Kulttuuri- ja kielitietoisella pedagogiikalla yhdenvertaisempaa opetusta
Yhteiskunta on monipuolistunut erilaisten kulttuurien ja globalisaation myötä, mikä näkyy myös koulutuksen kentällä. Koulutuksen järjestäjien tuleekin pohtia, miten koulutuksen avulla voidaan edistää yhdenvertaisuutta ja edistää suomalaiseen yhteiskuntaan integroitumista.
Opettajan velvollisuutena on edistää yhdenvertaisuutta. Vahvan yhdenvertaisuuden käsitteeseen kuuluu ryhmien ja yksilöiden identiteettien hyväksyvä tunnustaminen, jolloin osallisuus voi toteutua. Yhdenvertaisuus on samanarvoisuutta riippumatta sukupuolesta, kansalaisuudesta, kielestä, vakaumuksesta, mielipiteistä, vammasta, iästä, kansallisesta alkuperästä, seksuaalisesta suuntautumisesta, terveydentilasta tai muusta henkilöön liittyvästä syystä. Nämä tekijät eivät saa vaikuttaa kouluttautumisen mahdollisuuteen tai muihin mahdollisuuksiin yhteiskunnassa.
Osaamisen erot ovat kantaväestön ja maahanmuuttajataustaisten välillä suuria Suomessa PISA-tulosten mukaan (ks. esim. Yle). PISA-tulokset mittaavat perusopetuksen oppimistuloksia, mutta tuloksista voidaan päätellä, että nämä erot seuraavat oppilaita myös eteenpäin koulutuspolulla. Yhteiskunnallinen osallisuus on heikompaa, jos emme koulutuksessa pysty kaventamaan näitä eroja.
Erilaisia syitä näille erojen kasvulle ovat esimerkiksi opettajien ennakko-oletukset, vuorovaikutussuhteiden merkitys, opetussisältöjen ja -menetelmien kulttuurisidonnaisuus, kulttuurinen pääoma sekä kielelliset tekijät. Opetusmenetelmiä ja -sisältöjä tulisi sitoa kulttuuritietoiseen pedagogiikkaan, koska se parantaa oppimissuorituksia ja osallisuutta.
Kulttuuritietoinen pedagogiikka yhdenvertaisuuden pohjana
Kulttuuritietoisen pedagogiikan lähtökohtana on opettajan oman positionaalisuuden tiedostaminen ja sen vaikutus omaan ajatteluun ja toimintaan. Tämä vaatii opettajalta aktiivista reflektointia ja tietoisuuden lisäämistä kasvatusympäristöissä. Opetuksen sisältöjä tulisi kulttuurisesti monipuolistaa, tunnistaa kulttuurisia normeja, edistää yhteistoiminnallista oppimista ja normalisoida moninaisuutta sekä purkaa stereotypioita oppimisen tieltä. Kulttuuritietoisella pedagogiikalla opettaja voi edistää opetusmenetelmien monipuolisempaa käyttöä, kaikkien oppimista ja tiedostaa oman asemansa vaikutusta oppimisprosesseihin. Opetuksen sisältöjä tulisi sitoa moninaiseen kulttuurikäsitykseen ja -kuvastoon, ei vain valtaväestön tietorakenteita tukeviin.
Monikielisyys tulisi nähdä arvokkaana asiana kaikkien kohdalla ja hyödyntää tätä voimavarana opetuksessa.
Monikielisyys tulisi nähdä arvokkaana asiana kaikkien kohdalla ja hyödyntää tätä voimavarana opetuksessa. Kieli on keskeisessä asemassa identiteettien rakentumisessa, yhteisöllisyydessä, yhteiskuntaan integroitumisessa ja osallisuudessa. Opettajan tulisi rohkaista käyttämään osattuja kieliä oppimisen resurssina, koska sen avulla voidaan ehkäistä taitoerojen kasvua, kun opiskelija saa hyödyntää omaa kieltään oppimisessa. Tätä voidaan tukea monikielisyyden käytöllä ja erilaisilla opetusmenetelmillä, kuten yhteistoiminnallisella oppimisella.
Kielitietoisuudella ehkäistään eriarvoistumista
Kielellä on eri tarkoituksia ja käytämme erilaista kieltä arjessa kuin opiskellessa. Kielellisen kehityksen tukemiseen voidaan käyttää erilaisia opetusmenetelmiä, jotka ovat kytköksissä arkielämään ja voivat näin lisätä motivaatiota kielen opiskeluun. Pedagogisilla ratkaisuilla voidaan vähentää eriarvoistumista oppimisympäristöissä. Kielen avulla rakennetaan merkityksiä, osallistutaan ja kiinnitytään yhteisöihin. Opiskelijan kielelliseen oppimiseen tarvitaan opiskelijan aktiivista osallistumista ja kannustavaa ilmapiiriä, jossa opettaja on avainasemassa. Oppimista voidaan vahvistaa mahdollistamalla oppijan oman kielen käyttöä opetuksessa.
Opetusmateriaaleja tulisi monipuolistaa monikielisiksi, koska oppimisprosessi voi olla mahdoton, jos opetuksen sisältö ei ole ymmärrettävissä. Kielitietoinen pedagogiikka ehkäisee eriarvoistumista, sillä kielitaitoa kehittämällä voidaan tukea opiskelijoiden kehittymistä kriittisiksi ajattelijoiksi.
Opettajan tulee opetuksessa pohtia myös oikeudenmukaisuuden näkökulmaa, mikä resurssien käyttö on oikeudenmukaista ja yhdenvertaisuutta edistävää. Yhdenvertaisuuden edistäminen ja osallisuuden vahvistaminen vaatii moninaisia pedagogisia ratkaisuja ja valmiuksia opettajalta. Kulttuuri- ja kielitietoisen pedagogiikan käyttöönottoa tulisi tukea koulutuksessa, tietoisuutta tulisi lisätä ja koulutusta kasvattajille olisi tarjottava aktiivisesti, jotta voidaan taata kaikille oppijoille yhdenvertainen koulutusympäristö.
Yhdenvertaisuutta osallisuudella
Opettajat tarvitsevat lisää tietoutta kulttuurienvälisyyden ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Koulutusympäristöjen ja -toimijoiden omien arvojen ja positionaalisuuden tarkastelu on tarpeellista kulttuuritietoisen pedagogiikan edistämiseksi. Oppijoiden erilaiset lähtökohdat ja resurssit tulisi kokea pedagogisesti voimavaroina.
Yhdenvertaisuutta voidaan edistää, kun tunnistetaan ja tunnustetaan kulttuurien muuttuvuus, moninaisuus, risteävyys ja ymmärretään yksilöllisyys kulttuurin sisällä. Oppijoiden tulisi saada osallisuuden kokemuksia kaikissa kasvatusyhteisöissä, joissa he ovat oppimassa. Näin voimme edistää yhdenvertaista yhteiskuntaa ja eri kulttuuritaustaisten osallisuutta siihen.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231110144672