Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Blogi

Argumentoinnin sudenkuopat

Jokainen joutuu puolustamaan näkemyksiään arkipäivän tilanteissa. Useinkaan kovin syvällistä argumentointia ei silloin tarvita. Tilanne on toinen opinnäytetyöseminaareissa, poliittisissa debateissa ja erityisesti asiateksteissä. Työpalavereissakin on mukavampi kuunnella kollegaa, joka osaa perustella sanomisensa. Joitakin yleisiä ajatusvirheitä keskusteltaessa ja kirjoittaessa kannattaa välttää.

Argumentoinnissa pahin virhe on yleisesti tunnettu ja paheksuttu, ja silti siihen usein sorrutaan: ad hominem -argumentti. Se tarkoittaa sitä, että vastapuolen ajatuksia ei hyväksytä ja niitä ilkutaan, koska vastapuolen ideologiasta tai ajatusmaailmasta ei pidetä. Eduskuntadebatissa ad hominem -argumentointi toteutuu usein siten, että asiassa joskus selvästi väärässä olleen edustajan kaikki asiaan liittyvät puheenvuorot tuomitaan.

Yleinen argumentointivirhe on myös post hoc ergo propter hoc -ajattelu, jossa nähdään perustelematon yhteys asioiden välillä. Korrelaatio ei edellytä kausaalisuutta. Pandemia-aikana post hoc -väitteitä kuulee usein: jos koronarokotteen jälkeen tulee ihottuma tai iskias, oireiden oletetaan olevan rokotteen sivuvaikutuksia. Tilastot osoittavat, että väkivaltaiset nuoret katsovat keskimääräistä useammin rankkoja väkivaltaelokuvia. Mutta ovatko he siksi väkivaltaisia vai tykkäävätkö väkivaltaisia impulsseja omaavat henkilöt rankoista elokuvista?

Yleistykset

Yleisiä ajatus- ja argumentointivirheitä ovat yleistykset, jotka tehdään omien stereotypioiden pohjalta. Vanha vitsi kiteyttää tilanteen:

Matemaatikko, fyysikko ja insinööri matkustivat junassa Skotlannissa. Insinööri katsoi ulos.

Insinööri: ”Skotlannissa on mustia lampaita.”

Fyysikko: ”Tarkkaan ottaen tiedämme vain, että Skotlannissa on ainakin yksi musta lammas.”

Matemaatikko: ”Aivan tarkkaan ottaen tiedämme vain, että Skotlannissa on ainakin yksi lammas, jonka vähintään toinen puoli on musta.”

Hätäiset yleistykset ovat osa arkiajatteluamme, ja usein ne toimivat siedettävän hyvin. Muodollisemmassa argumentoinnissa, esimerkiksi opinnäytetöissä, niillä ei pitäisi olla mitään sijaa.

Virheellinen dikotomia

Virheellinen dikotomia on salakavala väite, että on vain kaksi vaihtoehtoa, ja niistä on valittava toinen. Jos ”hyvä” vaihtoehto hylätään, jäljelle jää vain ”huono”. Poliitikot ovat mieltyneet virheellisiin dikotomioihin. Kansalle esitetään, että maassa kaikki menee pieleen, jos vaihtoehdon A sijasta valitaan vaihtoehto B. Muita vaihtoehtoja ei esitellä. Lapset kotona ja työntekijät organisaation alatasolla pidetään ruodussa samalla periaatteella.

Erottuvuusvääristymä

Erottuvuusvääristymä (salience bias) tarkoittaa, että argumenttien tueksi haetaan todisteita, jotka ovat helpoiten saatavilla. Vanhan vitsin mukaisesti kadonnutta avainta etsitään katulampun läheltä, koska siellä on eniten valoa.

Yleisiä ajatus- ja argumentointivirheitä ovat yleistykset, jotka tehdään omien stereotypioiden pohjalta.

Opinnäytetöissä erottuvuusvääristymästä johtuvat argumentit ovat hyvin tavallisia. Taustatieto hankitaan tutuista lähteistä, ja havainnot selitetään samalla tavalla kuin muutkin tutkijat näyttävät ne selittävän.

Organisaation tasolla asiat kartoitetaan saatavilla olevien mittarien avulla: tuotantoprosessin sujuvuus, liikevaihto ja työntekijöiden asenteet voidaan mitata, mutta esimerkiksi hiljainen tieto ja sanattomat toimintatavat, tuloksen tekijöinä tai estäjinä, jäävät kartoittamatta. Hiljaisia signaaleja on vaikea havaita, ja niiden kriittiset havaitsijat saavat organisaatioissa usein vihat niskaansa – tai päätyvät suuressa maailmassa miljardööreiksi. Steve Jobs, Mark Zuckerberg ja Elon Musk näkivät, mitä todellisuudessa tapahtui siinä, mitä näytti tapahtuvan.

Olkiukot

Olkiukkoargumentti on poliitikkojen suosiossa. Vastapuolen ajatukset esitetään kärjistetyssä tai vääristetyssä muodossa, jolloin ne on helppo tuomita. Ilmastosta huolestuneet väittävät, että vastapuoli haluaa tuhota kasvien, eläinten ja ihmisten elinolosuhteet maapallolla. Ilmastosta vähemmän huolestuneet taas esittävät, että vastapuoli haluaa tuhota vähävaraisten elämisen mahdollisuudet suurkaupunkien ulkopuolella.

Anekdoottinen evidenssi

Anekdoottinen evidenssi on jokapäiväinen ilmiö; sitä kuullaan oppitunneilla, seminaareissa, asiakastapaamissa, myyntipuheissa, kollegoiden kahvitauolla ja työhyvinvointikeskusteluissa. Puhuja esittää, miten joku on parantunut vaikeasta sairaudesta tietyn kasviuutteen avulla, miten myytävällä automallilla on ajettu puolitoista miljoona kilometriä ja miten työntekijä tai opettaja on saanut murskaavan huonoa palautetta asiakkaalta tai opiskelijalta.

Kaikki ovat mahdollisia yksittäisiä tapahtumia, mutta mikä niiden merkitys on? Miten arvokasta informaatiota yksittäistapaukset sisältävät? Anekdoottisen evidenssin vastaanottajan tulee olla kriittinen, mutta sen esittäjänkin soisi sitä olevan.

Sensitiivisyys ja spesifisyys

Kun argumentoija puhuu havaintojensa sensitiivisyydestä ja spesifisyydestä, ollaan huomattavasti anekdoottista evidenssiä vahvemmalla maaperällä.

Sensitiivisyys kertoo, miten hyvin menetelmä löytää aineistosta haettavat ilmiöt (esimerkiksi syrjäytymisvaarassa olevat nuoret, uniapneapotilaat tai aseet turvatarkastuksessa). Spesifisyys kertoo miten hyvin menetelmä hylkää ei-haettavat ilmiöt – hyvinvoivat nuoret, yönsä hyvin hengittävät henkilöt ja silmälasikotelot.

Menetelmä voi lähes varmasti paljastaa kaikki oikeat aseet turvatarkastuksessa (korkea sensitiivisyys) mutta samalla hälyttää usein silmälasikotelojen ja suklaapatukoiden kohdalla (alhainen spesifisyys). Mielipiteen perusteluna kuulee usein vain arvion sensitiivisyydestä. Se on argumenttina on välttämätön muttei riittävä. Irrallisena huomiona mainittakoon toivomus, että joku tekisi tutkimuksen nykyään suosiossa olevien whistleblowing-kanavien sensitiivisyydestä ja spesifisyydestä.

Virheellinen keskitie

Virheellinen keskitie (false middle ground) on pettävän helppo tapa etsiä havainnoille oikeaa tulkintaa ja erimielisyydelle sovittelua. ”Riita laitetaan puoliksi” tai ”kirkko keskelle kylää”, mikä ei tietenkään sinällään tarkoita, että ratkaisu olisi perusteltu. Tutkimustulosten raportoinnissa huolellinen kirjoittaja on tasapuolinen esimerkiksi haastateltujen mielipiteiden raportoinnissa, ja laadullisesta aineistosta yleisimmin esiin nousevia seikkoja voi keskitienä ehkä esittää. Sen sijaan kahden henkilön välisen konfliktin ratkaisemisessa keskitie toimintalinjan perusteluna ei välttämättä toimi, esimerkiksi kouluväkivallan sovitteluun ei yleensä ole keskitietä.

Apofenia

Apofenia tarkoittaa ihmisen taipumusta löytää merkitystä satunnaisissa ilmiöissä ja yhdistelmissä (Conrad, 1959). Arkisesti tämä voi tarkoittaa ”kykyä” nähdä ihmiskasvoja muistuttavia kuvioita kivissä, puissa ja vaahdossa juoman päällä. Apofenia ilmenee argumentointikeinona huomattavasti kriittisemmissäkin yhteyksissä.

Toisen maailmansodan aikana V-raketin osumia Lontooseen tutkittiin kaksiulotteisella mallilla, ja yritettiin nähdä datassa säännönmukaisuutta ja ennustettavuutta. Myöhemmin tilastollinen tutkimus osoitti, että mitään sellaista ei ollut osoitettavissa (Gilovich, 1991). Uhkapelaajat ja osakesijoittajat uskovat näkevänsä säännönmukaisuutta voittoriveissä ja kurssikehityksessä, ja perustelevat siirtojaan apofenia-argumentilla.

Lähteet

Conrad, K. (1959). Gestalteanalyse und Daseinanalytik. Nervenarzt, 30, 405–410.

Gilovich, T. (1991). How we know what isn’t so: The fallibility of human reason in everyday life. The Free Press.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022061346059