Hyvinvointivajeiden ja -vaikutusten todentaminen hyvinvointialueilla
Hyvinvointivajeiden ja hyvinvointivaikutusten todentaminen edellyttää kohderyhmien tavoittamista, palveluiden tuntemista ja niiden vaikutusten mittaamista.
Kokonaisvaltainen hyvinvointi ei muodostu palveluissa, mutta palveluilla voidaan tukea hyvinvointia ja yksittäisten hyvinvointitavoitteiden saavuttamista. Ratkaisuja alueellisiin hyvinvointieroihin ei myöskään pidä etsiä yksinomaan palveluista. Makrotason indikaattoreiden osoittamia hyvinvointivajeita ei siksi voida suoraan tulkita palveluiden epäonnistumiseksi, eikä hyvinvointia palveluiden onnistumisiksi.
Hyvinvoinnin syntymisen mekanismeja tuntematta patenttiratkaisuksi kaikkiin hyvinvointiongelmiin ei ole järkevää suoralta käsin ehdottaa lisäresursseja olemassa oleviin palveluihin, uusista palveluista puhumattakaan. Ihmisten omalla toiminnalla on merkitystä, ja myös epävirallisilla tuen muodoilla. Muuta tukea kuin sosiaali- ja terveyspalveluja tarjoavat esimerkiksi omaiset, erilaiset harrasteryhmät, kulttuurituottajat ja yleishyödylliset järjestöt.
Palvelun vaikuttavuuden mittaaminen
Sosiaali- ja terveyspalveluja tarvitaan, ja palvelujen vaikutuksia on voitava osoittaa. Asia on perusteltavissa muun muassa resurssien kohdentamisen ja palvelujen käyttäjien näkökulmasta. Hyvinvoinnin tuottamisen näkökulmasta yhteiskunnan rajalliset resurssit on voitava kohdentaa tarkoituksenmukaisesti ja tehokkaimmalla tavalla. Asiakkailla on oikeus tietää, mitä palveluilta on odotettavissa. Onko palvelun ansiosta odotettavissa hyvinvoinnin (kuten terveyden, toimintakyvyn, työpaikan saamisen edellytysten) paranemista vai jopa heikkenemistä (esim. mahdolliset palvelun käytöstä johtuvat stigmat, hoitotoimenpiteisiin liittyvät epäonnistumisten todennäköisyydet yms.)?
Makrotason tietoa suomalaisten terveydestä ja muusta hyvinvoinnista on hyvin käytettävissä. Esimerkiksi alueelliset terveyserot ovat tiedossa. Makrotason yleisluonteisten indikaattorien avulla ei kuitenkaan päästä kiinni palvelujen vaikutuksiin eikä vaikuttavuuteen eli siihen kysymykseen, mitä hyvinvointia edistävää tai ylläpitävää vaikutusta palvelulla on ollut sille kohderyhmälle, jolle palvelu on suunnattu ja jotka sitä käyttävät.
Makrotason tietoa suomalaisten terveydestä ja muusta hyvinvoinnista on hyvin käytettävissä.
On käynyt niinkin, että vasta makrotason indikaattorin käyttöönoton jälkeen on alettu miettiä, millä interventiolla saattaisi olla vaikutus indikaattorin osoittamaan ilmiöön (esimerkiksi itsemurhakuolleisuuteen, mittarina itsemurhakuolleisuus sataatuhatta asukasta kohden). Vaihtoehtona olevat standardisoidut kohderyhmä- ja organisaatiokohtaiset vaikutusindikaattorit olisivat tässä mielessä paljon parempia.
Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää tietoa
Palvelut eivät ole itsetarkoitus. Ne pyrkivät vastaamaan ihmisten tarpeisiin niille asetetuin tehtävin. Yksilölliset tavoitteet asetetaan ensisijaisesti sen keinovalikoiman puitteissa, joka yksittäisellä palveluntuottajalla on käytettävissään palvelun järjestäjän itsensä tuottamana tai tilaamana Tavoitteen saavuttamiseksi voidaan tarvita useampaa palvelua ja tuen muotoa, mutta palvelun järjestäjän tulisi kantaa kokonaisvastuu oli kysymys sitten nuorten asumisen, kouluttautumisen ja työelämään siirtymisen tuesta sosiaalisen kuntoutuksen keinoin, mielenterveys- ja päihdeongelmaisten integroiduista palveluista arkielämän vakauttamiseksi, toimintakyvyn palauttamiseksi ja työllistymisen tukemiseksi, tai lääkärin toteuttamista ennaltaehkäisevistä mini-interventioista asiakkaan päihteiden käytön vähentämiseksi.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen ja tuotannon tasolla rekisterikäytännöt ja mittarivalinnat eivät ole tavoitteiden asettamisen ja niiden saavuttamisen todentamisen näkökulmasta valmiita, vaan keskeneräiset. Toivottavaa olisi, että tavoitteiden asettamisesta ja niiden saavuttamisesta syntyisi palvelutuotanto-organisaatioissa systemaattisesti tietoa, joka välittyy palvelujen järjestäjälle. Ideaalitilanne olisi, että sekä palvelutuotannon tasolla, palvelujen järjestäjän tasolla että valtakunnallisesti kertynyttä tietoa voitaisiin käyttää palvelujen vaikutusten arviointiin sekä kehittämis- että tutkimustarkoituksissa.
Tietoa tarvitsevat päätöksentekijät ja muut sidosryhmät. Rationaalinen näyttöön perustuva päätöksenteko vahvistaa omalta osaltaan myös sosiaali- ja terveyspalvelujen näyttöön perustuvia käytäntöjä, joissa tutkimusnäyttö ja organisatoriset käytännöt sovitetaan kunkin asiakkaan yksilölliseen tilanteeseen ja arvoihin.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231212153530