Zeitgeist – ajanhengen jäljillä

Zeitgeist-käsite yhdistetään filosofi Georg W.F. Hegeliin. Hegel (1807) käyttää termejä Weltgeist  ja Volksgeist sekä käsitettä Geist der Zeiten. Hegelin mukaan ajan- ja maailmanhenki synnyttää suurhenkilöt ja heidän saavutuksensa. Napoleon oli maailmansielu ratsailla (”Die Weltseele zu Pferde”). Tolstoin käsitys suurhenkilöistä ja maailmanhengestä oli samansuuntainen. Sosiologi Emile Durkheimin sosiaalisen pääoman merkityksen korostaminen edustaa samantyyppistä ajattelua. Kukin aikakausi luo kontekstin ajattelun, ideoiden ja ideaalien osalta. Suurhenkilöksi noustaan näitä suuressa mittakaavassa toteuttamalla.

Zeitgeist on käsitteenä pakostakin epämääräinen ja ei-mitattava ilmiö. Koko asian voi torjua korostamalla historian, talouselämän ja kulttuuri-ilmiöiden ennustamattomuutta ja kaoottisuutta. Zeitgeist-käsitteen voi toisaalta pilkkoa osiin ja pohtia, mikä on pientä henkeä ja mikä suurta.

Ajanhenki kouluissa ja työpaikoilla

Työpaikoilla, organisaatioissa, koulussa ja korkeakoulussa ajanhenki näkyy konkreettisesti ja joka päivä – asioina, joita ei ehkä tule ajatelleeksi. Digitaalisuuden ja digioppimisen ja -opetuksen korostaminen on tyypillistä ajanhenkeä kouluissa. Taustalla tuskin on suurta teoreettista tai ideologista pohdintaa vaan syy on yksinkertainen: ajanhenki. Samasta syystä kouluissa ilmiöopitaan asioita oppilaslähtöisesti suurissa ryhmä- ja monitoimitiloissa. Missä digi siinä hyvä -ajattelu on niin vahvaa, ettei riviopettaja arkisessa työssään asiaa juuri halunne problematisoida.

Digitaalisuuden ja digioppimisen ja -opetuksen korostaminen on tyypillistä ajanhenkeä kouluissa.

Suomen koululaisten Pisa-menetys ei ole samaa tasoa kuin ennen, ja vahvasti opettajajohtoiseen opetukseen ja netin niukahkoon käyttöön luottava Viro menestyy Euroopassa parhaiten (Puttonen, 2022). Oppilaslähtöisyyden ja digin korostamiseen Suomessa tämä ei kuitenkaan vaikuttane. Zeitgeist on ja pysyy, ainakin näillä näkymin.Korkeakoulussa opiskeleva ja opinnäytetyötään suunnitteleva on täysin paikallisajanhengen ympäröimä. Oppiaineessa ”on tapana” tehdä opinnäytetyöt tietyistä teemoista tietyllä tavalla. Tuloksistakin tulee yllättävän usein samantyyppisiä. Riviopiskelijan ei yleensä kannata graduvaiheessa, jos myöhemminkään, kyseenalaistaa alan (piirikunnallisia) auktoriteetteja.

Työpaikoilla tilanne on samanlainen. Itsenäinen ajattelu ja kyseenalaistaminen saattaa juhlapuheissa olla organisaation arvo, mutta arjen tasolla tilanne on toisenlainen. Ylivoimaisesti suurin osa organisaatioista on melko kaavamaisesti linjajohdettuja, jolloin yksittäisen työntekijän vapausasteet työssään ovat sangen rajalliset – tämä on tietysti useimmiten täysin perusteltuakin.

Kielellinen ajanhenki

Kielessä Zeitgeist näkyy sanoissa ja niiden käytössä. Hyväksyttävät sanat, substantiivit ja pronominit  muuttuvat maailmankieli englannissa nopeasti, ja muutokset tapahtuvat muissakin kielissä vähitellen. Kirjoittajan ja puhujan on ainakin kansainvälisissä yhteyksissä tiedettävä kunakin ajankohtana hyväksytyt sanat. Absoluuttisesti oikeita sanoja ei tietenkään ole; on vain kullakin hetkellä ”sivistyneiden ihmisten” käyttämiä sanoja.

Yhteiskunnallisessa ajattelussa Zeitgeistin merkitys on brutaali. Uraansa ajatteleva suhtautui ideologioihin ja politiikkaan 1930-luvun tai 1970-luvun Suomessa täysin toisella tavalla kuin 2020-luvulla. Ja lienee varmaa, että parinkymmenen vuoden päästä yhteiskunnallisen keskustelun tabuaiheet ovat aivan toisenlaiset kuin nyt. ”Oikeaa” ja ”väärää” ei taida ideologioissakaan oikein vakioina olla.

Rock and roll -pioneeri Carl Perkins laulaa kappaleessaan Matchbox (1957) mm. seuraavasti:

Well let me be your little dog, ’till your big dog comes.

Onko tässä rock-määrittely Zeitgeistille? Ajanhenki on sitä, mitä pienet, ”tavalliset” ihmiset, tekevät (tai joutuvat tekemään) kullakin hetkellä työssään, opinnoissaan, elämässään. Vaihtoehdot kun ovat kovin rajalliset. Sopeutuminen on pelin henki.

Nyt meidän on pakko opetella digiä ja sovelluksia, on mietittävä tarkasti sanavalintoja, ja sähköautoilu alkaa tuntua tavoittelemisen arvoiselta. Oma elämä on postattava kuvina ja twiitteinä internetiin. Triviaaleja asioita voi ja tulee siellä hehkuttaa. Ainakin näyttää siltä, että näin muutkin tekevät. Meillä on jonkinlainen häilyvä käsitys siitä, miten kouluja käyneen ihmisen tulee elää elämäänsä 2020-luvun Suomessa.

Muutoksen arkkitehdit?

Kun iso koira tulee paikalle, voi tapahtua paradigman murros. Ison koiran tunnistaa vasta jälkeenpäin, ex post facto. Erittäin vanhoina (ja huonoina) aikoina tieteilijän nouseminen Zeitgeistia vastaan ei aiheuttanut vain virattomuutta: kirkonkirous ja/tai roviolla polttaminen uhkasi. Oikeassa ei kannattanut olla liian aikaisin.

Kirjassaan Outliers (2008) Malcom Gladwell esittää, että suuret tieteellistekniset läpimurrot tapahtuvat (jos ovat tapahtuakseen), kun suuri muutos on idullaan: yksilön valtavirrasta poikkeava ajattelu, yhdistyneenä huippulahjakkuuteen, tapahtuu juuri oikeaan aikaan, ja muutos on sen jälkeen valtaisa (ja yksilön varallisuuden kasvu tähtitieteellinen).

Tämä tapahtuu tietysti vain optimiolosuhteissa ja silloinkin äärimmäisen harvoille, esimerkkeinä Elon Musk, Peter Thiel, Steve Jobs, Jack Ma, Vinod Khosla – ja kulttuurin puolella vaikkapa J.K. Rowling. Nyt kaikki näiden henkilöiden aikaansaama on valtavirtaa, nykyistä Zeitgeistia, eikä tähän virtaan astuminen välttämättä rikkauksia enää tuo.

Zeitgeist on helppo havaita nykyhetkessä, vielä helpompi menneisyydessä. Tulevaisuudesta voi esittää vain arvailuja. Visionäärit saattavat nähdä, mitä oikeasti tapahtuu siinä, mitä näyttää tapahtuvan. Joistakin, hyvin harvoista, voi tulla seuraavan mullistuksen arkkitehtejä. Me muut jatkanemme kuten tähänkin asti.

Lähteet

Gladwell, M. (2008). Outliers: The Story of Success. Malcolm.

Hegel, G.W.F. (1807). The Phenomenology of Spirit. University of Notre Dame Press.

Puttonen, M. (28.9. 2022). Koulutuksen uusi mallimaa. Helsingin Sanomat.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202301021063