Voinko puhua? Diakonissat ja diakonit voimavarojen ja toivon tukijoina
Diakoniatyöntekijöiltä kaivataan yhä enemmän ihmistä kannattelevaa mielenterveystyötä. Voimavara- ja ratkaisukeskeisyys diakoniatyössä auttaa sekä ihmisten kohtaamisessa että työssä jaksamisessa.
Vaikka lääketieteellisesti määritellyt mielenterveyden häiriöt eivät asiantuntijoiden mukaan ole merkittävästi lisääntyneet, ihmisten psyykkinen oireilu on lisääntynyt. Liian harva saa oireisiinsa hoitoa, ja usein läheisen mielen haasteet kasautuvat lähipiirin huoleksi. Osa ihmisistä hakeutuu diakoniatyöntekijän luo jäätyään yhteiskunnan avun ulkopuolelle. Huolen ja avun tarpeen taustalla on usein haasteita ihmissuhteissa, päihdeongelmia, työttömyyttä, olemassaolon kysymyksiä ja muita elämän kriisejä. Elämän varjot ja erilaiset mielenterveyttä kuormittavat asiat ovat siis näkyvä ilmiö diakoniatyön asiakkailla (Kinnunen, 2009, s. 73; Hiilamo, Häkkinen ja Kinnunen, 2011, s. 16; Gävert, 2016, s. 27; Kotisalo ja Rättyä, 2014, s. 68; Heikkilä-Tyni & Viitala, 2020, s. 218.)
Diakonissojen ja diakonien laaja-alainen osaaminen
Diakonia-ammattikorkeakoulu kouluttaa kaksoiskelpoisuuden saavia diakonissoja ja diakoneja. Diakonissoilla on terveysalan tutkinto (240 opintopistettä) ja diakoneilla sosiaalialan tutkinto (210 opintopistettä). Kirkon työhön pätevyyden saaneet diakonissat ovat siis lisäksi sairaanhoitajia ja diakonit sosionomeja.
Diak haluaa taata, että molemmissa koulutuksissa painottuvat vahva yksilö-, ryhmä- ja yhteisökohtaamisen osaaminen sekä hyvät palveluohjaustaidot. Varsinaisia terapeutteja diakoniatyöntekijät eivät ole, paitsi jos he ovat siihen erikseen kouluttautuneet. Kaksoiskelpoisuus takaa kuitenkin laajan asiantuntijuuden ja yhteistyön tekemisen mahdollisuuden sote-palveluiden koko kentällä, mielenterveystyön sektori mukaan lukien.
Voimavara- ja ratkaisukeskeinen työote
Kristillisyys kirkon ja Diakin toiminnassa näkyy tahtona kohdata jokainen ihminen lähimmäisenä avoimesti ja arvostavasti. Tätä tavoitetta palvelee myös voimavara- ja ratkaisukeskeinen työote, jota halutaan entistä vahvemmin hyödyntää diakoniatyössä. Menetelmä on tehokas lyhyissäkin kohtaamisissa.
Voimavara- ja ratkaisukeskeisellä työotteella on asiakastyössä vahva voimaannuttava vaikutus. Työotetta voidaan soveltaa lievempien elämän kriisien lisäksi haastavien mielen häiriöiden hoitoon (Furman, 2017). Lähestymistavan avulla vahvistetaan autettavan toiveikkuutta, voimavaroja ja uskoa omaan pystyvyyteen arjen haasteissa. Evankelis-luterilaisen kirkon kentälle ratkaisukeskeisen lyhytterapeuttisen työskentelytavan ovat tuoneet professori Elam Nunnaly ja rovasti, perhetyön kouluttaja Liisa Tuovinen jo 1980-luvulla (Gothóni, 2014, s. 33). Lähestymistavassa keskeistä on työntekijän ei-tietämisen asenne ja avoin dialogi.
Voimavara- ja ratkaisukeskeisellä työotteella on asiakastyössä vahva voimaannuttava vaikutus.
Tampereen seurakuntien diakoniatyöntekijöistä yli puolet on saanut koulutusta (Ratkori) voimavara- ja ratkaisukeskeisestä työotteesta. Taitopainotteisen täydennyskoulutuksen tavoitteena oli, että työntekijät oppivat hyödyntämään ratkaisu- ja voimavarakeskeistä auttamismenetelmää työvälineenä sekä arvioimaan työnsä vaikuttavuutta ja työtapavalintoja. Koulutuksen haluttiin tukevan myös työssä jaksamista.
Diakoniatyöntekijät kokivat koulutuksen hyödylliseksi kohtaamistyössään. Palautekyselyn mukaan yli 80 prosenttia heistä oli käyttänyt ratkaisukeskeisiä menetelmiä asiakkaiden ihmissuhdekysymyksissä ja lähes 70 prosenttia terveyden ja sairauden kysymyksissä. Lähes yhtä toimivaksi työote koettiin työttömyyttä tai työelämää koskevissa kysymyksissä. Talouskysymyksissäkin se oli käyttökelpoinen (56 prosenttia). Diakoniatyöntekijöistä suurin osa (71 prosenttia) koki, että koulutus vahvisti omaa työssä jaksamista ja työhyvinvointia. Työotteella on siis myös työntekijää voimaannuttava vaikutus. Lähes jokainen suositteli koulutusta voimavara- ja ratkaisukeskeisestä työotteesta kollegoilleen. Tampereen seurakuntayhtymä on yhdessä Diakin kanssa hakemassa hankerahoitusta näiden taitojen syventämiseksi.
Yksilö- ja yhteisötason auttavaa ja kannattelevaa mielenterveystyötä
Nykyään keskustellaan mielenterveystyön liiasta keskittymisestä yksilön mielen ja reaktioiden tarkasteluun ja huomiotta jää konteksti, jossa avuntarvitsija elää. Diakoniatyöhön on aina kuulunut yksilön näkökulman lisäksi perhe- ja yhteisönäkökulmien huomiointi. Perheen ja yhteisön tuki voi olla myös ensiarvoinen mielen horjuessa. Voimavara- ja ratkaisukeskeinen lähestymistapa diakoniatyössä mahdollistaa mielenterveyden tukemisen sekä yksilö- että yhteisötasolla.
Diakoniatyö ja sote-alan toimijat tekevät ja kehittävät hyvää yhteistyötä hyvinvointialueilla. Yhteistyökumppanit ovat aikapulassaan toivoneet diakoniatyöntekijöiltä erityisesti ihmisiä kannattelevaa työtä. Näissä kohtaamisissa kunnioitetaan moniarvoisuutta ja erilaisia uskonnollisia taustoja. Voimavara- ja ratkaisukeskeinen työote auttaa diakoniaa keskittymään olennaiseen: ihmisten kuuntelemiseen, heidän arvojensa mukaisiin ratkaisuihin kannustamiseen ja hyvinvoinnin edistämiseen; toivon lisäämiseen.
Lähteet
Gävert, T., Malkavaara M. & Porkka J. (2018). Pohdintoja Diakoniabarometri 2018:n tuloksista. Teoksessa P. Isomäki, J. Lehmusmies, P. Salojärvi, & V. Wallenius, Diakoniabarometri 2018. Yksinäisyyden monet kasvot. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus.
Furman, B. (2017). Ratkaisukeskeisen terapia: teoreettinen viitekehys ja indikaatiot. Saatavilla: https://www.aurinkosade.fi/Ben%20Furman_ratkes.pdf
Heikkilä-Tyni, M. & Viitala, R. (2020). Diakonissat mielenterveyden edistäjinä, toivon ja voimavarojen tukijoina. Teoksessa P. Thitz, M. Malkavaara, L. Rättyä & M. Valtonen (toim.), Diakonisen hoitotyön perusteet ja käytäntö. Helsinki: Diakonia-ammattikorkeakoulu.
Hiilamo, H., Hänninen, S. & Kinnunen, K. (2011). Huono-osaisuuden ja sairastavuuden kytkennästä diakonian asiakkailla. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 48(1), 4–21.
Kinnunen, K. (toim.) (2009). Sairas köyhyys. Tutkimus sairauteen liittyvästä huono-osaisuudesta diakoniatyössä. Helsinki: Kirkkohallitus.
Kotisalo, H. & Rättyä, L. (2014). Diakonissat terveyden edistäjinä. Helsinki: Diakonia-ammattikorkeakoulu.
Pirkola, S. (21.4.2023). Mielenterveysongelman vähenevät ja lisääntyvät yhtäaikaisesti – mistä on kyse? MustRead. Saatavilla: https://www.mustread.fi/artikkelit/mielenterveysongelmat-vahenevat-ja-lisaantyvat-yhtaaikaisesti-mista-on-kyse/
Suomen evankelis-luterilainen kirkko (2020). Diakoninen mielenterveystyö. Saatavilla: https://evl.fi/plus/seurakuntaelama/diakonia/terveys/mielenterveys
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20230908121875