tumma puku), sen noudattamatta jättäminen on moukkamaista. Vastine kirjoitetussa kielessä on tietämättömyys tai piittaamattomuus kielioppi- ja tyylisäännöistä. Yhdyssanojen osaamattomuus, pilkkujen poisjättäminen, lauserakenteiden sekavuus ja sanojen merkitysten ymmärtämättömyys – riittävän graavissa muodossa – tekee tekstistä sietämättömän huonon. Sellaista tekstiä ei voi ottaa vakavasti, yhtä vähän kuin pukeutumisetiketeistä systemaattisen piittaamatonta ihmistä. Viime kädessä kyse on muiden kunnioittamisesta ja hienotunteisuudesta – tilanteen mukaan.
Voiko kieli olla taiturimaista, voiko pukeutuminen arkipäivässäkin saavuttaa korkean eleganssin asteen? Tieteellisissä teksteissä kieli saavuttaa parhaimmillaan virtuoosimaisuuden. Jos kirjoittaja hallitsee syvällisesti sekä aiheensa että kielen, lopputuloksena voi olla älyllinen ilotulitus. Kuuluisat kielitieteilijät Noam Chomsky ja Steven Pinker ainakin pystyvät tähän. Fiktiivisen tekstin osalta englannin kielen puolelta on mainittava Joseph Conrad ja Vladimir Nabokov. Suomen kielen osalta mieleen tulee Paavo Haavikko. Huippujuristien lausunnoistakin saattaa löytää huippuluokan (suomen)kieltä, jossa argumentointi, faktatieto ja kirjoitustyyli yhdistyvät loistavaksi kokonaisuudeksi.
Täydellinen istuvuus
Puku on (lähes) täydellinen silloin, kun se istuu kantajansa päällä täydellisen hyvin. Viimeisimpiä trendejä puvun leikkauksen ei tarvitse toistaa. Sean Conneryn käyttämät puvut 1960-luvun Bond-filmeissä ovat esimerkki ajattomasta eleganssista. Puvun täydellisyyden tarkka aste riippuu käytetyistä materiaaleista ja puvun valmistukseen käytetyistä työtunneista. Suomessa täydellisesti toteutetun pukupukeutumisen ykkösnimi on Björn Wahlroos, joka myös hallitsee solmiottoman pukutyylin.
Säännöt on tehty rikottaviksi, mikä ei kuitenkaan ole tarkoitettu vasta-alkajille. Ensin on osattava säännöt, joita aikoo rikkoa. Kuuluisuuden saavuttanut kirjailija voi lopulta kirjoittaa lähes mitä ja miten tahansa – ja tulla edelleen julkaistuksi. Matka tällaiseen asemaan on ollut pitkä. Matkan ovat taittaneet esimerkiksi Chuck Palahniuk ja J.G. Ballard, James Joyce, William Faulkner ja Bret Easton Ellis.
Transgressiivinen pukeutuminen ei ole vain tyylien ja identiteettien ja sukupuolien sekoittamista; toki se voi olla sitäkin. Olisiko Lady Gaga tästä paras esimerkki? Johtokunnan kokoushuoneissakin rajoja rikkova pukeutuminen on mahdollista toteuttaa sangen eksklusiivisesti esimerkiksi Garrison Bespoke bulletproof -puvuilla. Tuotteen narratiivi on hätkähdyttävän loistava (https://www.gq.com/story/bulletproof-suit-garrison-bespoke):
There are hostile takeovers, and then there are hostile takeovers.
Garrison Beskpoke -maailmassa kyse on pukeutumisesta, mutta on kyse kielestäkin – sanoista ja niiden vivahteista.
Lähteet
Fussell, P. (1992). Class: A Guide Through the American Status System. Touchstone.
Twain, M. (1927). More maxims of Mark. New York.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022101862394