Rakenteellinen sosiaalityö voimavarana hyvinvointialueilla
Rakenteellisen sosiaalityön ensisijaisena kohteena ovat rakenteet, eivätkä yksilöt, kun työtä hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja edistämiseksi tehdään.
Rakenteellista sosiaalityötä on tehty pitkään, mutta ensimmäisen kerran rakenteellinen sosiaalityö kirjattiin lainsäädäntöön uudistetussa sosiaalihuoltolaissa (1301/2014), joka tuli voimaan vuonna 2015.
Rakenteellisen sosiaalityön tehtävät
Rakenteellisen sosiaalityön tehtävänä on huolehtia tiedon välittymisestä, joka koskee hyvinvoinnin sosiaalisia ulottuvuuksia ja sosiaalisia ongelmia. Tehtävän toteuttamiseksi sen on huolehdittava asiantuntemuksen hyödyntämisestä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi.
Työhön kuuluu tiedon tuottamista asiakkaiden tarpeista ja niiden yhteiskunnallisista yhteyksistä sekä sosiaalipalvelujen ja -huollon vaikutuksista. Lisäksi siihen kuuluu tavoitteelliset toimet ja toimenpide-ehdotukset esimerkiksi sosiaalisten ongelmien ehkäisystä ja korjaamisesta sekä asuin- ja toimintaympäristöjen kehittämisestä. Rakenteellisessa sosiaalityössä myös tuodaan sosiaalihuollon asiantuntemus hyvinvointialueiden ja kuntien suunnitteluun sekä tehdään kehittämisyhteistyötä muun muassa yksityisten palveluntuottajien ja järjestöjen kanssa.
Lainsäädännössä rakenteellisen sosiaalityön keinovalikoimaan ja sisältöalueisiin sisällytetään yhteisösosiaalityö (mukaan lukien etsivä työ), mielenterveyden edistäminen ja ehkäisevä päihdetyö. Yhteisösosiaalityötä tarvitaan yhteisöjen sosiaalisen eheyden, hyvinvoinnin ja hyvien väestösuhteiden edistämiseksi. Hyvinvointialueiden järjestämänä sitä toteutetaan yhteistyössä alueen asukkaiden, kuntien, järjestöjen ja seurakuntien kesken. Etsivää työtä on järjestettävä osana yhteisösosiaalityötä tai muita sosiaalipalveluja.
Kehittämisyhteistyötä
Hyvinvointialueen ja kunnan viranomaisten on tehtävä kehittämisyhteistyötä mielenterveyden häiriöiden ehkäisemiseksi. Kehittämiskohteena ovat elinolosuhteet. Erikseen hyvinvointialueen ja kunnan tehtävistä ehkäisevän päihdetyön järjestämisessä säädetään erillislaissa. Hyvinvointialueen ja kunnan vastuista edistää asukkaidensa hyvinvointia ja terveyttä säädetään myös sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetussa laissa.
Tyypillisesti kehittäminen on ollut ohjelmaperusteista (esim. EU-ohjelmien kautta tapahtuva rahoitus), eikä kyseinen valtionohjauksen mekanismeihin (rahoitusohjaus) niveltyvä kansallisen ja alueellisen kehittämisen puite liene katoamassa. Se on ollut mahdollisuus rahoittaa esimerkiksi rakenteellisen sosiaalityön sisältöjen kehittämistä, osaamisen vahvistamista ja tukea toimeenpanoa. Kehittämiselle selkänojaa ovat tarjonneet muun muassa sosiaalialan osaamiskeskukset ja Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos. Myös korkeakouluja on ollut mukana kehittämisessä.
Rakenteellinen sosiaalityö on syytä nähdä kaikkien sosiaalityöntekijöiden vastuulla olevana asiana.
Rakenteellisen sosiaalityö edellytyksiä on vahvistettu normiohjauksen tasolla muutenkin kuin sosiaalihuoltolain puitteissa. Sosiaalityön järjestämisen siirryttyä hyvinvointialueille selkänojaa antaa laki- sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (612/2021). Lakia sovelletaan muun muassa hyvinvointialueen järjestämisvastuulla olevan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen ja kehittämiseen sekä osittain myös hyvinvoinnin edistämiseen kunnassa.
Rakenteellisen sosiaalityön työntekijät
Menneinä vuosina rakenteelliseen sosiaalityön voimavarojen vahvistamiseksi on esitetty toimenpiteitä, jotka eivät ole kunnolla toteutuneet. Yksi ehdotus on koskenut niin sanottuja tutkija-sosiaalityöntekijöitä, joiden toimenkuvien puitteissa rakenteellinen sosiaalityö olisi eriytetty muusta sosiaalityöstä omaksi asiantuntemuksen alueeksi. Esityksen toimeenpano on jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi. Tutkija-sosiaalityöntekijän virkoja ei ole juuri perustettu, vaikka joitain kokeiluja on ollut.
Lähihistorian valossa ei liene edellytyksiä yrittää ajaa näitä virkoja ”kuin käärmettä pyssyyn”. Pikemminkin rakenteellinen sosiaalityö on syytä nähdä kaikkien sosiaalityöntekijöiden vastuulla olevana asiana. Rakenteellisen sosiaalityön tekijöiksi on myös ymmärrettävä laajasti ne, jotka ovat sosiaalityöntekijöiden työpareja tai asiakkaille nimettyjä omatyöntekijöitä, vaikka päävastuu onkin parhaat tutkimus- ja kehittämisvalmiudet omaavilla yliopistotasoisen sosiaalityökoulutuksen saaneilla.
Kehittämisen voimavaraksi
Jotta rakenteellinen sosiaalityö tulisi aidosti kehittämisen voimavaraksi, olisi kriittisesti arvioitava, mihin asiakasryhmiin sosiaalityön resursseja on näyttöön perustuen järkevintä kohdentaa ja mitä olisi kehitettävä. Sosiaalihuoltolaki ohjaa rakenteellista sosiaalityötä erityisesti niihin riskitekijöihin ja elinolosuhteisiin, jotka tuottavat päällekkäisiä sosiaalisia ongelmia. Mielenterveys- ja päihdeongelmien ennaltaehkäisypainotukset tulevat selvästi esille. Hallinnolliset tai toimenkuviin liittyvät raja-aidat eivät saisi muodostua esimerkiksi yhteistyön, erilaisten tuen muotojen yhdistelyn, ihmisten elämäntilanteisiin liittyvän uudelleenajattelun eikä muun kehittämisen ja innovoinnin esteiksi.
Rakenteellisen sosiaalityöhön liittyvää osaamista ja kehittämiseen tarvittavan sosiaali-ja terveyspalvelujen ja palvelutuotannon yhteistyön edellytyksiä tukee osaltaan myös korkeakoulutus. Yliopistojen sosiaalityökoulutuksen ohessa valmiuksia on ollut vuoden 2023 syksystä lähtien mahdollista vahvistaa esimerkiksi Diakonia-ammattikorkeakoulun järjestämissä vapaaehtoisissa opinnoissa, joita on tarjottu myös CampusOnlinen puitteissa. Tarkoituksena on, että jatkossa CampusOnlineen liittyvää koulutusvastuuta jaetaan Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun (Xamk) kanssa.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231212153523