Siirry sisältöön
Nuoria ihmisiä rakentamassa puupalikoista tornia. Tyttö katsoo rakennelmaa ja hymyilee, kuvituskuva.
Juttutyyppi  Ilmiö

Parasta mahdollista sote-koulutusta

Sosiaali- ja terveysalan ammatit vaativat monenlaisia taitoja ja tarjoavat erilaisia urapolkuja. Diakista valmistuneet tunnetaan työelämässä erityisesti hyvistä kohtaamis- ja vuorovaikutustaidoista.

Diakin edustamien soten, tulkkauksen ja kirkon alan ammattilaisista varmasti useimmille ihmisten kohtaaminen ja heidän auttamisensa on keskeisimpiä työhön sisältöä tuovia elementtejä.

Nimenomaan kohtaamiset potilaiden ja heidän läheistensä kanssa tekivät aiemman sairaanhoitajan työn merkitykselliseksi myös Diakin terveysalan lehtori Piia Kekäläiselle.

– Sairaanhoitajan työ oli lapsuuden unelmatyöni ja sain tehdä sitä 15 vuotta. Kaipuuta kentälle on yhä eikä hyppäys lehtoriksi mennyt kivutta, Piia Kekäläinen kertoo.

– Nyt minua kuitenkin palkitsee vuorovaikutus terveysalan opiskelijoiden kanssa. Pyrin opettamaan heille hyvää hoitosuhdetta ja kohtaamisen merkitystä. Siten toivon välillisesti voivani vaikuttaa myös laajasti potilaiden hyvinvointiin.

Erityisasiantuntijuus voimavarana

Halu auttaa yhdistää monien alojen ammattilaisia. Samalla sote-aloja ja erityisesti hoito- ja hoiva-aloja kuitenkin vaivaa työvoimapula. Alojen vetovoimaa tiedetään tutkitusti vähentävän etenkin heikohko palkkaus suhteessa työn vaativuuteen sekä työvoimavajeen aiheuttama lisäkuormitus töissä oleville. Nämä asiat ratkaisemalla yhä useampi varmasti suuntaisi töihin sosiaali- ja terveysalalle.

Sote-alalla on monenlaisia vetovoimaisia työtehtäviä tarjolla.

Sote-alalla on kuitenkin monenlaisia vetovoimaisia työtehtäviä tarjolla, Diakin strategiajohtaja Assi Kukkonen sanoo.

– Veto- ja pitovoiman kannalta merkityksellisenä näyttäytyvät työyhteisön hyvä johtamiskulttuuri ja lähiesihenkilötyö, Assi Kukkonen katsoo.

– Johtamisen kouluttajina ammattikorkeakouluilla on paljon annettavaa. Diakissa on tarjolla esimerkiksi Monialaisen ja yhteensovittavan johtamisen YAMK-tutkinto, joka vastaa ajankohtaisiin johtamisen tarpeisiin.

Ammattikorkeakoulujen kentällä Diak on vahvasti keskittynyt sote-, kirkon- ja tulkkauksen aloihin. Tämä fokusoituminen on ehdottomasti voimavara, Kukkonen sanoo.

– Pystymme panostamaan henkilökuntamme erityisasiantuntijuuteen.

Nuori diakoniatyöntekijä keskustelee kahden ihmisen kanssa, kuvituskuva.
Erityisasiantuntijuus on sosiaali- ja terveysalan työntekijöille voimavara.

Kohtaamisosaamisen paikka

Strategiansa ja brändinsä mukaisesti Diak haluaa olla kohtaamisen korkeakoulu. Hyvien kohtaamis- ja vuorovaikutustaitojen opettamiseen satsataan Diakissa paljon ja ne kulkevat pohjavireenä läpi kaiken opetuksen.

– Diakin ammattialoilla oikeastaan kaikki lähtee hyvästä kohtaamisesta, Piia Kekäläinen katsoo.

– Kun ihmiset kohtaavat meidät, heillä on yleensä joku hätä tai tarve. Silloin he ovat hyvin paljastetussa ja herkässä tilanteessa ja ammattilaisen täytyy osata olla kunnioittava, aidosti läsnä ja keskittyä toisen ihmisen asiaan. Siitä alkaa turvallinen yhteistyö.

Kohtaamisen osaajina diakilaisilla on vahva ja pitkä maine. Sairaanhoitajan ajoiltaan Kekäläinen muistaa, että kentällä etenkin Diakin opiskelijoiden kohtaamistaidot ja eettinen osaaminen pantiin merkille.

– Nyt kun itse ohjaan täällä opiskelijoita, saan ilokseni kentältä yhä samaa viestiä: opiskelijamme huomataan erityisen valveutuneiksi näillä osa-alueilla. Tämä erityispiirre tekee Diakista tunnetun työelämässä.

Tarve tunneälylle

Kekäläisen oma erityisala Diakissa on palliatiivisen hoidon opetus, jota hän on myös ollut kehittämässä EduPal-hankkeessa. Kun ihminen lähestyy ja valmistautuu kuolemaan ja läheiset ovat mukana häntä saattamassa, kohtaamisen sensitiivisyys korostuu.

– Palliatiivisessa hoidossa ja saattohoidossa tilanteet ovat tunteellisesti isoja. Toisten ihmisten tunnemaisemien ja tarpeiden tunnistaminen korostuu ja tunteiden kanssa työskenteleminen on keskeistä, Kekäläinen sanoo.

– Tarvitaan kykyä vastaanottaa vihaa, pelkoa, pettymystä, surua, raivoa, kipua ja kärsimystä ja samalla kykyä rauhoittaa itsensä. Tästä tilanteesta on olemassa kaunis lause ohjeeksi: pyrkiä sietämään sietämätön toisen kanssa.

Oma persoona mukana

Moni palliatiivisen hoidon ja saattohoidon opiskelija haluaisi kovasti tietää, mitä kuuluisi ”oikeasti” sanoa ja tehdä. Kaiken kattavaa reseptiä hyvään läsnäoloon tai vuorovaikutukseen ei kuitenkaan ole olemassa, Kekäläinen toteaa.

– Jokainen kohtaa toisen aina myös omalla persoonallaan ja omalla tavallaan. Silti näilläkin hoidon alueilla Diakin opiskelijoita auttaa kaikki se, mitä hyvästä kohtaamisesta on opintojen alusta lähtien meillä painotettu ja harjoiteltu.

Kohtaamisosaamista rakennetaan Diakissa jo ensimmäisenä keväänä esimerkiksi miettimällä kommunikaation haasteita eri ihmisryhmien kanssa, kuuntelemisen ja koskettamisen merkitystä, yleisen ihmisarvon kunnioittamista ja yksilöllisyyden huomioimista hoitotyössä. Myös omia ja oman perheen kohtaamiskokemuksia sote-alan palveluissa muistellaan ja reflektoidaan.

– On ennen kaikkea tärkeää tutustua itseensä ja oivaltaa millainen kohtaaja itse on ja miettiä, voiko kehittyä vaikkapa kuuntelijana.

Kaksi nuorta naista katsoo toisiaan olkiensa takaa ja nojaa seinään, kuvituskuva.
Jokainen voi pohtia, millainen kohtaaja on itse.

Moniammatillinen kommunikaatio tutuksi

Asiakkaiden ja potilaiden lisäksi Diakin edustamien alojen opiskelijoiden on tärkeää oppia kommunikoimaan toisten ammattiryhmien edustajien kanssa. Tätä taitoa Diakissa harjoitetaan muun muassa moniammatillisen tiimityön simulaatioissa, joita ovat kehittäneet etenkin terveysalan lehtorit Tiina Ervelius Oulun-kampukselta ja Kristiina Rosqvist Helsingin-kampukselta.

Moniammatillisia simulaatioita on Diakissa tehty pitkään etenkin terveys- ja tulkkausalan kesken. Uusimmissa kokeiluissa mukana on ollut myös sosiaalialan opiskelijoita esimerkiksi sosiaalipäivystystyötä harjoittelemassa.

Oulussa Diak on jo vuosia tehnyt yhteissimulaatioita Oulun yliopistollisen sairaalan neurokeskuksen ja sydäntehovalvonnan kanssa. Simulaatioissa on opiskelijoiden lisäksi ollut mukana hoitajia ja lääkäreitä edellä mainituista yksiköistä, Tiina Ervelius kertoo.

– Näitä simulaatioita on toteutettu OYS:n Knopissa eli kliinisten taitojen oppimiskeskuksessa, jossa on erinomaiset simulaatioympäristöt varustettuina monipuolisesti todellisilla sairaalatarvikkeilla, Ervelius sanoo.

Helsingissä päästiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa tekemään lääketieteellisen tiedekunnan kanssa yhteissimulaatioita lääkäri- ja sairaanhoitajaopiskelijoille sisätautikirurgisilla potilastapauksilla.

– Palaute oli erinomaista molemmilta opiskelijaryhmiltä ja lääketieteellisen tiedekunnan opettajilta. Tavoite on ehdottomasti jatkaa yhteistyötä ja laajentaa sitä myös muihin opintokokonaisuuksiin, Kristiina Rosqvist sanoo.

Simulaatioihin osallistutaan myös etänä

Simulaation jälkeisessä oppimiskeskustelussa käydään huolellisesti läpi paitsi kyseinen potilastapaus myös kaiken kommunikaation sujuvuus.

– Simulaatioissa eri ammattiryhmien kesken on syntynyt upeasti aitoa kohtaamista, yhteistä pohdiskelua ja oivalluksia potilaskeissin ympärillä. Opiskelijat ovat kiittäneet myös sitä, että toisten ammattilaisten työroolit tulevat simulaatiossa hyvin konkreettisesti tutuiksi, Tiina Ervelius kertoo.

– Hyödynnämme näissä simulaatioissa myös digitalisaation mahdollistamaa etäopetusta. Simulaatiomme tapahtuvat usein samanaikaisesti monella kampuksella niin, että sosiaalipäivystys, tulkkaus ja sairaalasali ovat sijainneet eri kampuksilla. Ja vähintäänkin etätarkkailijoita ja loppukeskusteluun osallistuvia seuraajia voi olla maantieteellisesti mistä päin tahansa.

Kaksi sairaanhoitajaksi pukeutunutta opiskelijaa kumartuneena sängyssä makaavan simulaatiopotilaan puoleen, kuvituskuva.
Simulaatioharjoituksessa opiskelijat pääsevät harjoittelemaan taitojaan erilaisissa simuloiduissa potilas- ja asiakaskohtaamisissa.

Simulaatioharjoittelu on erittäin pidetty ja tehokas opetusmenetelmä. Sen ansiosta opiskelijat ovat valmiimpia taidoiltaan ja myös moniammatillisiin tiimeihin hyppäämisessään jo heti valmistuttuaan. Opiskelijat ovat kokeneet myös teoreettisten asioiden jäävän simulaatioiden todenmukaisuuden ansiosta luento-opetusta paremmin mieleen.

Simulaatioharjoittelu on erittäin pidetty ja tehokas opetusmenetelmä.

– Palautteissa simulaatio-opetusta toivotaan aina lisää, ja palautteen myötä olen muuttanut jo muutakin opetustani simulaatioiden suuntaan. Sairauden hoidoista luennoinnin sijaan lähestyn asioita usein potilaskeissien purkamisen kautta, Rosqvist kertoo.

Diakissa tavoite on aina auttaa opiskelijoita oppimaan tuleva työnsä parhaalla ja motivoivimmalla tavalla, Ervelius ja Rosqvist summaavat.

– Etsimme Diakissa koko ajan keinoja kehittää opetusta paremmaksi. Siksi on pitänyt pysyä ajan hermolla myös digitalisaatiossa ja katsoa, mitä hyvää se voi tuoda mukaan opetukseen, Kristiina Rosqvist sanoo.

– Samalla muistamme totta kai sen, ettei digitalisaatio ole täällä mikään päämäärä, vaan kaikin puolin pätevän ammattitaidon opettaminen. Meidän kohdallamme siis parhaan mahdollisen sairaanhoidon koulutuksen tarjoaminen.