Non sequitur kommunikaatiossa

Klassisen kartesiolaisuuden mukaan Cogito, ergo sum eli Ajattelen, siis olen. Non sequitur -versio voisi olla En ajattele, siis en ole. Kissanhiekka ei ajattele, joten kissanhiekkaa ei siis ole olemassa?

Sanataide

Sanataiteessa ajattelun ja kielen sääntöjä rikotaan toistuvasti. Samuel Beckettin Huomenna hän tulee / Waiting for Godot (1954) on non sequitur -iloittelua:

Estragon: What did we do yesterday?
Vladimir: What did we do yesterday?
Estragon: Yes.
Vladimir: Why… (Angrily). Nothing is certain when you’re about.
Estragon: In my opinion we were here.
Vladimir (looking around): You recognize the place?
Estragon: I didn’t say that.
Vladimir: Well?
Estragon: That makes no difference.

Keskustelu on sekavaa ja päätelmät ovat absurdeja. Eikä Godot koskaan tule. Ainoa varma asia näyttäisi olevan se, että lauseen ja sitä seuraavan lauseen välillä ei ole loogista yhteyttä.

Puhuvatko ihmiset oikeasti kuten Beckettin näytelmässä kuvataan? Koko ajan. Vapaa-ajan ympäristöissä virkistävien juomien ääressä käyty keskustelu alkaa pian kuulostaa varsin beckettiläiseltä. Mutta eipä keskellä kirkasta päivää työkontekstissakaan käyty keskustelu yleensä aivan loogisesti etene. Keskustelu on täynnä puolikkaita ajatuksia ja ajatusten rippeitä ja niitä kommentoivia puolihuolimattomia ajatuksia, usein aivan eri asiaan liittyen. Todellisuus jäljittelee siis taidetta.

Beckettiläisiä keskustelunpätkiä esiintyy tosielämässä ja fiktiossa.

Beckettiläisiä keskustelunpätkiä esiintyy tosielämässä ja fiktiossa.

Miami Vice -elokuvaa (2006) tehdessään Colin Farrell pyrki kohteliaasti lähestymään alkuperäisen sarjan tähteä Don Johnsonia. Don Johnson vastasi tiedusteluihin:

You tell Colin Farrell when he’s through with my jock strap to give it back.

Kari Suomalaisen Hesarin pilapiirroksessa 1980-luvulla yläasteen opettaja vastaa oppilaan haistatteluihin kohteliaasti:

Kerro lisää kodistasi.

Pyörätiellä kilpapyöräilijä vaati aggressiivisesti hitaammin etenevää väistymään. Pyöräilijäoletettu karjahti takaisin:

Kuule skäibe, mursalles huimii terveisii.

Poliitikot ja pelimiehet

Lingvisti Dwight Bolinger (1980) muistelee amerikkalaista presidentinvaalikampanjaa 1960-luvulla, jolloin ehdokkaan vaalipäällikkönä toimiva poika lanseerasi iskulauseen:

You get to have a heck of a president and I get to keep a heck of a father.

Iskulause näyttää ja kuulostaa hyvältä mutta sisältää non sequitur -dilemman: jos ehdokkaasta ei tulekaan presidenttiä, poika menettänee isänsä?

Kryptovaluutan markkinoijat saattavat käyttää tehokkaan näköistä argumentointia:

Investing in cryptocurrencies is a risk, but everything in life involves a risk. Every time you drive a car you are taking a risk. If you are willing to drive a car, you should be willing to invest in cryptocurrencies.

Argumentti on epälooginen ja absurdi, mutta melko varmasti on ihmisiä, jotka siitä silti vakuuttuvat.

Pelimiehet (PUA, pickup artist) ovat miehiä, jotka kuvittelevat olevana taitavia vastakkaisen sukupuolen viettelijöitä. Heidän ”iskutekniikoitaan” käsittelee nykyisin kokonainen media-ala, jonka tunnetuimpia teoksia lienee Neil Straussin kirja The Game (2005). Yhtenä oletetun tehokkaana tekniikkana mainitaan Negging (”negaaminen”), jossa kohteliaisuutta seuraa kohteliasuuden kyseenalaistava repliikki. Leikitään siis kuumaa–kylmää -leikkiä:

Nice nails.
—
Are they real?

Negaava repliikki saa oletuksen mukaan vastapuolen kiinnostumaan kommunikaatiosta. Tosi(yö)elämässä on kuultu tilanne, jossa juuri pelikirjasta opittu negaaminen torjuttiin non sequitur -repliikillä:

Nätit kynnet. – Onko ne aidot?
 —
Niin, ovatko?
No en tosiaankaan lähde! Pitääkö kutsua vartijat!

Johtopäätös

Elämä ei ole logiikkaa. Kieli ei ole matematiikkaa. Seuraus on, että arkipäivän kommunikaatio etenee ontuen ja horjahdellen, joskus yhteisymmärrykseen päätyen, usein ei.

Lähteet

Beckett, S. (1954). Waiting for Godot. The American Edition. Grove Press.

Bolinger, D. (1980). Language, the loaded weapon. Longman.

Strauss, N. (2005). The Game: Penetrating the Secret Society of Pickup Artists. Harper Collins.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20230908121862