Hyvinvointisuunnitelmat ja hyvinvointikertomukset tulosten todentajina
Hyvinvointialueiden ja kuntien on edistettävä asukkaidensa terveyttä ja muuta hyvinvointia. Suomessa on pyritty varmistamaan muun muassa rahoitus- ja normiohjauksella, että yhdenvartaiset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ulottuvat koko maahan. Normiohjauksella on myös asetettu yhteistyöhön, vaikuttavuuteen ja kustannusvaikuttavuuteen liittyviä tavoitteita.
Kaikki edellä mainittu edellyttää arviointiosaamista, jonka avulla kyetään arvioimaan järjestettyjen palvelujen ja muiden tuen muotojen (mm. yleishyödyllisten järjestöjen tarjoamat) ansiot ja haasteet hyvinvointitavoitteiden saavuttamisessa. Laissa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (L 612/2021) kuvataan, mitkä ovat keskeiset arviointiin liittyvät vastuut erityisesti palvelujen järjestäjänä toimivan hyvinvointialueen ja kunnan lakisääteisten tehtävien osalta. Laki antaa arvioinnin toteuttamisen kehyksen, mutta itse arvioinnin toimeenpanossa ja arviointiosaamisen kehittämisessä lienee suuria haasteita.
Arviointi ohjaa päätöksentekoa
Niin hyvinvointialueiden kuin kuntien on strategisessa suunnittelussaan asetettava hyvinvoinnin ja terveyden edistämiselle tavoitteet. Myös keinovalikoima eli tavoitteita tukevat toimenpiteet on määriteltävä. Palvelujen arviointiin on kiinnitettävä huomiota, sillä päätöksenteossa on arvioitava päätösten vaikutukset ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen väestöryhmittäin. Arvioinnin tapaa ei määritellä: periaatteessa se voi olla ennakkoarvioinnin luonteista (ex-ante), reaaliaikaista tai jälkikäteistä (ex-post).
Hyvinvoinnin seuranta hyvinvointialueiden ja kuntien tehtävänä
Hyvinvointialueiden ja kuntien on seurattava kuntalaisten elinoloja ja hyvinvointia. Niiden on myös ymmärrettävä, mitkä ovat hyvinvointiin vaikuttavat tekijät ja mekanismit, sillä seurantavastuu koskee myös niitä. Tarkastelun taso on ohjattu alueittain ja väestöryhmittäin tapahtuvaksi.
Hyvinvointialueen ja kunnan on nimettävä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen vastuutaho. Niin hyvinvointialueen kuin kuntienkin on toimittava hyvinvoinnin edistämisessä yhteistyössä ja tuettava toisiaan asiantuntemuksellaan. Molempien on myös tehtävä hyvinvoinnin edistämisessä yhteistyötä muiden julkisten toimijoiden, yksityisten yritysten ja yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa. Lisäksi on edistettävä hyvinvoinnin järjestöjen toimintaedellytyksiä ja vaikutusmahdollisuuksia hyvinvointitavoittein.
Hyvinvointialueiden ja kuntien on seurattava kuntalaisten elinoloja ja hyvinvointia.
Hyvinvointialueen on neuvoteltava vähintään kerran vuodessa yhdessä alueensa kuntien sekä muiden sidosryhmien kanssa hyvinvoinnin edistämistä koskevista tavoitteista, toimenpiteistä, yhteistyöstä ja seurannasta.
Hyvinvointialueella ja kunnalla on ensisijainen vastuu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä siltä osin kuin tehtävät kytkeytyvät niiden lakisääteisiin tehtäviin. Hyvinvointialueilla on sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu, mutta niiden ei tarvitse välttämättä itse tuottaa palveluja.
Raportointivelvollisuus
Niin hyvinvointialueilla kuin kunnissa on raportoitava vuosittain asukkaiden hyvinvoinnista, siihen vaikuttavista tekijöistä sekä toteutetuista toimenpiteistä. Kunnissa raportointivelvollisuus on valtuustolle ja hyvinvointialueilla aluevaltuustolle. Valtuustokausittain molempien on valmisteltava hyvinvointikertomus ja -suunnitelma edellä mainituista asioista. Kunnan on toimitettava hyvinvointikertomus ja -suunnitelma hyvinvointialueelle ja julkaistava se. Myös hyvinvointialueen on julkaistava hyvinvointikertomus ja -suunnitelma. Julkaiseminen on säädetty julkisessa tietoverkossa tapahtuvaksi.
Hyvinvointialueen on laadittava vuosittain selvitys hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon ja hyvinvointialueen talouden tilasta. Selvitykseen on sisällytettävä hyvinvointialueen alustava esitys suunnitelluista investoinneista. Hyvinvointialueen on toimitettava selvitys Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle ja sosiaali- ja terveysministeriölle. Se on julkaistava julkisessa tietoverkossa.
Hyvinvointialueen on seurattava alueensa väestön hyvinvointia väestöryhmittäin. Järjestetyn sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeesta, saatavuudesta, laadusta, vaikuttavuudesta ja yhdenvertaisuudesta on saatava riittävä kuva. Myös palveluintegraatioon liittyvää tietoa on välitettävä (asiakkaiden palvelujen yhteensovittaminen). Sosiaali- ja terveydenhuollon tuottavuudesta ja kustannusvaikuttavuudesta on tehtävä selkoa. Hyvinvointialue vastaa alueellaan tehtäväalansa koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnasta valtakunnalliset tavoitteet huomioiden.
Raportoidun tiedon on oltava Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen määrittelemien tietosisältöjen ja -rakenteiden mukaista. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voidaan säätää muun muassa hyvinvointikertomuksen ja -suunnitelman vähimmäistietosisältö. STM:n asetuksella voidaan säätää myös tietosisällöistä. Samoin Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle sekä sosiaali- ja terveysministeriölle laadittavan selvityksen aikataulusta ja ajankohdasta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos laatii sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskevan asiantuntija-arvion valtakunnallisesti, sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueittain ja hyvinvointialueittain. Asiantuntija-arviossaan se käyttää hyödyksi myös Valviran ja aluehallintoviraston toimittamia valvontatietoja. Sosiaali- ja terveysministeriö laatii vuosittain valtakunnallisen selvityksen, jossa arvioidaan sosiaali- ja terveydenhuollon yhdenvertaista toteutumista ja rahoituksen tason riittävyyttä.
Korkeakoulut arviointiosaamisen tueksi
Arviointien toimeenpanossa ja arviointiosaamisen kehittämisessä korkeakouluilla on vastuunsa. Laissa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan vastuu annetaan hyvinvointialueille. Tässä voisi olla myös sosiaalialan osaamiskeskusten ja korkeakoulujen yhteistyöhön linkittämisen paikka. Mikäli sosiaali- ja terveyspalvelujen vaikutusten arvioinnin ja taloudellisen arvioinnin perusteiden osaamiseen korkeakoulutus ei anna lähtökohtia ja edellytyksiä, niin tuskin sitä mikään muukaan taho antaa.
Lähde
L 612/2021. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2021/20210612
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231212153543