Ohjaustyössä uskontolukutaito on tärkeä työkalu

Uskontolukutaito ohjaustyössä on kykyä ottaa huomioon ohjattavan maailmankatsomus ja keskustella siitä tilanteen niin vaatiessa. Uskontolukutaitoinen ohjausote edellyttää ohjaajalta halua tuntea myös omaa katsomuksellista taustaansa.

Käsitteenä uskontolukutaito on vielä tuore (Malkavaara, 2021), ja se liittyy ammatillisen katsomusosaamisen kokonaisuuteen (Ikonen, 2020). Uskontolukutaitoa on esimerkiksi kyky arvioida uskonnon merkitystä ohjattavan elämässä. Ohjaaja voi yliarvioida uskonnon vaikutusta selittämällä asioita liikaa uskonnolla, mutta huomiotta jättäminen taas voi olla uskonnon merkityksen aliarviointia.

Uskontolukutaidon näkökulma on ollut esillä Diakonia-ammattikorkeakoulun yhteistyöhankkeissa työelämän kanssa usean vuoden ajan, ja siihen liittyvää ymmärrystä on rakennettu yhdessä ohjausalan ammattilaisten kanssa. Tämä artikkeli pohjautuu vuosina 2021–2022 toteutettuun Opetushallituksen rahoittamaan Monikulttuurisen ohjauksen kehittäminen omassa työssä -täydennyskoulutukseen, jonka yksi osa käsitteli uskontolukutaitoa.

Uskontolukutaito ohjaustyössä on kykyä ottaa huomioon ohjattavan maailmankatsomus ja keskustella siitä tilanteen niin vaatiessa.

Täydennyskoulutuksen osaksi uskontolukutaito tuli työelämäyhteistyön ja aiempien hankkeiden kokemusten vuoksi. Esimerkiksi vuosien 2019–2021 Virtaa ohjaukseen (ESR) -hankkeessa uskontolukutaito tunnistettiin monikulttuurisen ohjausosaamisen yhdeksi erityisosaamisalueeksi, jolle on kasvavaa tarvetta moninaistuvissa toimintaympäristöissä tapahtuvassa ohjaustyössä.

Koska kyseessä on teema, josta on vain vähän aikaisempaa tutkimusta Suomessa, ja tutkimuksen tarve kasvaa tulevaisuudessa, on erityisen tärkeää, että kehittämistyötä on voitu tehdä yhdessä eri puolilla Suomea työskentelevien, täydennyskoulutukseen osallistuneiden ammattilaisten kanssa.

Oman uskontosuhteen reflektointi auttaa ymmärtämään muita

Tässä artikkelissa käsittelen täydennyskoulutuksen osallistujien näkemyksiä uskontolukutaidon tarpeesta ohjaustyössä. Artikkeli perustuu täydennyskoulutuksen kirjallisiin oppimistehtäviin ja koulutuksen lopuksi kerättyyn kurssipalautteeseen. Oppimistehtävän teki 27 osallistujaa, ja heistä 16 antoi luvan käyttää kirjoitustaan tutkimuksessa.

Oppimistehtävässä osallistujat käsittelivät suhdettaan uskontoon kolmesta näkökulmasta, jotka olivat oman maailmankatsomuksen juuret, uskonto omassa elämässä ja työ- ja toimintaympäristössä tällä hetkellä ja uskontolukutaidon kehittäminen tulevaisuudessa. Tehtävä oli vahvasti itsereflektiivinen. Ensimmäisessä vaiheessa osallistuja käsitteli omaa suhdettaan uskontoon kysymysten avulla, ja toisessa vaiheessa hän laati pohdintansa perusteella kirjallisen koonnin.

Kirjoittaessaan suhteestaan uskontoon osallistujat kertoivat usein itselleen ja perheelleen merkittävistä arvoista ja uskonnollisista perinteistä. Moni käsitteli kasvuympäristönsä uskonnollisuutta, kuten kotipaikkakunnallaan vaikuttaneita uskonnollisia yhteisöjä sekä niiden vaikutuksia omiin käsityksiinsä uskonnosta.

Toinen kirjoituksissa toistunut teema olivat omaan uskonnollisuuteen vaikuttaneet elämänvaiheet ja elämän käännekohdat. Myös yhteiskunnalliset muutokset ja kokemukset eri maissa asumisesta olivat vaikuttaneet uskontokäsitykseen. Uskontokasvatuksen suhteen osallistujat pohtivat sekä omaa uskontokasvatustaan että itseään uskontokasvattajina omassa perheessään ja ammatillisesti.

Uskontolukutaito on tietoa, kohtaamisia ja rohkeutta puhua

Koulutuksen osallistujat arvioivat oppimistehtävässä uskontolukutaidon merkitystä työssään ja sen ammatillisen kehittämisen tarpeita. Vastauksissa erottui kolme uskontolukutaidon osa-aluetta, joille osallistujat näkivät erityisesti olevan tarvetta ohjausalalla: lisätieto uskonnoista, kokemuksellinen tutustuminen uskontoihin ja rohkeus puhua uskontoon liittyvistä asioista. Uskontojen moninaisuus näkyi osallistujien työympäristöissä aikaisempaa enemmän, minkä vuoksi useat heistä pitivät tarpeellisena saada lisää tietoa uskonnoista. Tavoitteena ei ollut tuntea tiedollisesti kaikkia uskontoja, vaan oppia, millaiset kysymykset liittyvät uskontoon. Arjessa pohdintaa oli herättänyt esimerkiksi naisten ja miesten välinen kanssakäyminen eri kulttuureissa ja uskonnoissa ja uskonnolliset paastokäytännöt.

Tavoitteeni onkin lisätä omaa uskontotietouttani, perehtyä tietoon uskonnoista ja uskonnollisuuden muutoksista sekä eri uskontojen välisistä suhteista. Tässä tavoitteeni ei ole kaikki maailman uskontojen osaaminen, vaan että saan joko kohdistettua tai laajennettua omaa katsomustani, sekä samanaikaisesti saada lisää työvälineitä ja osaamista opiskelijoiden kohtaamiseen, mihin koen minulla olevan jo tietoa, taitoa ja vahvuuksia. (7)

Tulevaisuudessakin näen tärkeänä ohjata oppilaita tunnistamaan eri uskontojen ja katsomusten vaikutusta yhteiskunnan toimintaan ja arkeen. Olen siis samaa mieltä näiden asiantuntijoiden kanssa, jotka korostavat nykyaikaisessa opetuksessa ja ohjauksessa tarpeenmukaista tutustumista erilaisiin uskontoihin ja niiden sisältöihin (vaikka tiettyyn uskontoon ei sitouduta), koska se edistää tasa-arvoisuutta, sivistystä ja kannustaa oppilaita toimimaan yhteiskunnassa toistensa kanssa kunnioittavasti huolimatta omasta uskonnosta tai katsomuksesta. (8)

Osallistujat pohtivat, millaisiin tiedonlähteisiin tieto uskonnoista perustuu ja onko yleinen tietämys uskonnoista liian yksipuolista. Erityisesti tämä näkyi islamin kohdalla.

Ymmärsin silloin, että työympäristöltä puuttuu tietoisuutta slamista ja nimenomaan uskonnon merkityksestä. Myöhemmin tajusin, että tietoisuuden puuttuminen ei koske ainoastaan tietyt alat tai ihmiset, joilla on tietty sivistys- tai koulutustaso, vaan myös viranomaiset ja hyvin koulutetut maahanmuuttajien kanssa työtä tekevät. (5)

Osallistujat pitivät tarpeellisena tutustumista eri uskontokuntien edustajiin ja keskustelua heidän kanssaan. Opetuksessa voidaan hyödyntää kokemusasiantuntijuutta niin, että uskontokuntaan kuuluva oppilas tai vanhempi kertoo omasta katsomuksestaan tai vaikkapa perheensä uskonnollisista tavoista.

Toivon, että tulevaisuudessa minulla olisi joskus mahdollisuus työskennellä erilaisista kulttuureista tulevien ihmisten kanssa ja heidän kauttaan tutustua myös erilaisiin katsomuksiin ja uskontoihin. Kokemusasiantuntijuus mielestäni opettaa enemmän, kuin netistä luettu tieto. Henkilökohtaisesti toivon pystyväni vielä kehittymään kaikkien uskontojen ymmärtämisessä. (10)

Ajattelen, että uskonnoista ja kulttuureista tarvitaan enemmän tietoa ja mm. reaalista tutustumista niihin (ei luentojen ja kirjojen kautta). (12)

Kokemuksellisen tutustumisen uskontoihin uskottiin vähentävän ennakkoluuloja ja mahdollistavan erilaisten katsomusten rinnakkaiseloa. Toisen ihmisen ja hänen näkökulmansa ymmärtäminen vahvistaa keskinäistä kunnioitusta ja rakentaa siltoja erilaisten näkemysten välille.

Minulle uskonto on aina osa elämää ja haluan oppia uskontolukutaitoa. Haluan oppia ymmärtämään toisia uskontoja ja kuulla heidän uskonnollisista traditioistaan. Haluan poistaa sekä omia että muiden ennakkoluuloja eri uskontoja kohtaan. Haluan kunnioittaa toisia sekä hyväksyä erilaisuuden rikkautena. (15)

Osallistujat pitivät hyvin tärkeänä sitä, että ohjaaja on tietoinen mahdollisesta uskonnon merkityksellisyydestä oppilaille ja heidän vanhemmilleen. Arjen työhön useat kaipasivat rohkeutta kysyä ja keskustella uskontoon liittyvistä asioista. Suomessa ei ole totuttu ottamaan puheeksi uskontoa ohjaustilanteissa, kun taas ohjattaville uskonnosta puhuminen voi olla luontevaa.

Osallistujat pitivät hyvin tärkeänä sitä, että ohjaaja on tietoinen mahdollisesta uskonnon merkityksellisyydestä oppilaille ja heidän vanhemmilleen.

Mielestäni uskontolukutaito ei edellytä henkilökohtaista vakaumusta johonkin uskontokuntaan, vaan enemmänkin molemmin puoleista ymmärrystä. Kykyä keskustella ja pohtia asioita ja oppia toisiltamme. (15)

Näen, että tulevaisuudessa tarvitsemme ammattilaisina yhä enemmän osaamista kohdata ihmisiä eri uskonnoista ja eri taustoista. Toivon, että myös uskonnoista uskalletaan puhua ja niitä uskalletaan ottaa esille varhaiskasvatuksessa. Haluan uskoa avoimeen keskusteluun myös uskonnoista vanhempien ja kasvattajien välillä. (16)

Monilla osallistujilla oli hyviä kokemuksia uskonnosta keskustelemisesta, ja nämä kokemukset olivat vaikuttaneet heidän omaan ammatilliseen toimintatapaansa. Ohjaajan avoimuus keskustelulle oli luonut tilaa kohtaamiselle.

Omassa työssäni, oppilaitoksessa – – on edustettuina useita kymmeniä eri kieli- ja kulttuuriryhmiä ja voi nähdä hyvin paljon myös uskontoon liittyviä asioita. Ajattelen, että uskonto näkyy ja tulee vastaan niin paljon kuin vain haluan tai olen valmis ottamaan vastaan. Silloin kun osaan aloittaa keskusteluita, osaan kysyä sensitiivisesti ja olen avoimen utelias ja vilpitön, syntyy ohjaustyön ohessa usein hyvinkin rikastuttavia keskusteluita. Työni myötä olen oppinut, että en tee ulkoisiin tekijöihin liittyviä johtopäätöksiä enkä oleta asioita. (7)

Uskontolukutaitoa tarvitaan tulevaisuuden työelämässä

Osallistujien vastauksista näkyi, että uskontolukutaidon kehittäminen liittyy omaan maailmankatsomukseen ja omiin arvoihin tutustumiseen. Itsetuntemuksen kehittämistä on pidetty merkittävänä osana monikulttuurista ohjausosaamista (esim. Parkkinen, 2013, s. 118–120; Michelsson, 2023).

Uskontolukutaidon rooli koko opintojaksolla nousi esille täydennyskoulutuksen palautteessa. Useampi osallistuja toivoi jatkokoulutusta. Osallistujat halusivat syventävää jatkokoulutusta, ja tarpeellisiksi aihealueiksi koettiin esimerkiksi katsomustietoisuus varhaiskasvatuksessa ja kulttuurisensitiivinen työote kriisitilanteissa. Uskontolukutaitoa käsittelevä oppimistehtävä sai hyvää palautetta.

Uskontolukutaidon osaaminen on pitkälti itsetuntemus- ja vuorovaikutusosaamista. Ohjaustyössä se on kykyä kohdata arvostavasti moninaisista katsomuksellisista taustoista tulevia asiakkaita ja työskennellä yhdessä heidän kanssaan heidän parhaakseen. Valmius keskustella uskontoon ja katsomukseen liittyvistä kysymyksistä sekä kyky hahmottaa uskonnon merkityksiä asiakkaan elämässä syventää vuorovaikutusta.

Työelämälähtöinen kehittäminen vahvisti täydennyskoulutuksen osallistujien katsomusosaamista ja auttoi tunnistamaan alan koulutuksen kehittämistarpeita. Työ jatkuu Opetushallituksen rahoittamassa Monikulttuurisen ohjauksen ja pedagogiikan ammattilaiseksi -täydennyskoulutuksessa.

Lähteet

Ikonen, T. (2020). Katsomus ennen kaikkea. Dialogi https://dialogi.diak.fi/2020/02/12/katsomus-ennen-kaikkea/

Malkavaara, M. (2021). Uskontolukutaito ja sen merkitys monikulttuurisessa työssä. Teoksessa S. Hyväri, & P. Sahonen (toim.), Monikulttuurisen ohjausosaamisen kehittäminen – Virtaa ohjaukseen -koulutushankkeen tulokset (s. 128–145). (Diak Työelämä 22). Diakonia-ammattikorkeakoulu.

Michelsson, R. (toim.), Ahlbäck, L., Grönlund, Y., Heino, S., Ikonen, T., Jakobsson, A., Lilja, T., Miettinen, M., Orre, M., Pukkila, P., Pylkkä, O., Rinne, S., Siirto, U., Stenbäck, C. (2017–2021). Monikulttuurisen ohjauksen työkalupakki. Jyväskylän ammattikorkeakoulun avoimet oppimateriaalit -verkkosivusto. Saatavilla 23.1.2023 oppimateriaalit.jamk.fi/monikulttuurinenohjaus.

Parkkinen, J. (2013). Uskonnon pyhän kohtaamisen etiikka monikulttuurisessa ohjauksessa. Teoksessa V. Korhonen, & S. Puukari (toim.), Monikulttuurinen ohjaus- ja neuvontatyö. PS-kustannus.

Sahonen, P., & Hyväri, S. (2021). Monikulttuurisen ohjauskoulutuksen pilotin toteutus. Teoksessa S. Hyväri, & P. Sahonen (toim.), Monikulttuurisen ohjausosaamisen kehittäminen – Virtaa ohjaukseen -koulutushankkeen tulokset (s. 16–34). (Diak Työelämä 22). Diakonia-ammattikorkeakoulu.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202301021068