Arvot

Aina joskus ihmiset joutuvat tilanteisiin, joissa he käyttäytyvät vastoin arvojaan. Tällöin he ovat ajautuneet arvoristiriitaan. Arvojen tunnistaminen ja tiedostaminen on osa itsetuntemusta. Jos omia arvoja ei tunne, voi päätyä toimimaan ulkopuolelta ohjatusti ja toteuttamaan toisen päämääriä.

Yksinkertaisimmillaan arvot tarkoittavat itselle merkityksellisiä asioita. Ne liittyvät jokaisen arkeen ja elämäntapaan, koska ne ohjaavat, mitkä asiat koetaan hyviksi ja huonoiksi.

Arvoja voivat olla esimerkiksi oikeudenmukaisuus, reiluus, yhteispeli, onnellisuus, nautinto, ekologisuus, luovuus, lempeys, rohkeus, turvallisuus tai uuden oppiminen. Arvot muovautuvat, kun olemme vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa ja elämme yhteiskunnassa. Persoonallisuuden perusta on geeneissä ja biologiassa, mutta kenelläkään ei ole syntyessään arvojärjestelmää.

Koti ja yleensä kasvuympäristö on se, missä arvot muotoutuvat. Tavallista on, että arvot periytyvät kotoa. Ennen arvojen ajateltiin olevan melko pysyviä, mutta nyt tiedetään, että ne voivat muuttua ja muovautua elämän aikana esimerkiksi ihmissuhteiden ja elämänkokemusten myötä. Joskus omien arvojen löytymiseen tarvitaan, että on ensin hylännyt kodin arvot. Arvot eivät muodostu kuitenkaan tyhjiössä, vaan aina vuorovaikutuksessa.

Arvot eivät muodostu tyhjiössä, vaan aina vuorovaikutuksessa.

Arvot ovat toivottavia, eri tilanteissa vaikuttavia, tavoitteita, joiden tärkeysaste elämässä vaihtelee. Niiden päätehtävä on toimia ohjaavina periaatteina ihmisille. Arvot ovat siten sosiaalisesti ja yhteisöllisesti välttämättömiä inhimillisen elämän ideaaleja hyvän elämän toteutumiseksi mutta myös yhteisön säilymiseksi.

Arvopohjalla tarkoitetaan useita eettisiä taustaoletuksia yhdessä. Sellaisia ovat ihmiskäsitys, yhteiskuntakäsitys, historiakäsitys tai vielä luontokäsitys. Yhdessä ne voivat luoda samantapaisen arvojoukon, arvopohjan.

Arvojen tutkiminen

Arvojen tutkimuksessa oltiin aluksi kiinnostuneita yksilöistä. Ensimmäisen, laajasti esimerkiksi ammatinvalinnanohjauksessa ja rekrytoinneissa käytetyn arvotestin Study of Values laati amerikkalainen, persoonallisuuspsykologian yhtenä perustajahahmona tunnettu Gordon Allport (1897–1967) yhdessä Philip E. Vernonin (1905–1987) kanssa. Testin ensimmäinen versio julkaistiin vuonna 1931, mutta vuonna 1970 se uudistettiin, ja kolmanneksi tekijäksi tuli mukaan Gardner Lindzey (1920–2008). Arvotestissä sijoitetaan tärkeysjärjestykseen kuutta arvoa: teoreettista (totuuden etsiminen), taloudellista (mikä on hyödyllisintä), esteettistä (muoto, kauneus ja harmonia), sosiaalista (ihmisten rakkauteen hakeutuminen), poliittista (valta ja johtajuus) sekä uskonnollista (yhteys ja oikea moraali).

Arvotutkimus muuttui luonteeltaan yhteiskunnalliseksi viimeistään 1960-luvulla. Työelämän suuria muutoksia olivat palvelusektorin kasvu ohi teollisuuden, naisten osuuden jatkuva kasvu palkkatyöstä sekä korkeakoulutettujen määrän ja koulutuksen arvostuksen kasvu. Tulot ja elintaso paranivat ja vapaa-ajan määrä lisääntyi. Arvoihin liittyviä kysymyksiä nousi naisen asemasta, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksista ja ympäristön tilasta.

Aikakauden merkittävimmät arvotutkimukset julkaisivat yhdysvaltalaiset filosofi Nicholas Rescher (Introduction to Value Theory 1969), sosiaalipsykologi Milton Rokeach (The Nature of Human Values, 1973) ja politiikantutkija Ronald Inglehart (The Silent Revolution, 1977), joista viimeksi mainittu toimi vuodesta 1981 vuoteen 2021 maailmanlaajuisen tutkimusverkoston World Value Surveyn johtajana.

Nicholas Rescherin (s. 1928) arvoteoriassa arvot muotoutuivat kokemuksista, mikä on haluttavaa ja miten eletään hyvä elämä. Milton Rokeach (1918–1988) laati arvomittariston toivottavista asioista, joita tutkittavat henkilöt asettivat tärkeysjärjestykseen. Kaikkiaan tällaisia arvoja mittaristossa oli 36. Rokeach oli kiinnostunut kulttuurien välisestä vertailusta, mutta ei tehnyt havaintoja arvojen keskinäisistä suhteista. Hän määritteli arvon pysyväksi uskomukseksi siitä, että tietty johtopäätös tai toimintatapa on toimijalle itselleen parempi kuin sen päinvastainen vaihtoehto.

Ronald Inglehart (1934–2021) tutki ensimmäisenä länsimaalaisten arvomuutosta materialistisista arvoista kohti postmaterialistisia. Tutkimusaineisto oli koottu useista maista samanaikaisesti. Näin voitiin tutkia arvojen muuttumisen vaiheita tarkastelemalla valtioiden talouden ja niiden sisäisten sosiaalisten rakenteiden kehitystä. Tutkimus perustui väittämiin, joista toiset olivat materialistisia ja toiset postmaterialistisia. Edellisiin kuuluivat esimerkiksi turvallisuuteen sekä taloudelliseen ja poliittiseen vakauteen, jälkimmäisiin esteettisyyteen, ympäristöön ja yksilönvapauteen liittyvät väittämät. Postmaterialistisiin arvoihin liittyi usein kokemuksia omasta identiteetistä osana laajempaa globaalia kokonaisuutta.

Inglehartin mukaan vanhemmat sukupolvet olivat arvoiltaan materialistisempia kuin vakaan taloudellisen kasvun ja turvallisuuden keskellä varttuneet ja korkeammin koulutetut nuoret. Valtioissa, joissa oli nautittu vauraudesta pitkään, postmaterialistiset arvot olivat vallitsevampia kuin köyhemmissä ja myöhemmin vaurastuneissa maissa. Inglehart havaitsi arvomuutoksen mukailevan taloudellista kehitystä.

Kolmas arvotutkimuksen päälinja, kulttuurien välinen vertaileva arvotutkimus, oli alkanut muotoutua jo ennen Inglehartin tutkimusta. Hollantilainen sosiaalipsykologi ja kulttuurintutkija Geert Hofstede (1928–2020) tutki kansallisten kulttuurien vaikutusta ihmisten ajatteluun, käyttäytymiseen ja yrityskulttuuriin eri maissa. Kyselyaineistojensa perusteella hän laati mallin, jossa valtioiden erilaisia kulttuureja vertailtiin tietyin kriteerein. Hofstede kiinnitti huomiota kenties enemmän kulttuurien välisiin eroihin kuin arvojen muutokseen. Monikansallisen suuryrityksen IBM:n kanssa tehdyn tutkimuksen ensimmäiset kyselyt toteutettiin jo vuosina 1967 ja 1973, vastauksia saatiin 72 maasta. Hofstede löysi tuloksinaan viisi arvoulottuvuutta: valtaetäisyyden, epävarmuuden välttämisen, individualismi–kollektivismin, maskuliinisuuden–feminiinisyyden sekä pitkän tai lyhyen aikavälin orientoitumisen. Näitä esittelevä teos Culture’s Consequences ilmestyi vuonna 1980 ja loi perustan kulttuureja vertailevalle arvotutkimukselle. Hofsteden malli sopii kansallisen tason kulttuurierojen vertailuun, ei yksilöiden tai pienempien ryhmien tutkimukseen.

Schwartzin arvoteoria

Arvotutkimuksen kehityskaaressa eniten keskusteltu ja sovellettu malli on israelilaisen sosiaalipsykologin Shalom H. Schwartzin (s. 1936) kehittämä empiirisesti testattava arvoteoria, joka vertailee arvojen keskinäisiä suhteita. Teoria perustuu ajatukselle, että on olemassa arvoja, joilla on universaali, kaikkialla tunnustettu ja hyväksytty luonne. Siten se pyrkii olemaan eri kulttuureissa samanaikaisesti pätevä.

Teoria perustuu 20 maassa tehdyille tutkimuksille arvotyypeistä, jotka ovat sisällöltään samoja. Schwartz osoitti kymmenen kaikkialla pätevää arvotyyppiä tai perusarvoa, jotka ovat: 1. itseohjautuvuus (itsenäinen ajattelu ja toiminta, vapaus, luovuus), 2. vaihtelunhalu (jännitys, haasteiden etsiminen, avoimuus uusille kokemuksille), 3. hedonismi (mielihyvän ja nautinnon tavoittelu), 4. suoriutuminen (saavutukset, henkilökohtaisen menestyksen tavoittelu), 5. valta (vaikutusvalta, status, dominointi), 6. turvallisuus (oman elämän ja yhteiskunnan harmonia ja vakaus), 7. yhdenmukaisuus (mukautuminen normeihin, haittaa tuottavien impulssien rajoittaminen), 8. perinteisyys (mukautuminen kulttuurin normeihin, sääntöjen hyväksyminen), 9. hyväntahtoisuus (toive läheisten hyvinvoinnista), 10. universalismi (kaiken luonnon ja ihmiskunnan arvostaminen ja suojelu).

Nämä kymmenen perusarvoa pohjaavat kolmeen elämässä vallitsevaan universaaliin tavoitteeseen: biologisiin tarpeisiin, sosiaaliseen kanssakäymiseen ja ryhmien selviytymiseen sekä hyvinvointiin.

Schwartzin teoksessaan Universals in the content and structure of values (1992) esittämässä arvomittarissa on 56 arvo-osiota, joista nelisenkymmentä on osoittautunut merkityksiltään varsin samanlaisiksi eri kielissä ja kulttuureissa. Tällaisia ovat vapaus, tasa-arvo ja kohteliaisuus. Sitä vastoin esimerkiksi rohkeus ja onnellisuus merkitsevät eri kulttuureissa eri asioita.

Arvot ryhmitellään neljään laajempaan, toisilleen vastakkaiseen luokkaan sen perusteella, millaiset motiivit kunkin arvon takaa löytyvät:

1. Muihin, itsen ulkopuolelle, suuntautuvat arvot liittyvät toisaalta läheisten, toisaalta koko maapallon hyvinvointiin (itsensä ylittäminen, toisista huolehtiminen).
2. Kun itseä korostavat arvot ovat etusijalla, silloin tärkeää on oman vallan ja menestyksen tavoittelu (itsensä korostaminen, omien etujen ajaminen).
3. Säilyttämiseen tähtäävien arvojen pohjalta toimiva pitää tärkeänä perinteitä, pysyvyyttä ja normeihin mukautumista (säilyttäminen, muutosvastarinta, itsesäätely, järjestys).
4. Kun arvona on avoimuus, silloin ihmistä motivoivat esimerkiksi luovuus, vapaus tai jännittävien kokemusten tavoittelu (muutosvalmius, uudet kokemukset, itsenäisen ajattelun ja toiminnan korostaminen).

Schwartzin arvoteoria kuvataan usein kehäkuviolla, jossa vierekkäin sijoitetut arvot, kuten virikkeisyys ja mielihyvä, sopivat hyvin yhteen, mutta vastakkaiset, kuten hyväntahtoisuus ja valta tai itseohjautuvuus ja turvallisuus, ovat yhteensopimattomia.

Ihmiset näyttävät valitsevan koulutusalansa arvojensa mukaan.

Teorian pohjalta tehtyjen tutkimusten mukaan arvot asetetaan kaikkialla maailmassa osapuilleen samaan tärkeysjärjestykseen. Kaikkialla hyväntahtoisuus on tärkein arvo, minkä jälkeen tulevat universalismi, itseohjautuvuus ja yhdenmukaisuus. Viimeisinä ovat aina perinteet ja valta.

Ihmiset näyttävät valitsevan koulutusalansa arvojensa mukaan. Yhteiskuntatieteilijät ja humanistit kannattavat universalismiarvoja, taloustieteilijät suoriutumis- ja valta-arvoja ja lääketieteilijät hyväntahtoisuusarvoja. Vaikka arvot näyttävät olevan varsin pysyviä, koulutuksen määrä vaikuttaa niihin. Mitä korkeampi koulutus ihmisellä on, sitä tärkeämpiä ovat muutosvalmiusarvot. Länsi-Euroopan maissa vapaus (itseohjautuvuus), veljeys (hyväntahtoisuus) ja tasa-arvo (universalismi) ovat vakiintuneet arvomaailman keskeisiksi osiksi. Yhdysvalloissa sen sijaan suoriutumisarvot sekä perinne- ja yhdenmukaisuusarvot ovat suuremmassa roolissa.

Hyvä yhteiskunta ja arvot

Länsimaisissa yhteiskunnissa on totuttu määrittämään hyväksi sellainen yhteiskunta, jossa vallitsevina arvoina ovat vapaus, demokratia, yhdenvertaisuus, oikeudenmukaisuus ja yhteisvastuu. Hyvinvointivaltion tavoitteena on tarjota jokaiselle yhteiskunnan jäsenelle mahdollisimman hyvät fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset lähtökohdat ja olosuhteet sekä mahdollisuus vaikuttaa elämäänsä.

Suomalaisen yhteiskunnan arvovalintana on ollut luoda hyvinvointivaltio, joka tasapainottaa vahvojen ja heikkojen asemaa ja kaventaa hyvinvointieroja. Hyvä yhteiskunta ottaa huomioon yhteisen edun, jota toteuttamalla toteutetaan myös yksilöiden parasta.

Euroopan unionin perustana ovat ihmisarvo, vapaus, demokratia, tasa-arvo, oikeusvaltioperiaate ja ihmisoikeudet, joita kaikkia EU perustelee laajasti.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023073192595