Sote-palvelujen heikko saavutettavuus johtaa niiden alikäyttöön
Ruoka-avun hakijoiden joukossa on sosiaali- ja terveyspalvelujen alikäyttöä, mikä johtuu palvelujen heikosta saavutettavuudesta. Saavutettavuudella on useita ulottuvuuksia, kuten fyysinen, taloudellinen, informatiivinen ja kokemuksellinen saavutettavuus. Nämä kaikki vaikuttavat siihen, ettei vaikeassa asemassa olevat saa tai edes hae tarvitsemiaan palveluita.
Vaikeassa asemassa olevat tarvitsevat laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluita, jotka tukisivat heitä tilanteensa kohentamisessa. KoMa-projektin tekemässä ruoka-avun hakijoille suunnatussa kyselyssä tutkittiin palvelujen käyttöä. Pian julkaistavassa vertaisarvioidussa artikkelissa esitetään, että palvelujen alikäyttö on ruoka-avun hakijoiden keskuudessa yleistä. Vaikka ihminen kokisi tarvitsevansa jotakin palvelua, hän ei syystä tai toisesta hae sitä.
Kyselyssä ei kysytty syitä sille, miksi palveluja ei haeta. Palveluja hakemattomissa kuitenkin korostuivat työttömät, toisen asteen koulutetut sekä maaseutumaisissa kunnissa asuvat. Palvelujen alikäyttöä esiintyi etenkin talous- ja velkaneuvonnan, sosiaalityöntekijän palveluiden ja toimeentulotuen kohdalla. Näiden tulosten pohjalta voidaan pohtia, onko palvelujärjestelmämme tarpeeksi hyvin saavutettavissa.
Saavutettavuuden käsitteen moniulotteisuus
Saavutettavuudesta puhuttaessa huomio saattaa keskittyä maantieteelliseen saavutettavuuteen, tai siihen, miten hyvin palvelu on erityisryhmien, kuten liikunta- ja näkövammaisten, saavutettavissa. Nämä ovat tärkeitä seikkoja, mutta saavutettavuuden käsite pitää sisällään muitakin ulottuvuuksia. Heidi Vanjusov on tutkinut väitöskirjassaan päihdepalvelujen saavutettavuutta, mutta hänen määritelmänsä saavutettavuuden viidestä ulottuvuudesta pätevät myös muihin palveluihin.
Ensimmäinen saavutettavuuden viidestä ulottuvuudesta on palvelun fyysinen saavutettavuus, jolla viitataan tilojen esteettömyyteen sekä välimatkoihin. Palvelun taloudellisella saavutettavuudella tarkoitetaan esimerkiksi palveluihin pääsyn kustannuksia, kuten asiakasmaksuja tai matkakustannuksia sekä digipalveluissa tarvittavien laitteiden kustannuksia. Institutionaalinen saavutettavuus puolestaan viittaa palvelujen järjestämiseen liittyviin seikkoihin, kuten henkilöstön riittävyyteen, organisointiin sekä taloudellisiin resursseihin.
Palveluille on tärkeää myös informatiivinen saavutettavuus, eli miten selkeästi ja mitä kanavia pitkin niistä kerrotaan ihmisille. Lisäksi pitäisi huomioida kokemuksellinen saavutettavuus eli palveluiden maine. Asiakkaalla saattaa olla palveluista huonoja kokemuksia tai muiden ihmisten kokemusten pohjalta saatuja ennakkokäsityksiä. Palvelulla saattaa myös yleisesti ottaen olla huono maine, ja ihminen välttelee sen hakemista peläten, että muut saavat tietää palvelun asiakkuudesta.
Palvelujen saavutettavuus ruoka-avun hakijoille
Ruoka-apua hakevien palvelujen alikäyttö johtuu todennäköisesti monista saavutettavuusongelmista. Palvelujen huono fyysinen saavutettavuus eli välimatkat ovat luultavasti syynä sille, että alikäyttöä oli etenkin maaseutumaisten kuntien vastaajilla. Kasvokkaista asiakaspalvelua on vähennetty, ja maaseutumaisissa kunnissa pitäisi usein turvautua digipalveluihin. Myös taloudellinen saavuttavuus voi olla ongelma. Ruoka-avun hakijoilla ei välttämättä ole rahaa matkustaa palvelupisteisiin tai mahdollisuutta hankkia tarvittavia digilaitteita.
Ruoka-apua hakevien palvelujen alikäyttö johtuu todennäköisesti monista saavutettavuusongelmista.
Lisäksi alikäytössä on kyse tiedollisesta saavutettavuudesta, eli kaikki eivät välttämättä tunne palvelujärjestelmää. Esimerkiksi sosiaalipalvelut jäävät tunnettuudessa terveyspalveluiden jalkoihin. Rovaniemellä tehdyssä ruoka-apukyselyssä eräs vastaaja kysyi, ovatko sosiaalipalvelut sama asia kuin terveyskeskus. Samoin esimerkiksi tieto toimeentulotuen hakemisesta ja tarkoituksesta voi olla vähäistä. Talous- ja velkaneuvonnankin palvelut ja niiden hakeminen saattavat olla monille tuntemattomia.
Kokemuksellinen saavutettavuus liittyy mitä luultavimmin siihen, että sosiaalityöntekijän palvelujen sekä toimeentulotuen kohdalla oli paljon alikäyttöä. Etenkin pienillä paikkakunnilla moni voi kokea sosiaalityön avun hakemisen hävettävänä. Ruoka-avussa voi asioida nimettömänä ilman, että tarvitsee perustella avun tarvettaan, mikä pienentää kynnystä hakea ruoka-apua.
Kysymys hyvinvointivaltion toimivuudesta
Moni näistä saavutettavuuden ulottuvuuksista riippuu institutionaalisesta saavutettavuudesta eli siitä, miten sosiaali- ja terveyspalvelut on järjestetty ja resursoitu. Jos taloudelliset ja henkilöstöresurssit ovat niukat, ei ole paljon mahdollisuuksia kehittää palveluista tiedottamista tai kasvokkaista asiakaspalvelua. Samoin sekavat organisaatiorakenteet, ihmisten siirtäminen palvelupisteestä toiseen ja kiireinen henkilöstö vaikuttavat ihmisten kokemuksiin ja mielikuviin palveluista.
Perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut sekä edistettävä väestön terveyttä. Palveluiden heikko saavutettavuus kuitenkin estää tämän toteutumisen etenkin heikoimmassa asemassa olevien joukossa. Asia näkyy konkreettisesti esimerkiksi ruoka-avun hakijoiden keskuudessa palveluiden alikäyttönä. Mikäli heikoimmassa asemassa olevat kansalaiset eivät saa tarvitsemiaan palveluita, voimme kyseenalaistaa hyvinvointivaltion toimivuuden ja uskottavuuden.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023052547909