Ruoka-avun hakijoissa esiintyy sukupuolten välisiä eroja

Sukupuolieroihin kohdistuvalla tutkimuksella voidaan tunnistaa sukupuoleen yhteydessä olevia yhteiskunnallista eriarvoisuutta tuottavia tekijöitä. Eriarvoisuutta voidaan vähentää ja tasa-arvoa edistää vaikuttamalla näihin tekijöihin, ja tästä hyötyvät kaikki sukupuolesta riippumatta. Esimerkiksi ruoka-avun hakijoiden keskuudesta on 2010-luvun alussa kerätyn aineiston avulla tunnistettu monenlaisia eroja sukupuolten välillä. (Laihiala & Ohisalo, 2017.)

Tässä artikkelissa sukupuolten välisiä eroja tarkastellaan KoMa-projektissa kerätyn uuden kyselyaineiston (N=942) avulla. Kyselyssä selvitettiin muun muassa ruoka-avun hakijoiden hyvinvointia, palvelujen käyttöä sekä ruoka-apuun turvautumisen syitä. Artikkelissa keskitytään etenkin selviytymiskeinoihin vaikeuksien keskellä sekä positiivisen mielenterveyden ulottuvuuksiin. Aineistosta on tarkasteltu ristiintaulukoinnin ja t-testien avulla tilastollisesti merkitseviä eroja sukupuolten välillä.

Eroja miesten ja naisten välillä

KoMa-hankkeen ruoka-apukyselyyn vastanneista naisia oli 59,4 prosenttia ja miehiä 40,6 prosenttia. Lomakkeessa oli mahdollista vastata sukupuolen kohdalla ”muu” sekä ”en halua vastata”, mutta näihin kohtiin vastanneita oli erittäin vähän. Näin ollen tässä artikkelissa keskitytään vain naisten ja miesten vastauksiin.

Koronapandemia toi ruoka-avun hakijoiden joukkoon aiempaa enemmän naisia. Kuten taulukosta 1 näkee, naisten kohdalla ruoka-avussa asioinnin aloittamisen jakauma on tasaisempi kuin miehillä. Kun tarkastelimme korona-aikoina aloittaneiden naisten taustamuuttujia, havaitsimme, että he olivat nuorempia ja koulutetumpia verrattuna ruoka-avussa pidempään asioineisiin naisiin.

Koronapandemia toi ruoka-avun hakijoiden joukkoon aiempaa enemmän naisia.

Miehissä on selvästi enemmän työttömiä kuin naisissa, mutta molemmissa ryhmissä on kuitenkin eniten työkyvyttömyys- tai vanhuuseläkeläisiä. Työssäkäyviä naisia on miehiä enemmän, mihin vaikuttaa naisille kasautuva hoivavastuu sekä naisvaltaisten alojen pienet palkat (Laihiala & Ohisalo, 2017). Asumismuodon osalta naisissa on miehiä enemmän omistusasujia, mihin vaikuttavat puolison kuoltua omistusasuntoon asumaan jääneet lesket sekä naisten hoivavastuu.

Taulukko 1. Tilastollisesti merkitseviä eroja ruoka-apukyselyn mies- ja naisvastaajien välillä.

Miehissä on jonkin verran enemmän yksin asuvia naisiin verrattuna, kun taas yksinhuoltajat ovat enimmäkseen naisia. Muissa taustamuuttujissa, kuten ikäluokissa tai keski-iässä, koulutuksessa tai vastaajan asuinkunnan kuntatyypissä, ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja sukupuolten välillä. Eroja ei ollut myöskään elämään tyytyväisyydessä, itsensä kokemisessa huono- tai hyväosaiseksi saatikka toimeentulovaikeuksien kokemisessa.

Selviytymiskeinot vaikeuksien keskellä

Kuviossa 1 on kuvattu ruoka-apukyselyyn vastanneiden miesten ja naisten selviytymiskeinoja. Ruoka-apu ja terveydenhuolto ovat olleet kummallekin sukupuolelle tärkeimpiä selviytymiskeinoja, mutta naisille ystävät sekä perheenjäsenet ja sukulaiset olivat selvästi tärkeämpiä selviytymiskeinoja kuin miehille. Auttavat puhelimet tai chatit eivät olleet kovinkaan merkittävä selviytymiskeino, mutta naisille niillä oli selvästi enemmän merkitystä kuin miehille.

Kuvio 1. Selviytymisen kannalta merkittävimmät keinot sukupuolittain. * = tilastollisesti merkitsevä ero ryhmien välillä.

Laihiala & Ohisalo (2017) tuovat esille, että ongelmien ilmaantuessa miehet jäävät naisia useammin yksin ilman perheen tai yhteiskunnan tukiverkostojen tukea. Kuvion 1 perusteella voi sanoa, että miehille yhteiskunnan tukiverkostot näyttävät olevan tärkeitä, mutta naisille läheisten merkitys on selvästi suurempi kuin miehillä. Perheenjäsenten ja sukulaisten kohdalla näkyy osaltaan se, että miehissä oli naisia enemmän yksin asujia. Yksin asuvilla naisilla perheenjäsenet ja sukulaiset olivat paljon tärkeämpi selviytymiskeino kuin yksin asuvilla miehillä.

Positiivinen mielenterveys

Miesten yksinjääminen näkyy myös positiivista mielenterveyttä kartoittavassa kysymyksessä. Elämänvaikeuksien keskellä selviytymisessä auttaa positiivinen mielenterveys, jota pidetään eri ulottuvuutena kuin mielen pahoinvointia. Vaikka ihmisellä olisi ongelmia mielen pahoinvoinnissa, hänellä voi silti olla resursseja mielen hyvinvoinnin eri ulottuvuuksilla. (Appelqvist-Schmidlechner, Tuisku, Tamminen, Nordling & Solin, 2016.)

Positiivista mielenterveyttä mitattiin ruoka-apukyselyssä SWEMWBS-mittarilla (Short Warwick-Edinburgh Mental Wellbeing Scale), jossa on positiivisen mielenterveyden eri ulottuvuuksia mittaavia kysymyksiä. Näistä lasketaan SWEMWBS-arvo asteikolla 7–35. Ruoka-apukyselyssä miesten SWEMWBS-arvo oli 21,86 ja naisten 22,30. Miesten positiivinen mielenterveys oli siis naisia heikompi, ja ero oli tilastollisesti merkitsevä. Vertailun vuoksi mainittakoon, että koko väestön arvo oli THL:n FinSote-kyselyssä 24, joten ruoka-avun hakijoilla se on koko väestöä selvästi heikompi (Zitting, Wiens & Kainulainen, 2023, 308).

Kuvio 2. Positiivisen mielenterveyden mittarin (SWEMWBS) ulottuvuudet. Sukupuolien väliset erot kokemuksissa vastaushetkeä edeltäneen kahden viikon ajalta. * = tilastollisesti merkitsevä ero ryhmien välillä.

Kuviosta 2 näkee, että miesten ja naisten välillä oli tilastollisesti merkitsevät erot kahdella positiivisen mielenterveyden ulottuvuudella. Miehillä on ollut vastaushetkeä edeltäneen kahden viikon aikana naisia harvemmin läheisyyden tunteita toisiin ihmisiin, eivätkä he ole tunteneet itseään niin hyödylliseksi kuin naiset. Tässä todennäköisesti näkyy miehillä yleisempi työttömyys, koska työttömät eivät tunteneet itseään niin hyödyllisiksi kuin muut ryhmät. Myös miehillä yleisempi yksin asuminen vaikuttaa: yksin asuvat miehet eivät tunne niin paljoa läheisyyttä kuin yksin asuvat naiset.

Eriarvoisuus näkyy monin tavoin

Sukupuolten välillä ei siis ollut eroja huono-osaisuuden, toimeentulovaikeuksien kokemisen ja elämään tyytyväisyyden osalta. Ruoka-avun hakijoilla nämä kuitenkin ovat heikompia kuin koko väestöllä. Silti myös sukupuolien välisiä eroja oli näkyvillä. Esimerkiksi miesten naisia yleisempi yksin asuminen ja työttömyys sekä perheenjäseniltä ja ystäviltä saatu vähäisempi tuki näkyi aineistossa.

Laihiala & Ohisalo (2017) tuovat esille niin sanotun miestapaisen syrjäytymisen, jonka riski on suuri, mikäli mies on matalassa sosioekonomisessa asemassa, työtön, yksin asuva tai eronnut. Heidän mukaansa miesten eriarvoisuuden vähentämiseksi pitää kiinnittää huomiota erityisesti niihin tekijöihin, joiden myötä työttömät miehet ajautuvat yhteiskunnan laidoille. Tässä tärkeä rooli olisi esimerkiksi työttömien terveystarkastuksilla. (Emt.)

Naisten kohdalla ruoka-apukyselyssä taas näkyy se, että naisvaltaiset alat kärsivät koronapandemiasta enemmän kuin miesvaltaiset (esim. Mesiäislehto ym., 2022). Lisäksi kyselystä tuli esille, että eläkkeellä oleminen kasvattaa köyhyysriskiä, ja naisilla tämä riski on suurempi kuin miehillä (Laihiala & Ohisalo, 2017). Moni eläkkeellä oleva nainen joutuu siis täydentämään pieniä tulojaan ruoka-avulla.

Sukupuolten välisen eriarvoisuuden vähentäminen edellyttää muutoksia sekä etuus- ja palvelujärjestelmiin että työmarkkinoiden rakenteisiin. Miesten kohdalla olisi hyvä satsata myös esimerkiksi vertaisapuun ja -neuvontaan, jottei ongelmien kanssa jäätäisi yksin. Ruoka-avussa asioivat miehet voisivat hyötyä ruoka-avun yhteydessä tarjottavasta yhteisöllisestä toiminnasta ja yhteisruokailuista. Voi ehkä olla vaikeaa houkutella heitä näihin toimintoihin mukaan, mutta sitä kuitenkin kannattaa yrittää.

Lähteet

Appelqvist-Schmidlechner, K., Tuisku, K., Tamminen, N., Nordling, E., & Solin, P. (2016). Mitä on positiivinen mielenterveys ja kuinka sitä mitataan? Suomen lääkärilehti 24(71), 1759–1764.

Laihiala, T. & Ohisalo, M. (2017). Leipäjonot sukupuolisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden mittarina. Sosiologia 2/2017, 128–148.

Mesiäislehto, M., Elomäki, A., Närvi, J., Simanainen, M., Sutela, H., & Räsänen, T. (2022). The gendered impacts of the Covid-19 crisis in Finland and the effectiveness of the policy responses. Discussion paper 2/2022. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavilla http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-800-2

Zitting, J., Wiens, V., & Kainulainen, S. (2023). Millainen on ruoka-avun hakijoiden positiivinen mielenterveys? Teoksessa S. Raitakari & M. Hekkala (toim.), Osallisuutta ja osattomuutta yhteiskunnan marginaaleissa: Muuntuvat palvelut ja hyvinvointi koronapandemiassa (s. 298–322). Tampereen yliopisto.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20230908121852