Ironia kommunikaatiossa
Ironia on ilmaisutapa, jossa sisältö on ristiriidassa puhujan todellisen tarkoituksen ja ajattelun kanssa. Ironia voi olla ilmeistä tai peiteltyä. Vieläkö sille on käyttöä vuorovaikutuksessa?
Arkiaamuna ulosottomies soittaa ja asianajaja laittaa sähköpostin, jonka mukaan pesänjaosta tulee riitaisa ja kaiken kukkuraksi auto ei käynnisty, joten töistä myöhästytään. Wilma-viestitkin koulusta hehkuvat luvattomia poissaoloja. Mahdollinen reaktio on:
Voit hitsi!
Käyttökelpoinen vaihtoehto saattaisi olla ironinen kommentti:
No, tämä päivähän alkaa hyvin.
Kommentti on ironinen.
Organisaatiokieltä
Isot henkilöt ja organisaatiot pelaavat yhteiskunnassa omia pelejään, jotka usein toki koskettavat pientä ja keskisuurta ihmistä. Organisaatioiden omien sivujen mukaan organisaatioiden toimintaa kuvaavat (totuudellisesti) esimerkiksi seuraavat ilmaisut:
ihmisläheinen, eettisesti sitoutunut, asiakasta arvostava, vahvasti arvopohjaan nojaava, tasa-arvoinen, ketterä ja yksilön huomioiva, oppiva, toimintaansa jatkuvasti reflektoiva
Huomionarvoista on, että sellaisetkin organisaatiot, jotka saattavat kohdistaa asiakkaisiinsa voimakkaita fyysisiä ja taloudellisia sanktioita, yleensä kuvaavat toimintaansa yllä mainituin termein.
Paavo Haavikon mukaan (Tommi, 2007):
Parodia on mahdotonta, sillä ne tekevät sen itse.
Parodia-sanan tilalle voisi oivallisesti vaihtaa ironian. Kun kaikki alkaa olla ihanaa, upeaa, ihmeidentekoa ja parhautta, onko mikään enää mitään? Ironia taitaa olla aika usein mahdotonta: kriittisen kommunikoijan ironinen ylistys organisaatiosta tulkittaisiin vain jälleen yhdeksi vahvistavaksi mielipiteestä ihanuudesta.
Voiko kriitikko todeta enää muuta kuin että:
Kukaan ei oo mitään.
On tosin muistettava sananparren loppuosa:
…sanoi Rannanjärvikin kahleissaan.
Ironia vuorovaikutuksessa
Ironia arkisessa kanssakäymisessä on melko yleistä. Ironisia kommentteja kuulee eri yhteyksissä:
No, olihan helpot yhtälöt (äärivaikea matematiikan preliminäärikoe).
Paljonpa ymmärsin (luento Wittgensteinin ajattelusta).
Noin halpaa ilkeä hankkia (Tourbillon-kelloja myyvässä liikkeessä).
Ironia arkisessa kanssakäymisessä on melko yleistä.
Kaikenlaisilla räpsyköillä ihmiset viitsivätkin ajaa (ohi ajavasta LWB Rolls Royce Phantomista).
Edellisissä tapauksissa ironia ymmärrettäneen. Ihana-dilemman tapauksessa arkikeskusteluissa tilanne on toinen: innosta pinkeä konsultti (jonka esitys ei ole hääppöinen) ottaa (ironiset) ihanuus– ja parhaus-kommentit kehuina – ja innostuu kahta enemmän. Ironia on mahdotonta?
Ironia fiktiossa
Ironiasta kannattaneekin nauttia fiktiossa mieluummin kuin arkielämän kommunikaatiossa. Ironia toimii, jos käsikirjoitus niin määrää. Jonathan Swiftin kammottavan humoristinen Vaatimaton ehdotus on mustan ironian klassikko (1729). Vaatimaton ehdotus terminä keskustelussa toimii edelleen ja jää useimmilta tajuamatta.
James Bond, tuo fiktiivinen sutkausten mestari, on ironiankin taitaja. Asiat, olivatpa ne miten huonosti tahansa, ovat ihania (ks. Youtube):
That all sounds lovely.
Hirveimpiinkin tekoihin syyllistynyt henkilö nähdään ensisijaisesti mielenkiintoisena roolimallina:
Really? Interesting role model.
Ironia näissä tilanteissa on tehokasta ja huomataan varmasti. Näinkin vaikuttava ironinen kommunikaatio on mahdollista – silloin kun tilanne ja puhuja on fiktiivinen.
Lähteet
Swift, J. (1729). A Modest Proposal. Corpus of Electronic Texts Edition. https://celt.ucc.ie/published/E700001-022/
Tommi, A. (25.1.2007). Ne tekevät sen itse. Helsingin Sanomat.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231010139482