Mikrokursseilla parempaan työelämään?

Mikrokurssien tarjoaminen on osa koulutuspolitiikan muutosta, jossa korostetaan avoimen oppimisen merkitystä niin muodollisessa koulutuksessa kuin myös jatkuvassa oppimisessa. Mikrokursseilla on hyvät mahdollisuudet tuottaa täsmäosaamista työelämälle, mutta niillä on myös rajoituksensa. Viime kädessä mikrokurssien hyödyntäminen riippuu yksilöiden, työorganisaatioiden ja yritysten haluista ja kyvyistä oppimiseen.

Elinikäisestä oppimisesta mikrokursseihin

Yleissivistävän, kaikille tarjotun koulutuksen lisäksi on ajateltu, että ihmiset voivat omaehtoisesti kehittää ja sivistää itseään esimerkiksi harrastuksissa tai vapaan sivistystyön piirissä. Viime vuosikymmeninä on lisääntyvässä määrin kiinnitetty huomiota elinikäiseen oppimiseen.

Jatkuvassa tai elinikäisessä oppimisessa ihmiset oppivat tietoja, taitoja sekä asenteita koko elämänsä ajan. Tämä oppiminen voi perustua ihmisten omaan haluun, mutta yleensä jatkuvan oppimisen yhteydessä viitataan työn, talouden tai yhteiskunnallisen muutoksen synnyttämiin osaamisen tarpeisiin. OECD, EU ja eri hallitukset ovat luoneet ohjelmia, joilla edistetään elinikäistä oppimista. Jatkuva oppiminen on nähty talouden tehostamisen, kilpailukyvyn vahvistamisen sekä sosiaalisen inkluusion välineenä. Näin etenkin Euroopan unionissa, sillä ajatus kilpailukyvyn vahvistamisesta osaamista parantamalla sopii eurooppalaisen kapitalismin malliin, jossa kilpailukykyä pyritään vahvistamaan osaamista lisäämällä, eikä palkkoja laskemalla.

Jatkuvassa tai elinikäisessä oppimisessa ihmiset oppivat tietoja, taitoja sekä asenteita koko elämänsä ajan.

Digitalisaatio eli verkossa tapahtuva opiskelu tarjoaa paljon mahdollisuuksia jatkuvaan ja avoimeen oppimiseen. Viimeisimpiä aloitteita elinikäisen oppimisen edistämisestä ovat mikrokurssit. Mikrokursseilla ei ole yleisesti sovittua määritelmää, mutta niillä viitataan pieniin, joitakin tunteja tai korkeintaan päiviä kestäviin opintokokonaisuuksiin. Mikrokurssit toteutetaan usein netissä, mutta myös lyhyet luennot tai harjoitukset voivat toimia mikrokursseina, kuten esimerkiksi hygieniapassi tai ensiavun peruskurssi.

Tavallisesti mikrokursseilla tarkoitetaan koulutusorganisaatioiden tarjoamia opintokokonaisuuksia. Esimerkiksi ammattikorkeakoulujen Yritysten muutoskumppanina -hanke on tuottanut mikrokursseja, jotka tukevat yritysten kehittymistä. Lisäksi mikrokursseiksi voidaan tulkita kaikki netissä tarjolla oleva opetuksellinen materiaali. YouTube onkin todennäköisesti maailman suurin mikrokurssien alusta: sieltä löytyy apua ja neuvoja aina filosofiasta ja uskonnoista tietokoneohjelmien ja erilaisten laitteiden käyttöön.

Mikrokurssien mahdollisuudet ja rajoitukset

Netin mikrokursseilla on useita etuja: niiden tarjonta on hyvin laajaa, niitä voidaan opiskella omassa tahdissa, ja ne tarjoavat nopeaa oppia rajatuista aiheista. Erityisesti yritysten ja työntekijöiden näkökulmasta mikrokurssit tarjoavat joustavaa ja eriytyvää oppimista työelämän käytännön tarpeisiin. Mikrokurssit voivat myös tarjota virkistystä ja vaihtelua työelämän arkipäivään.

Mikrokursseilla on myös ilmeisiä rajoituksia: laajasti ymmärrettyjen mikrokurssien taso vaihtelee paljon amatöörien julistuksista huippuyliopistojen luentoihin. Lisäksi netin mikrokursseilla on vähän tai ei ollenkaan vuorovaikutusta, mistä syystä ryhmän oppiminen on heikkoa tai sitä ei ole. Opettajan yksilöllistä ohjausta tai muodollisia todistuksia opintosuorituksista ei tavallisesti saa, ja kurssien lyhyys asettaa rajoitukset oppimiselle. Kursseilla voi oppia yksittäisiä tietoja ja taitoja, mutta ei laajempia kokonaisuuksia, eivätkä ne juurikaan vaikuta asenteisiin tai toiminnan tapoihin.

Mikrokurssien rajoituksia voi kuitenkin pyrkiä korjaamaan monin eri tavoin. Esimerkiksi kursseja voi ketjuttaa ja sijoittaa laajemmiksi kokonaisuuksiksi, tai antaa niiden suorituksista muodollisia todistuksia. Oppijat voivat myös kerätä muodollisten opiskelutodistusten sijasta portfoliota opituista asioista, ja oppijoiden välistä vuorovaikutusta voidaan kehittää automatisoiduilla oppimisalustan keskustelualueilla. Laajempien oppimiskokonaisuuksien osina mikrokurssit voisivat toimia johdatuksina ja opintoihin motivoivina esipuheina.

Oppiminen edellyttää halua ja kykyä

Mikrokurssit vaikuttavat lupaavalta tavalta täydentää joustavasti työelämän osaamistarpeita. Ei ole kuitenkaan itsestään selvää, että työntekijät, yritysten päälliköt ja johtajat olisivat halukkaita oppimaan uusia asioita. Oma kokemukseni työelämän kehittämishankkeista on, että ihmiset ovat usein haluttomia muuttamaan toimintatapojaan tai ottamaan käyttöön uusia välineitä eli he ovat haluttomia oppimaan uutta. Esimerkiksi työelämän kehittämishankkeissa on tyypillistä, että hankkeen alkaessa johtajat käyvät siunaamassa hankkeen tavoitteet, mutta sen jälkeen heitä ei hanketoiminnassa näy.

Halun lisäksi mikrokursseilla oppiminen edellyttää kykyä oppia. Elinikäisen oppimisen ja kehittymisen edellytyksenä onkin se, että ihmiset ovat oppineet oppimaan. Muodollinen koulutus antaa välineitä oppia kontrolloiduissa tilanteissa, mutta mikrokurssien itsenäinen opiskelu edellyttää vahvempaa itseohjautuvuutta.

Tämä blogi on kirjoitettu osana Yritysten muutoskyvykkyys, vihreä siirtymä ja digitalisaatio -hankekokonaisuutta. Hankkeen yhteydessä Diakonia-ammattikorkeakoulu on tuottanut työhyvinvointia ja monimuotoisuutta käsitteleviä mikrokursseja, joihin voi tutustua hankkeen verkkosivuilla.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023073192583