Työtä ihmisarvon puolesta

Sosiaali- ja terveysala (sote) näyttäytyy mediassa usein kriisien ja kritiikinkin kautta. Tämä on perusteltua, sillä sote-alojen pito- ja vetovoima sekä myös koulutuksen rahoittaminen ovat johtaneet alan kriisiytymiseen. Alan vetovoimaisuutta alanvaihtohaluineen heikentävät muun muassa palkkaus, työn vaativuus ja vajaus henkilöstöresursseissa.

Sairaanhoitajien palkkaukseen otti osuvasti kantaa maailmanlaajuisesti menestynyt neurokirurgi Juha Hernesniemi teoksessaan Aivokirurgin muistelmat (2022). Hän kirjoitti arvostavasti sairaanhoitajien ammattikunnasta. Hän muistutti, miten ilman osaavia sairaanhoitajia neurokirurgin työtäkin on mahdoton tehdä ja puhui sairaanhoitajien korkeampien palkkojen puolesta.

Ihmisen kokemaa työn mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä ei kuitenkaan aina määritä palkka. Ihmiset miettivät aiempaan tarkemmin vastaako työ arvoja ja periaatteita, joiden puolesta toimia. ”Menen takaisin töihin sairaalaan, sillä siellä ne todelliset kansatieteen lähteet ovat”, totesi eräs kansatiedettä – ihmisten arjen tutkimusta – opiskellut sairaanhoitaja-diakonissa.

Moni hakeutuu sote-alalle juuri sen ihmisläheisyyden vuoksi. Niissä töissä näkee ja kohtaa usein yhteiskunnan koko kirjon asunnottomasta varakkaaseen johtajaan, ja työ tuo eteen asioita, joita ei useinkaan sen ulkopuolella kohdata. Sote-alan työ on täynnä kokemuksia ja kohtaamisia, jotka kasvattavat työntekijää ihmisenä.  Ja toisaalta omassa elämässä koetun rosoisuuden voi kääntää vahvuudeksi.

Ihmiset miettivät aiempaan tarkemmin vastaako työ arvoja ja periaatteita, joiden puolesta toimia.

Sote-alan työn positiiviset puolet jäävät herkästi alaa koskevan ongelmapuheen alle. Tämä johtaa siihen, että ongelmalähtöinen keskustelu alasta ei houkuta uusia opiskelijoita tai työntekijöitä, eikä myöskään edistä jo alalla olevien jaksamista tai halua pysyä töissä. Onkin todettu, että sote-alan merkittävyydestä pitäisi enemmän keskustella muun muassa ihmisarvoisen elämän mahdollistajina ja takaajina. Työn tärkein arvo on ihmisarvo, ja sote-alojen työ kohdentuu ihmisen arvokkaan elämän suojelemiseksi. Tämän asian puolesta Diak toimii.

Diak on merkittävä sosiaali- ja terveysalan sekä kirkonalan kouluttaja maassamme. Diakin erityisyys on sen kaksoiskelpoisuus-tutkinnot, jotka antavat laaja-alaisen osaamisen sekä yhteiskunnan että myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tehtäviin. Myös sairaanhoitaja-diakonissan (240 op) asiantuntijuuden hyödyntämiseen hyvinvointipalveluissa tulee ja kannattaa satsata entistä vahvemmin.

Opiskelijoiden saamien harjoittelupalautteiden ja opettajien kokemusten perusteella Diakin opiskelijat ovat erittäin haluttuja työntekijöitä sekä sosiaali- terveyspalveluissa että kirkossa. Diak haluaa olla arvostetuin kohtaamisen ammattikorkeakoulu. Diakin opiskelijoilla kerrotaankin olevan poikkeuksellisen hyvät vuorovaikutuksen ja kohtaamisen valmiudet, joita sosiaali- ja terveysalan kaikessa työssä tarvitaan.

Diak haluaa pitää kiinni siitä, että työelämä saa tulevaisuudessakin hyvin koulutettuja osaajia. Koulutustason tulee pitää korkealla ja koulutuksen laatu tulee näkyä:

• Ammatillisen oppimisen prosesseissa: Opiskelijat oppivat ammatilliset tiedot ja taidot hyvin.
• Ammatillisen kasvun prosesseissa: Opiskelija luo merkityksellisen suhteen omaan oppimiseen ja työhön.
• Arvojen oppimisen prosesseissa: Opiskelija oppii vahvan arvopohjan, joka antaa tuen omalle ammatilliselle kehittymiselle, työn kehittämiselle ja uusien ratkaisujen hakemiselle.

Diakin koulutukset tarjoavat laajan osaamisen ja yhteistyön tekemisen mahdollisuuden sote-palveluiden koko kentällä. Se kannattaa hyödyntää.

Tästä Dialogin teemanumerosta voit lukea Diakin ratkaisuja sote-alan haasteisiin niin koulutus-, kehittämis- ja innovaatiopalveluiden kuin opiskelijoiden ja alumnien näkökulmista.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231010139480