Opettajat tarvitsevat tukea ja toimintamalleja monikulttuurisen ohjauksen verkostotyöhön

Diakissa järjestettiin opetushenkilöstölle monikulttuurisen ohjauksen täydennyskoulutus lukuvuonna 2021–2022 Opetushallituksen rahoittamana. Täydennyskoulutus pidettiin verkkototeutuksena, jonka yhden opintojakson keskeinen sisältö oli moniammatillinen verkostotyö.

Osallistujilta pyydettiin kirjallinen suostumus oppimistehtävien hyödyntämiseen tutkimus- ja kehittämistyössä sekä julkaisuissa. Artikkelin sitaatit ovat suoria lainauksia tehtävistä, ja ne on merkitty kunkin oppimistehtävän järjestysnumerolla. Minkälaisia havaintoja opettajat tekivät verkostoista ja moniammatillisuuden käytännöistä?

Moniammatillisessa yhteistyössä keskiössä on asiakkaan paras

Verkostotyö on useamman toimijan vastavuoroinen ja keskinäiseen tiedon ja resurssien jakamiseen perustuva arvontuottamisen malli. Yhteistyön avulla voidaan hyödyntää kaikkien toimijoiden osaamista ja voimavaroja yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. (Hyväri & Lindholm, 2021, s. 75.)

Moniammatillisuuden käsitettä käytetään monissa yhteyksissä ja eri merkityksissä (Hyväri & Lindholm, 2021, s. 77). Voidaan puhua esimerkiksi monialaisesta yhteistyöstä, poikkihallinnollisesta toiminnasta ja verkostoyhteistyöstä. Puhutaan myös jaetusta ja yhteisöllisestä asiantuntijuudesta, jolloin korostetaan toimijoiden keskinäistä vuoropuhelua.

Moniammatillinen yhteistyö voidaan määritellä eri ammattiryhmien tietojen ja taitojen yhteensovittamiseksi yhteisessä toiminnassa. Yhteistyön sujuvuus edellyttää ammattilaisten oman toiminnan reflektoinnin kykyä ja motivaatiota kehittyä moniammatillisessa yhteisössä. Keskeistä on sitoutuminen tavoitteelliseen yhteistyöhön, kyky neuvotella ja luoda luottamuksellisia yhteistyösuhteita. (Pärnä, 2012, s. 49–50.)

Toimivassa yhteistyössä ja verkostosuhteissa ammattilaiset tietävät, mitä tehdään ja millä tavalla toimitaan.

Moniammatillisen yhteistyön tärkeys korostuu sellaisissa ohjaustilanteissa, joissa haetaan ratkaisuja yksilöä haavoittaviin tilanteisiin palvelujärjestelmän toimintojen ristipaineessa (Banks & Williams, 2005). Toimivassa yhteistyössä ja verkostosuhteissa ammattilaiset tietävät, mitä tehdään ja millä tavalla toimitaan. Ammattilaisilla on riittävästi osaamista ja tietoa tehtävien suorittamiseen sekä valmiutta oppia toisilta.

Yhteistyö edellyttää monipuolista ammatillisten verkostojen tuntemusta sekä halua ja kykyä hyödyntää niitä. Verkostotyön ja moniammatillisen toiminnan ydintehtävä koulutusorganisaatioissa on oppilaiden ja opiskelijoiden mahdollisimman laadukas palveleminen, heidän tarpeidensa kuuleminen ja osallisuuden vahvistaminen oppilaitoksen arjessa.

Oppimistehtävät kartoittivat lähtötilannetta

Verkostoja ja ammattilaisten keskinäistä yhteistyötä käsittelevien oppimistehtävien tavoite oli saada osallistujat kuvaamaan ja erittelemään työtänsä eri näkökulmista. Ensimmäisessä tehtävässä osallistujat pohtivat omia työkäytäntöjään ja peilasivat kokemuksiaan keskustellen toisten osallistujien kanssa. Osallistujia pyydettiin pohtimaan yhdessä kehitysideoita ohjaustyöhön sekä työntekijöiden että ohjattavien näkökulmista.

Toisessa oppimistehtävässä osallistujat kuvasivat esimerkkitapauksia, joissa opiskelijan, asiakkaan tai ryhmän kanssa oli hyödynnetty moniammatillista yhteistyötä. Lisäksi osallistujat kirjasivat yhteistyön onnistumisia ja haasteita oman työnsä ja työyhteisön näkökulmista.

Monikulttuurinen työ on juurtumatonta osassa oppilaitoksia

Koulutuksen yksi keskeisimmistä havainnoista oli oppilaitosten monikulttuurisen ohjaustyön tavattoman laaja kirjo. Ohjaajan vastuulla olevien opiskelijoiden määrä vaihteli. Monet osallistujista tekivät työtä itsenäisesti opiskelijan, luokan tai opiskelijaryhmän kanssa.

Työskentelen suuressa yhtenäiskoulussa (oppilaita yli 1 100) kieltenopettajana. Aineenopettajuuden lisäksi toimenkuvaani kuuluu luokanvalvojuus. Minulla on myös S2-oppilaita. (6)

Työskentelen ammatillisena ohjaajana toisen asteen ammatillisessa oppilaitoksessa ja ohjaajana työhöni sisältyy erilaisten monikulttuuristen ryhmien ohjaukseen liittyvät tehtävät. (11)

Työskentelen yksityisen palveluntuottajan iltapäiväkerho-ohjaajana koulussa kolmatta vuotta. (10)

Monilla työtehtävät vaihtelivat opetuksesta ohjaukseen ja kehittämistehtäviin.

Työskentelen monialaisessa ammatillisessa oppilaitoksessa lehtorina ja pedagogisena valmentajana oppilaitoksen kahdella eri kampuksella. Työhöni kuuluu opetus- ja ohjaustyön lisäksi työelämäkoordinaatiota sekä hanke- ja kehittämistyötä. (13)

Olen nyt työskennellyt kaksi vuotta kehittämistehtävissä, joissa yksi isoimpia tavoitteita on ammatillisen koulutuksen henkilökunnan ohjaus- ja verkosto-osaamisen kehittäminen. (4)

Työtehtävien ja toimenkuvien vaihtelevuus voi kertoa muutoksista oppilaitosten arjessa. Maahanmuuttajataustaisten lasten määrä oli voinut kasvaa lyhyen ajan sisällä. Erilaisia kieleen ja kulttuuriin liittyviä haasteita nousi esiin oppilaitoksien arjessa ja opetustilanteissa.

Monissa oppilaitoksissa oltiin vasta alkuvaiheessa monikulttuurisen ohjauksen kehittämisessä. Yksi osallistuja kuvasi tilannetta omassa työyhteisössään:

Monikulttuurinen ohjausosaaminen on näyttäytynyt hyvin harvan erityisosaamisena, joka on tuntunut toisista niin isolta palalta, ettei ehkä edes uskalleta ottaa siitä yhteistä vastuuta. (4)

Oppilaitoksissa kaivataan moninaista osaamista ja toimintamalleja

Oppimistehtävässä osallistujia pyydettiin kuvaamaan esimerkkitapaus, jossa he olivat hyödyntäneet moniammatillisia verkostotyön menetelmiä. Tehtävä osoitti, kuinka heterogeeninen opiskelijaryhmä vaikeutti monenlaisten elämäntilanteiden ja palvelutarpeiden huomiointia.

Ryhmäni on heterogeeninen, mikä tarkoittaa sitä, että luokkahuoneessa on eri-ikäisiä, korkeakoulun tai ammatillisen tutkinnon suorittaneita tai vain suomalaista peruskoulua vastaavan koulun kokonaan tai osaksi suorittaneita. Joidenkin opiskelijoiden työhistoria on pitkä, kun taas toisilla opiskelijoista ei välttämättä ole kokemusta työelämästä lainkaan. (5)

Yksittäisen opiskelijan elämäntilanne saattaa edellyttää laajaa viranomaisverkostoa. Työ vaatii monien toimijoiden osaamisen ja tehtävien yhteensovittamista.

Mukana moniammatillisessa prosessissa oli koulun lisäksi Migri, lastensuojelu, perhesosiaalityö, aikuissosiaalityö, Kidutettujen tukikeskus, Hus, Espoon lastenpsykiatrinen yksikkö, psykologi, psykoterapeutti, toimintaterapeutti ja yksityinen perhetyötä tarjoava yritys. Prosessi oli melko intensiivinen ja kesti lähes kaksi vuotta. Osaltani se tuli päätökseen oppilaan kuudennen luokan keväällä, kun perhe sai myönteisen turvapaikkapäätöksen ja oppilas siirtyi syksyllä yläkouluun. Pidimme yhden nivelpalaverin, jossa oli mukana sekä alakoulu että yläkoulu. (14)

Moniammatillisen yhteistyön organisointi ja toimintakäytännöt olivat useiden osallistujien mukaan vielä kehittymättömiä.

Moniammatillinen yhteistyö lähti minun eli varhaiskasvatuksen opettajan aloitteesta, koska huomasin huolen lapsen kehityksessä. Tämän kaltaiselle moniammatilliselle yhteistyölle varhaiskasvatuksessa ei ole mitään mallia, jonka mukaan toimitaan. Haastavaa on se, että yhteistyö tehdään pääsääntöisesti etänä, enkä varhaiskasvatuksen ammattilaisena pääse mukaan lapsen verkostoihin. Moniammatillinen yhteistyö on myös hyvin repaleista, koska teen yhteistyötä yhden eri ammattilaisen kanssa kerrallaan ja usein joudun kertomaan samat asiat lapsesta monelle ammattilaiselle. Avun saaminen julkisella puolella myös kestää ja esimerkiksi psykologisiin tutkimuksiin ei pääse ennen kuin on käynyt puheterapiassa. (15)

Toimiakseen tarkoituksenmukaisesti moniammatillisella verkostotyöllä tulisi olla sille luodut käytännöt ja toimintaperiaatteet. Virtaa ohjaukseen (ESR) -hankkeessa nousi samanlaisia havaintoja kehittämistarpeista. Kun työllä ei ole selkeää mallia ja se on ”repaleista”, toimijat joutuvat käyttämään paljon aikaa ja resursseja työprosessien yhteensovittamiseen. Tieto ei kulje kunnolla, ja avun saaminen häiriintyy. (Hyväri & Lindholm, 2021, s. 84–87.)

Moniammatillisen yhteistyön organisointi ja toimintakäytännöt olivat useiden osallistujien mukaan vielä kehittymättömiä.

Aina ei riitä, että moniammatillista yhteistyötä ohjeistetaan. Eri ammattiryhmien välinen tiedon ja resurssien jakaminen vaatii perehtymistä ja moniammatillisen toiminnan periaatteiden sisäistämistä.

Moniammatillista ryhmää varten on olemassa kirjallista ohjeistusta sekä palavereiden perusteella täytettävät kaavakkeet. Mitään varsinaista perehdytystä moniammatilliseen työskentelyyn ei kuitenkaan ole. (6)

Joillekin osallistujille monikulttuurisen täydennyskoulutukseen hakeutuminen lähti omasta työtilanteesta, jossa he kokivat, ettei välineitä verkostomaiseen työhön ollut tarpeeksi.

Aluksi minun pitää tunnustaa, että tämä Diakin koulutus on tullut ainakin minun kohdallani juuri sopivassa vaiheessa. Koulutuksen tämänhetkinen osio puolestaan osui aivan ihan kipukohtaan: verkostotyö ja moniammatillisuus. (13)

Monikulttuurinen ohjaus on verrattain uusi ilmiö Suomessa

Monikulttuurisella ohjaustyöllä ei ole Suomessa vielä pitkää historiaa. Tutkimukseen ja kehittämistyöhön monikulttuurinen ohjaus nousi 1990-luvun alussa erityisesti kasvatustieteissä (Näsälä, 2009, s. 11). Vuonna 2007 ilmestyneessä julkaisussa (Nykänen ym.) kirjoittajat toivat esiin, että ”opiskelijoiden ohjaustarpeista lähtevä päätöksenteko, yhteistyö, tarpeiden tunnistaminen ja työntekijöiden välinen verkostoituminen ovat vasta kehittymässä alueellisessa yhteistyössä. Ohjaukselliset työotteet ovat käsityömäisiä ja ohjaajat valittavat työn yksinäisyyttä.”

Maahanmuuttajataustaiset oppilaat ovat tuoneet monia muutoksia opettajan työhön, ilmeni tutkimuksessa, jossa selvitettiin opettajien käsityksiä työstä monikulttuurisen oppilasryhmän kanssa. Opettajat pitivät monikulttuurisen työn valmiuksiaan riittämättöminä sen vaativuuteen nähden. Opettajat eivät olleet saaneet koulutusta maahanmuuttajataustaisten oppilaiden opettamiseen, mutta he olivat kuitenkin valmiita lisäkouluttautumaan. (Soilamo, 2008.)

Aikaisemman tutkimuksen ja tässä tarkastelussa esitettyjen havaintojen perusteella voi sanoa, että monikulttuurisen ohjauksen osaamisen kehittämiselle on koulutuksellisesta näkökulmasta moninaisia tarpeita. Osaamisen vahvistaminen kannattaa kiinnittää työhön opiskelijoiden ja oppilasryhmien kanssa. Täydennyskoulutus antaa opetusalan ammattilaisille työkaluja verkostotyön käynnistämiseksi ja foorumin, jossa voi yhdessä etsiä ratkaisuja monikulttuurisen ohjaustyön tueksi.

Lähteet

Banks, S., & Williams, R. (2005). Accounting ethical difficulties in social welfare work: Issues, problems and dilemmas. British Journal of Social Work 35(7), 1005–1022.

Hyväri, S., & Lindholm, M. (2021). Moniammatillinen verkostotyö monikulttuurisessa ohjauksessa.  Teoksessa S. Hyväri, & P. Sahonen (toim.), Monikulttuurisen ohjausosaamisen kehittäminen – Virtaa ohjaukseen -koulutushankkeen tulokset. (Diak Työelämä 22). Diakonia-ammattikorkeakoulu.

Näsälä, M. (2009). Näkökulmia monikulttuuriseen ohjaukseen [Kehittämisraportti]. Jyväskylän ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu.

Nykänen, S., Karjalainen, M., Vuorinen, R., & Pöyliö, L. (2007). Ohjauksen alueellisen verkoston kehittäminen – poikkihallinnollinen ja moniammatillinen yhteistyö voimavarana. (Tutkimusselosteita 34). Jyväskylän yliopisto, koulutuksen tutkimuslaitos.

Pärnä, K. (2012). Kehittävä moniammatillinen yhteistyö prosessina. Lapsiperheiden varhaisen tukemisen mahdollisuudet. [Väitöskirja, Turun yliopisto].

Soilamo, O. (2008). Opettajan monikulttuurinen työ. [Väitöskirja, Turun yliopisto].

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202301021067